You are currently browsing the monthly archive for elokuu 2009.
Sunnuntai on kiinalaisen kalenterin mukaan perjantai…
.
.
.
Okei, oikeasti se vaan uhohtu, mut parempi myöhään kuin liian aikaisin!
シークヮーサー, eli shiikwaasaa, on Okinawan kielellä sitruksiin kuuluva hedelmä, jonka tieteellinen nimi onpi Citrus depressa. Hmm… depressa.. varmaan tuo pakkaus koittaa kompensoida masentavaa nimeä värien yltäkylläisyydellä. Japaniksi ko. hetelmä tunnetaan nimellä “hirami lemon”. Flavonoidirikas ja hyvin hapan, kuten sitruuna ja lime. Juoman maku on todella lähellä limeä, mutta vähän eri. Maku hengailee suussa jotenkin toisella tapaa… vaikia selittää. Ehkä se on sitä Okinawalaista vivahdetta?! Ei kuitenkaan niin hyvä mielestäni kuin parhaimmat sitruuna- tai limepohjaiset juomat. Keskikastia on tuo.
Tilastot on hauskoja! Kaikki rakastaa tilastoja. Tilastotiede on parasta tiedettä. Tilastointi on sivilisaation ja kehityksen mitta. Vaikka tutkija ei enää keksisi uutta tutkittavaa, voi hän aina tehdä tilaston. Tilaston voi tehdä mistä vaan. Tilastot ei syrji, tilasto on reilu, tilasto on kuin läheisen ystävän lämmin halaus. Tilastotiede on ikuista, koska silloin kun kaikki keksittävissä oleva keksitty ja kaikki innovaatiot on hokailtu, voidaan edelleen tehdä tilastoja. Tilastoinnin aiheet ovat loputtomat… kyllä joku tekee vielä jossain vaiheessa tilaston Lempäälän lehtokämmeköiden terälehtien lukumäärästä.
Joten tarkkailkaamme tämän blogin tilastoja.
Päiväkohtasessa käyrässä näkkyypi sivukatselmukset (ilman omia sivulatauksia). Viimeisen päivän alhainen taso johtuupi siitä, että siellä Suomen päässä vasta hulluimmat ovat heränneet. Päivän mittaan sitten tuo tuosta noussoopi. Blogi on kyllä saavuttanut suurempaa trafiikkia, mitä aloitellessa kuvittelin, mutta sehän on vain mukavaa. Valitettavasti tästä nettiliikenteestä ei mittään rahallista hyötyä tule mainosten tai muiden ärsytyksien kautta. Ei sinällään… itsekkin pidän että sivu säilyy siistinä ja selkeänä ilman epilepsiakohtauksia idusoivia vilkkubannereita.
Viikkokäppyrässä on nähtävissä jonkinmoinen pompsahdus tuossa Japaniin saapumisen kohdalla. Tosiaankin ennen sitä ploki eleli aika hiljaiseloa painottuen vain valmistautumiseen ja paperisotaan. Enkä myöskään juuri linkkiä jaellut ennen lähtöviikkojen koittoa.
Artikkeleista kaikkien aikojen suosituin on Nara Reloaded elukkavideoineen. Söpöt pikku karvaturrit näyttää olevan kestosuosikkeja. Katselukertoja ko. artikkelille on kertynyt dalmaattialaisten verran, elikkäs 101. Seuraavan tulleepi tuommoinen matkablogien klassinen “I am alive” postaus, Japanissa!, keräten 79 katselukertaa. Pronssilla on yllättäjä, kun ottaa huomioon että ko. artikkeli on varsin uusi tulokas. Päivän herkku ja yökkö (70) voittaa hitusen pienellä erolla vanavedessä tulevat artikkelit otsakkeilla Sähköinen viesti (69), Kämppä – the Cribs edition (69) ja 105mm f/2.8G AF-S VR Micro-Nikkor (66). Tässä tilastossa täytyy ottaa huomioon se että laskenta tapahtuu vain menemällä ko. artikkelin sivulle. Useimmiten postaukset luetaan ns. etusivulta, jolloin lukeminen ei kerrytä artikkelin henk.koht. saldoa. Kommentit on nähtävillä vain klikkaamalla itse artikkelia, joten usein kommentoidut tekstit nousee esiin. Pronssiyllärin perusteella näyttää kuitenkin siltä että ruoka kiinnostaa, joten pidän silmät ja suun auki tulevia mielenkiintoisia kokeiluita varten.
Hauska tilasto muodostuu blogiin eksyneiden käyttämistä hakusanoista. Joukossa on paljon näitä itsestäänselvyyksiä tyyliin “Nara Tatu” (32), “Tatu Narasta” (29), “naranotatu” (16), “Tatu Osaka” (14), mutta joukossa on muitakin hakusanoja. “Certificate of eligibility” on tuonut sivuille 7 googlaajaa, “Japani pistorasia” sanoilla on löytänyt samaiset 7 hakijaa ja “adapteri japani” 6 tiedonmurujen onkijaa. Vastaavia hakuja pienillä sanamuunnoksilla löytyy listasta useita. Hankkimaani sähkösanakirjaa käsittelevään artikkeliin on 5 henkilöä saapunut hakusanoilla wordtank v823.
Mutta mutta… mielenkiintoisimmat ja hauskimmat sanat löytyypi noista yksittäisistä blogiin eksyneistä. Muutamia helmiä ovat muun muassa “makea maito”, “fresh food tarjotin”, “kuollut ihminen” ??? (karmivaa!), “calpis veden ohje”, “enerkiajuomat/sisältö” (huomioi kirjoitusasu), “pvc passi” ja toinen melko garmiva “warcraft tappoi japanissa” (en ole minä… elossa olen, vaikka WoWia tulee väännettyä ja päähahmona undead priest).
Tähän samaan settiin voisin laittaa myös monien blogien vakio-osion, eli ruskeakielisen lukijoiden hännystelyn. 
Kiitos kiitos oikein paljon teille rakkaille lukijoille. Ilman teitä tätä blogia ei olisi olemassa (VALE!). Erityinen kiitos kaikille kommentteja kirjottaneille (kirjoittamattomia mitenkään syyllistämättä). Ehdotuksia siitä että millaisia artikkeileita haluatte tahi muuten vaan sivuston parannusehdotuksia otetaan mielellään vastaan… vähentäen täten allekirjoittaneen tarvetta rasittaa niitä muutamaa kallossa olevaa nyrjähtänyttä aivosolua, kun pitäisi blogia hienosäätää. Arigatoo gozaimasu ja kumartelut tyyliin Perpetual ojigi teille kaikille.
Arvaa tämän auton merkki!
Mallin tietämisestä saa boonuspisteitä.
Ja palkintona on…. eipä juuri mitään.
Kun ekana ilmoitat oikean vastauksen, saat plokia lukevien jakamattoman ihailun ja viisaan ihmisen maineen!
Viime viikonloppuna olin mukana työpaikan ulkoilma-aktiviteettiklubin järjestämällä telttailu-/kalastusretkellä Mein prefektuurissa. Tarkemmin kohteenamme oli leiripaikka Ago nimisen lahden rannalla. Täytyy sanoa että reissu oli kyllä loistavaa vaihtelua kovin urbaaniin elämään Osakan keskustassa. Varhain lauantaiaamuna meitä lähti noin kymmenen silmäparin porukka, muutaman heidän lapsensa kera autojonona kohti niemimaan kaakkoisrantaa (herätys oli klo 5:30, mutta otin pikku tirsat automatkalla). Tähän mennessä olen pyörinyt lähinnä tässä Kansain kovin kaupungistuneilla seuduilla, joten jo automatkan aikana sain kurkkailla uudenlaisia maisemia.
Yksi lyhyt pysähdys automatkan aikana ja kohta olimmekin jo perillä. Lähes heti telttojen pystyttelyn jälkeen suuntasimme vesielukoita narraamaan, koska pitihän meidän saada jotain sapuskaa illan BBQ:ta varten (kaupasta ostettujen settien lisäksi). Ilmat olivat mitä mainioimmat koko viikonlopun ajan, mistä seurauksena iloinen mieli ja palanut iho. En ollutkaan kalastellut tosi pitkään aikaan ja jälleen tuli huomattua miten rentouttavaa puuhaa se on. Ei sil väliä jos ei saa edes saalista (tämä siis kaltaiseni luuserikalastajan mielipide, kun mukana olevat kakaratkin sai enemmän fisuja).
I got my swim trunks and my flippie-floppies.
Niin saaliista puheen ollen. En mä sentään ihan tyhjin käsin takaisin leiriin palannu. Nappasin meren asukeista hurjimman, pedoista kaameimman, kalansaaliista haastavimman, kaikkien kalastajien unelman! Muiden porukan nyhtäessä ylös (säälittävän) pieniä kaloja ihan kiitettävää tahtia, minä päätin (muka) keskittyä haasteellisempiin kohteisiin. Tavalliset kalathan on tunnetusti erittäin tyhmiä eikä niiden nappaaminen ole mikään haaste. Mielestäni eläimien älykkyys on suoraan verrannollinen niiden tarttumiskykyyn ja täten otin tavoitteekseni taistella ruokapöytäämme merien Einsteinin… mustekalan! Siis sillähän on lonkeroa vaikka Otolle jakaa, joten se tarvitsee varmasti todella kehittyneet aivot niiden kontrolloimiseen. Ei noin fiksu otus kenen tahansa syöttiin napsahda. Selvästi minun vastustamaton syötin liikuttelu ja ajoittainen kivikova kärsivällisyys (jättämällä ongen nojailemaan ja menemällä ottamaan juomista) oli liikaa imukuppihirviölle ja täten tämä battle-of-the-minds päätyi allekirjoittaneen voittoon limanuljaskan päätyessä illallispöytään. Saalis oli ihan jees makuinen, joskin vähän sitkeä.
Ilta jatkui rattoisasti sapuskaa valmistaen ja lapsosten englannin kielen treenauskohteena olemisen merkeissä. BBQ:n antimet olivat herkulliset ja virvokkeet piristivät mieltä. Japanilaiset ukkelit ovat aikas hauskoja veijareita pikku maistissa. Eipä tuo ajoittainen kielimuuri ilonpitoa paljoa haitannut. Mukaan ottamani salmarikossu sai kovin vaihtelevia reaktioita paikallisissa. Osa tykkäs, osa kohteliaasti väitti tykkäävänsä ja osa osoitti aika ilmeikkäästi salmarin sopimattomuutta. Yöllä oli mukava (koittaa) nukkua aaltojen rantautumisen ja elukoiden äänien (ja kuorsauksen) soidessa korvissa. Kovin montaa tuntia ei kyl tullut nukuttua, mut ei se hirviästi haitannut. Aamusella pikku mätöt naamaan ja vielä pikaiselle kalanarrailureissulle.
Tarviiko edes sanoa etten ainakaan vielä kaipaile Suomen maisemia?!
Kohta olikin aika lähteä ajelemaan takaisin duunipaikalle purkamaan leirivarusteet autoista. Matkalla vetäsin lounaaksi ihan kiitettävän makuisin curry-riisi-mätön. Duunista sitten normijunilla base camp oneen Osakassa lepuuttelemaan ja tuskailemaan palanutta ihoa.
Tällä viikolla tulee taas vierailija Suomesta. Koitan silti päivitellä blokia kohtuullisen useasti.
Toivottavasti lento menee turvallisesti, eikä tullimiehet ala syynäämään turhan perusteellisesti. Muista passi ja hammasharja! Olen normaaliin tapaan sitten lentoasemalla vastassa.
Tervetuloa!
Kodin vieressä sijaitseva paikallinen Valintatalo nimeltään Hankyu Family Store buustaa myyntiään boonuskampanjalla. Systeeminä näyttää olevan ihan sama kun perus Vammalan Valintatalossa. Sulla on tuo lappunen messissä ja aina tietyn rahasumman verran kun ostelee, saapi sitten leiman ruudukkoon. Kun ruudukko on täynnä, voi ostaa sitten jonkun tuotteen “edullisempaan” hintaan. Varmasti laadukas setti.
Toisaalta en kyllä hetkeäkään luule että nuo tyylikkäät keittiövarusteet tulisi Suomesta. Melkoisen varmasti kipot ja kupit on tehty tuossa Kiinanmeren toisella puolella. Plussaa täytyy kyllä antaa siitä että kuvassa on ihan kohtuullisen suomalaiset pöperöt kattilassa… on porkkanata, on perunata, herneksiä ja kunnon lihalönttejä. Suomen lipun sininen sävy on kyllä pahasti pielessä, mutta menköön se taiteellisen vapauden ja designin piikkiin. Mutta pakko noiden silti olla hyviä välineitä koska ne ei ole vain “Blue” mutta ihan oikeen “Finland Blue”. Siitä ei enää sininen paremmaksi voi mennä.
Ja ei… en ole kertaakaan muistanut leimauttaa lappusta. Ja vaikka jotenkin kummassa saisin lapun täyteen, niin tuskin mitään noista ostaisin.
Pepsi Shiso Mitsuya Cider oli melko vihreä, Skalin pullo oli vihriä ja Dewi on luonnollisestikkin vihreä… Tehkäämme vihreästä nyt sitten kuukauden mittainen teema. Esittelyssä Pepsi Shiso, joka on jopa vihreämpi kuin kateellinen jalkapalloileva puunhalaajakettutyttö! Pepsi Shiso ei maistu tippaakaan tavalliselta Pepsiltä. Maussa on tavoiteltu nimen mukaan shison makua… enklanniksi ko. kasvi on perilla. Lienee suomeksi jotai samansuuntaista ehkäpä. Pepsillä on ollut tapana julkaista täällä kesäisin rajoitetun ajan myynnissä olevia erikoismakuja kuten esim. “Ice Cucumber”. Jotenkin en ihmittele miksi näitä tuotteita ei siellä länsimaissa nähdä. Vaatinee ihan pienestä pitäen vinksahtanutta makuhermotusta, jotta nämä saarivaltion joskus kummalliset makukombinaatiot olisi riittävän suosittuja.
Juoma on ulkonäöltään… vihreä. Suunnilleen sama kuin viimekertainen Dew Max Air. Maultaan juoma on minttumainen, mutta ei ole yltiömakea. Kuitenkin jo tuon pienen pullon vetely kitusiin ei ollut kovinkaan helppoa. Jos mulla ei olisi ollut ihan tajuttoman kova jano, olisi drinksu saattanut jäädä kesken. Mieleen tulee aika vahvasti suuvesien maku. Pepsi Shiso on käytännössä humpuu… homeopaattisesti laimennettua Listerineä.
Arvosanaksi 2, kun ei voi tietää tuleeko vielä vastaan tätäkin gusisempi juoma.
Tuossa 8. elokuuta oli Osakan keskustassa joen varrella ilotulittelu. Niitähän ei voi olla liikaa, eihän?! Ilotulitukset on ehkä siistein tapa käyttää ruutia. Tämä hanabi sai alkunsa vuonna 1988 paikallisten asukkaiden ja yritysten toimesta. Sittemmin tapahtuma on kasvanut ja tullut kuuluisaksi koko maassa, mutta tästä huolimatta homma vedetään läpi vielä pitkälti paikallisvoimin. Paljon näkyi semmosia ilotulitteita, jollaisia en ole ennen nähnyt.
Tuossa on sitten myös video katseltavaksi. Se on taasen aika pitkä, mutta pakkasin videota tällä kertaa vähän rankemmalla kädellä, joten latautumisessa ei pitäisi mennä hirveen kauaa. Tosin nyt esikatselulla pakkailu on saanut aikaan viteoon hieman kummallisia efektejä… olkoon nyt kuitenkin tommosena.
Ei siinä merkityksessä että itkettäisi. Eilen (ja tänään) tuli tuijoteltua lähes koko päivä mikroskooppikamerahässäkän kuvaruutua, kun työtehtävänä oli tarkastella silmälääkesuspension kidepartikkeleiden kokoa. Usean tunnin nakottaminen ja pienen pienten kidepikseleiden syynääminen alkoi vähän käymään henkiselle kunnolle ja myös silmät alkoi näkemään pikkukiteitä kaikkialla niiden normaalien pienten vihreiden miesten lisäksi. Työpäivän loppupuolella sitten ohimennen tokaisin että silmät tuli hiukkasen väsyneeksi tänään.
