Suomi Japanissa, osa 1

27 Lok

Moni tietää että esim. Muumit ja Marimekko on kovin suosittuja täällä Japanissa. Ja ehkä sen että japanilaiset tietää Joulupukin tulevan Suomesta. Näiden itsestään selvien asioiden lisäksi aika ajoin täällä ”törmää Suomeen”. Joskus suomalaisuus on ”tahallista”, joskus joku suomalainen termi on vain napattu ilmeisesti, koska se kuulostaa eksoottiselta, mielenkiintoiselta tai siistiltä. Tässä artikkelissa on muutamia vastaan tulleita Suomi-hetkiä. Blogin veteraanilukijat saattavat muistaa taannoisen Finland Blue -löydöksen lähimarketista.

Kuvat on sitten usein kännykällä näpättyjä, joten laatu on myös sen mukainen.

Aloitetaan Tokion prefektuurista, Kichijojista, löytyvällä suomalaisteemaisella kahvilalla. Moi Cafe on aikas pieni kahvila, joka on sisustettu suomalaisin kalustein, Alvar Aaltoa jne. Astiat oli Iittalaa ja Arabiaa. Lisäksi kahvilassa oli kirjoja suomalaisista arkkitehdeista niin japaniksi kuin englanniksikin. Lisäksi oli Suomesta kertovia matkailuun suunnattuja kirjasia. Opuksia sai vapaasti lueskella kahvituksen aikana. Omistaja osasi sanoa ainakin ”Kiitos”.

Itse sapuska ei ollut erityisen suomalaista. Melko normaaleja eurooppalaisia / skandinaavisia leivoksia. Listalta ei löytynyt karjalapiirakkaa. Päädyin syömään palasen porkkanakakkua. Ihan hyvä, vaikka ei mikään perisuomalainen sapuska. Kahvilakamojen sieltä voi ostaa mukaan esim. Felixin suolakurkkua (Felix on Itävaltalainen firma BTW), puolukkahilloa, pohjoismaista musiikkia (myös ruotsalaista, BUU!) sekä Suomiaiheisia kortteja. Yllättävin ylläripylläri oli Wagner-pehmolelut, joista kuva alla. Hienoa… epäilen tosin että sarjiksen idea ei ole selvillä kahvilan omistajalle, vaan nuo on hankittu vain koska Wagner on söpö.

Sioista (sikoista, sikaista… äh) puheenollen… esimerkiksi ympäri Japania sijaitsevissa Moe Garden -kaupoissa on läjäkaupalla Muumitavaraa, mutta sieltä löytyi myös Julia Vuoren Sika -sarjakuvaa.

Tietyissä keskustan tavarataloissa on leipomusosastolla myytävänä karjalanpiirakkaa. Maistui ehkä hitusen makeammalla, vähemmän suolaiselta, kuin tyypillinen suomalainen riisipiirakka.

Edes Bic Camerassa ei ole suojassa Suomelta. En nyt puhu Nokiasta, tai edes Golla-salkuista, vaan nähtävästi Sharp on päättänyt että Marimekon unikkokuosi sopii myös kännyköiden kansiin. Noita oli hyllytolkulla mitä erilaisemmissa väreissä.

Huhut kertoo että Tokiossa on jossain Muumi-kahvila. En ole vaivautunut vielä sitä etsimään ja tsekkaamaan tarjontaa. Ehkä jossain vaiheessa ja raportoin kyllä siitä sitten teille.

Ginzassa törmäsin jonkinmoiseen terveyskahvilaan nimeltään ’Kurkku’. Paikka näytti aivan liian terveelliseltä vihreine juomineen, joten en astunut sisään vaan kiiruhdin etsimään lähimmän rasvaisen raamenpystiksen (mikä oli aikas vaikeaa Ginzassa). Samaisesta kaupunginosasta löytyy kauppakeskuksen uumenista pulju nimelmään ’Napapijri’ (sic!). Kyseessä on nähtävästi kaikenmoisia samoilu ja eräretkeilykamoja sekä sen henkisiä vaatteita myyvä kauppa. Pientä hämmennystä aiheutti että nimestä huolimatta kauppaa koristi Norjan lippua mukailevat logot. No, ei kai se niin tarkkaa… pohjoismaa kuin pohjoismaa (kunhan ei ole Ruotsi).

Seuraava on ehkä hauskin löydös. ’Norsu’ niminen kahvila-izakaya-kombo. Olin liikkeellä väärään aikaan ja muutenkaan ei ollut aikaa pistäytyä sisällä. Ainakin logo on semi-moderni, mutta ei ole yhtään hajua ulottuuko suomalaisuus yhtään nimeä pidemmälle.

