Tennojin eläintarha

Sunnuntaina paukittiin porukalla tuohon lähellä sijaitsevaan eläintarhaan. Tennojin eläintarha avattiin vuonna 1915. Alue ei ole järin suuri ja eläinten määrä ei myöskään päätä huimaa. Eri lajeja on kuitenkin ihan mukavasti. Paikalta voi odottaa tyypillistä eläintarhakokemusta, joka ei hirveästi eroa länsimaisista kumppaneistaan, joskin pientä japanilaista twistiä hommaan on saatu tiettyjen alueiden japanilaistyylisellä puutarhamaisuudella ja puolestaan toisten paikkojen automaattien runsaudella. Kohdetta ei luonnollisestikkaan voi suositella ihmisille, joita suuresti ahdistaa eläinten sulkeminen tarhoihin, mutta esim. lapsille Tennojin eläintarha sopii jo pienemmän koonsa takia. Aikuisen pääsymaksu onpi 500 jeniä ja lapset puolestaan pääsevät ilmaiseksi.

Päivä oli pirun kuuma. Muutama hassu pilvi taivaalla ja kosteusprosentit 65-70 välillä. Niin Suomen vieraista kuin allekirjoittaneestakin kuumuus imeskeli mehuja pois tehokkaasti. Jälleen tuli todettua juoma-automaattien runsauden olevan aivan loistava sopeuma tähän ilmastoon. Sellaista ongelmaa on turha pelätä että jano iskisi ja helpotusta ei olisi vähintään 100 metrin päässä… näin kärjistetysti. Elukoita oli Afrikasta, Aasiasta ja Australiastakin. Monia lajeja, joita en aikaisemmin ole livenä kyyläillyt tuli nyt nähtyä.. mm. koalat (Joista ei saanut ottaa kuvia. Sääntöä tehostettiin isoin tauluin ja paikalla alati päivystävällä vartijalla.) Noista eukaliptusnisteistä ei siis nyt ole kuvaa kun en viitsinyt alkaa salakuvaajaksi.

Seuraavassa kuvallista satoa eläintarhasta:

Samalla lipulla pääsee sitten eläintarhan vieressä olevaan Tennojin puistoon, jossa kävin jo alkupäivinä Japaniin saavuttuani. Pelkkä puistolippu ilman elukkakyyläilyä muistaakseni maksoi 150 jeniä. Puisto on kohtuullisen kokoinen ja hyvin hoidettu, sekä yleensä varsin rauhallinen (johtunee maksullisuudesta). Rauhallinen käyskentely sopi hyväksi vastapainoksi meluisan ja ruuhkaisen eläintarhan jälkeen. Puiden suoma varjo oli tervetullut helpotus kuumaan päivään. Myös “asiakaskoostumuksen” valossa tarha ja puisto ovat kuin yö ja päivä, kun elukoita kyylää lähinnä suuret lapsimassat, niin puolestaan puistossa käyskentelee vanhempia ihmisiä aina yukataan pukeutuneista herrasmiehistä puheliaisiin ranskan kielen opettajiin.