Että pentele pitää varoa sanojaan. Mokomat yliystävälliset paikalliset kun on niin huolissaan tämmöisen avuttoman härmäläisen pärjäämisestä täällä kaninkolon tällä puolen. Tai ainakin itse sen syyksi arvelen. Asiaan! …sanoi ännävikainen Keravan kolli. Tänään sitten minulle annettiin ihan tuosta vaan käteen silmienpiristystippoja. Kiitoksia vain. Olisin mä varmaan oikeasti ilman näitä pärjännykkin, mutta eipä sitä toisten avuliaisuudesta voi kieltäytyä. Tippojen valmistajaa tuskin tarvitsee mainita.
Kyseessä on Sante FX neo. Aika pirun stydiä kamaa. Santenin omalla “viileysasteikolla” kyseiset tipat on huipulla ( 5 / 5 ). Ihankuin joku olisi nappassu huurteisella lusikalla multa silmät päästä ja iskeny jääkuutiot tilalle. Kyl tuli niin freesi olo silmiin ettei toista (häpeilemätön oman firman tuotehehkutus). Jaksoi taas tihrustella loppupäivän. Tällä reseptivapaalla silmädropilla on myös hypercooli puteli. Ihan eri luokkaa kun Suomen tylsät perustötsät. Valitettavasti tätä ei varmaan ihan heti tulla siellä Savon perukoilla näkemään.
Vaikuttavat mömmöt:
Neostigmine methylsulfate
Taurine
Potassium L-aspartate
Tetrahydrozoline hydrochloride
Chlorpheniramine maleate
ε-Aminocaproic acid
*disclaimer* Tietenkin näin farmasian alan ammattilaisena mun tulee sanoa että tommonen keinotekoinen piristely ei ole mitenkään suositeltavaa, vaan pitäisi hoitaa vaivan aiheuttaja pois. Mutta jos joku tommosta tuotetta haluaa käyttää niin suosittelen mieluummin käyttämään meitin firman (ylivertaista) valmistetta, kuin jonkun toisen firman tippaa (psst.. muut silmälääkefirmat kuulemma pullottaa vaan ruosteista hanavettä tahi Turkkilaisten painijoiden hikipyyhkeistä puristettua litkua).
*disclaimer #2* Artikkeli on lähinnä (huonoa) huumoria. Artikkelissa esitetty kuvaus tuotteen vaikutuksista tahi ominaisuuksista ei ole Santenin virallisesti hyväksymä. Artikkelissa esitetyt väittämät ovat vain kirjoittajan subjektiivisia kokemuksia vailla todellisuuspohjaa. Täten ei suositella ottamaan huomioon artikkelissa esitettyjä väitteitä silmävaivojen lääkitystä harkittaessa. Artikkelin kirjoittaja ei ota vastuuta artikkelin aiheuttamista rahallisista, henkisistä tai fyysisistä haitoista.
Painelin viime perjantaina suoraan töistä Naraan tsekkaamaan 燈花会 (To-Kae) tapahtumaa. Kyseessä on käytännössä kesäfestivaali, jossa koko laaja Naran keskuspuisto on täynnä kynttilöitä, lyhtyjä ja soihtuja. Tapahtuman nimi tulee kynttilän päähän syntyvästä kukkamaisesta muodosta palamisen aikana. Kuulemma jos kynttilään muodostuu moinen kukka niin se tietää hyvää onnea.
Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Se kestää vuosittain 10 päivää, joten se onpi helppo sovittaa aikatauluihin. Suosittelen tosin menemään viimeisenä päivänä (niinkuin minä), jos suinkin mahdollista, koska Kasuga Taishan Shintopyhäkkö ja sen lukuisat lyhdyt osallistuu tapahtumaan vain tuona päivänä. Luonnollinen valo lyhdyistä ja kynttilöistä loi aika fantsun tunnelman (jos pystyi ignoroimaan tungoksen ja lukuisat juoma-automaatit loisteputkineen). Nara näytti kovin erilaiselta noin piemeän aikaan, verrattuna viime visittiin kirkkaassa päivänvalossa. Kasuga Taishasta ostettu puinen peura ennustuslappuineen lupasi hyvää onnea tulevalle, joten siltäkin osin hyvä reissu. Jos on kiirus niin suosittelen katsastamaan ainakin kolme paikkaa, Kasuga Taishan (viimenen päivä), Todaijin (viimeinen ja tokavika päivä) sekä Ukigumoenchin kynttilämeren.
RSS - Posts