Tällä kertaa viimeinen suomiedustaja (ehkä?) löytyy ihan nykyisestä kotikaupungista, Hinosta. Basic Cleaning Annika! Jei! Tosin suomalaisuus täytyy asettaa kyseenalaiseksi koska Annika-nimi on Suomen lisäksi käytössä mm. Ruotsissa ja Alankomaissa.

Noin, tuossa oli ensimmäinen setti noita. Varmasti vastaan on tullut paljon muitakin, mutta en aikaisemmin tarkoituksenmukaisesti painanut niitä mieleen, joten ne on jo unehtunut. Tarkoituksena on siis jatkossa koittaa muistaa tallentaa kaikki vastaan tulevat suomismit, kuvien kera jos mahdollista, täällä nousevan auringon maassa.

About these ads

8 vastausta to “Suomi Japanissa, osa 1”

  1. äiti 27.10.2010 at 16:31 #

    Vuoroin vieraissa, Japani Suomessa! Eilen ostin Amigurumi-kirjan Suomalaisesta Kirjakaupasta. Mutta se ei olekaan ihme eikä harvinaisuus että Japani ja sen villitykset leviävät Suomeen;-).

  2. Topi 27.10.2010 at 21:04 #

    Jos haluaa japanilaistyylisesti napata junamatkalle sushievästä take-away-sushikiskasta, niin se on hetken onnistunut myös Helsingin päärautatieasemalla. Varsin keskeiseltä paikalta löytyy pieni koppero nimeltään ”Soyo Ekiben”.

  3. acjama 28.10.2010 at 03:24 #

    Suidobashin asemalta Tokyo Domen suuntaan, perälle LaQua-ostoskeskuksen ”etupihalle” ja muumeja alkaa näkyä. Käydään kantele-tuntien jälkeen istumassa. Yokohamassa on ihan suomalaista ruokaa tarjoava rafla. Jossain. Nakanon Suomi-kirkon kävijät tuntevat sen paremmin kuin minä.

    Tokion jokavuotisesta suomalaisesta juhannuksenvietosta ei myöskään ole kokemusta. Kävin kyllä Matsubarakon Suomi-kylässä (yksi Honka Rakenteen esittelykylistä) sauvakävelyfestareiden, juhannuksenvieton ja _oikean_ saunomisen merkeissä, mutta se on Naganon prefektuurin tarinoita se.

    Naistenvaatteita en osta, joten ”Ehkä söpö” ja sen sisarliikkeet ”Olohuone” ja ”Keittiö” (ainakin Tokio ja Nagoya) eivät myöskään ole tuttuja.

    Hiroon asemalla bongasin julisteen Suomi Film Festivalista, joka on käynnissä nyt.

    Mitäs muuta… Aoyaman Marimekko-myymälä on aina aika tyhjä, mikä ei ole mikään ihme täkäläisillä hinnoilla.

    Jokaisellahan siis on moraalinen ilmoitusvelvollisuus jos jostain Tokiosta löytyy Karjalaa, eikös niin?

    Muistatko vielä karjalanpiirakoita myyvän tavaratalon nimeä?

    • Tatu 28.10.2010 at 04:29 #

      Koffia, Karjalaa, Kossua… ilmoitusvelvollisuus on ilmeinen.

      Itsekkin muistan nyt tuon ’Ehkä söpö’ -kaupan. Ja joskus olen törmännyt kasseihin joissa on nallen kuva ja tekstiä jostain ’Karhu kaverista’.

      Karjalanpiirakoita myyvän kaupan nimi oli muistaakseni Kinokuniya International. Kaupassa taisi olla myös lakuakin… ja muita länkkärisapuskoja. Se sijaitsee Omotesandon liepeillä.

      • acjama 28.10.2010 at 05:43 #

        Ai se! Selevä. Kaverin kanssa kalutaan niitä Shinjukun, Kunitachin ja Tachikawan Kinokuniyoita, mutta tuonne Omotesandon suuntaan emme juuri eksy. Mutta tiedän missä se on, kiitti!

        Jos tekee munavoista hieman suolaisempaa…

    • Lauri 28.10.2010 at 17:29 #

      Amiraali-olutta löytyi ainakin Tokiosta Mejiron aseman lähellä olevasta pikkuputiikista. Tosin olut ei muistakseni ollut Suomesta tuotua, vaan Japanissa lisenssillä valmistettua. Mutta kuitenkin.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Inokashira puisto, Kichijoji « - 25.11.2010

    […] tuhlaamaan roposet Kichijojin lukuisiin kauppoihin ja sapuskamestoihin. Haasteeksi voi ottaa vaikka aikasemmin mainitun Moi Cafen löytämisen. Vinkkinä voin sanoa että kahvilan julkisivu on melkoisen pieni, mutta […]

  2. Suomi Japanissa, osa 2 « - 31.07.2011

    […] Jatkoa edelliseen vastaavaan artikkeliin. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 110 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: