Nikko

3 Maa

Ei siis se radio-ohjettavia autoja valmistava firma, vaan hieman Tokiosta pohjoiseen oleva kaupunki. Varhaisena lauantaiaamuna lähdimme puksuttelemaan junalla päiväreissulle ihmettelemään tuon mestan vanhoja temppeleitä. Nikkon kaupunki on pinta-alaltaan suuri, mutta alue on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Populaa on alle 100 000 immeistä, joten paikalla on selvää pienkaupunkifiilistä.

Pääasiallisena kohteena oli UNESCOn maailmanperintölistalla olevat Nikkon temppelit ja pyhäköt. Muita kiinnostuksen kohteita tuolla ovat esimerkiksi Nikkon kasvitieteellinen puutarha ja Chuuzenji-järven ympäristö, joka on erityisen vaikuttava syksyllä ruskan aikaan. Koska aika oli rajottunut tällä kertaa vain yhteen päivää, ehdimme katsastamaan ainoastaan nuo maailmanperintömestat.

Kohde sijaitsee yli 570 metrin korkeudessa merenpinnasta, mikä tuntuu myös alankoja huomattavasti viileämpänä ilmana. Lämpötila kun Tokiossa lähenteli +20C astetta, ei Nikkossa elohopea yltänyt edes kymmeneen asteeseen. Vuoret tuo alueelle varsin pittoreskin tunnelman. Nikkon läpi virtailee vuoristojoki, jonka yli on esim. ensimmäisessä kuvassa näkyvä shikyoo-silta. Tosin silta on pyhä eikä sen yli saanut tavallinen rahvas kävellä. Nykyäänkin pääsy sillalle on estetty, mutta se ei ole ongelma modernin sillan sijaitessa kivenheiton päässä.

Yksi kolmesta UNESCO-kohteesta, Rinnoo-ji temppeli (1647) oli rempassa, joten sen päärakennukseen ei nyt sitten tällä kertaa menty.

Yllä oleva viisikerroksinen pagoda (1818) kuuluu Tooshoo-guu pyhäkkökompleksiin, joka alunperin rakennettiin vuonna 1617. Mesta on pyhitetty Tokugawa shogunaatin perustajalle Tokugawa Ieyasulle hänen poikansa (2. shogun) toimesta. Kolmas shogun, Iemitsu, puolestaan laajensi pyhäkköä, jolloin alue sai melko pitkälti lopullisen muotonsa.

Voisi kuvitella että kompleksin kuuluisin rakennus olisi esim. pääpyhäkkö, pagoda tai pääportti, mutta tuossa pyhäkössä kunnian ottaa tallirakennus (1636), joka on pyhien hevosien kämppä. Hevoset eivät tallista tee kuuluisaa, vaan rakennuksen kaiverrukset, joista yksi esittää ’kolmea viisasta apinaa’ (katso kuva yllä). Ne ei kuule, puhu tai näe pahaa.

Yllä oleva kuva on varastorakennuksesta varhaiselta Edo-kaudelta. Harjan alla on pari kaiverrusta, joiden ilmeisesti pitäisi esittää norsuja. Niitä otuksiahan ei Japanissa luonnonvaraisena ole ollut ja vähän vaikuttaa ettei taiteilija ole moista oikeasti nähnytkään. Nuo kun näyttää enemmän karhuilta, joille on lätkäisty pitkä nenä ja syöksyhampaat.

Yllä sutrien varastorakennus (1636).


Yllä temppelinauleen seinämien (1636) yksityiskohtaisia kaiverruksia. Voi vaan kuvitella miten hirmuisen kalliiksi nykyään tulisi tilata moista käsityötä tuossa mittakaavassa ja moisella tarkkuudella.

Yllä yksityiskohtia Yoomeimon-portista (1636), joka tunnetaan myös nimellä higurashi-no-mon. Lempinimi juontaa juurensa siitä että porttia voisi katsella aamusta auringonlaskuun asti, eikä kyllästyä siihen. Lukemattomia yksityiskohtia ja pieniä patsaita sekä kaiverruksia on ympäri porttia.

Alla on Nemuri-neko, eli suomeksi ’nukkuva kissa’. Ilmeisesti tuon kissan tehnyt taitelija, Hidari Jingoroo, vietti 8 kuukautta eristyksissä kehittääkseen kissojen puukaiverrustaiteen huippuunsa. Kissa symboloi myös pyhäkön pääjehua, Ieyasua.


Jei! Satoja portaita kavuttavana.


Yllä oleva kuparinen rakennelma on Okusha Hootoo (1683). Sen sisään on pyhitetty Tokugawa Ieyasun jäänteet, joten paikallisille tuolla ehkä hieman vaatimattoman näköisellä kupolilla on iso merkitys koska hän oli ehkä Japanin historiaan eniten vaikuttanut päämies.



Aivan pyhäkköalueen kulmalta lähtee tie, joka johtaa huomattavasti vanhemmalle pyhäkölle, Futarasanille. Aiemmin esittelemäni silta kuuluu myös ko. pyhäkölle. Futarasan oli perustettu vuonna 767. Se on pyhitetty Ookuninushi, Tagorihime, ja Ajisukitakahikone -jumalille. Pyhäkkö omistaa kaksi Japanin kansallisaarteisiin kuuluvaa miekkaa.


Itse rakennukset eivät ole ihan perustamisesta asti säilyneitä. Suurin osa on rakennettu 1600-luvulla tai myöhemmin. Tämä pyhäkkö ei ole niin täynnä kaiverruksia ja taideteoksia, mutta eipä tätäkään hirveän tylsän näköiseksi voi haukkua.

Mestoilla oli myös jonkinmoinen köysirenkaan heittelypeli. Kolmesta rinkulasta viimeisellä onnistuin viskaamaan sen tappiin. Jeejee! Ehkä tosta tulee jotain onnea ja menestystä tulevaisuuteen…. tai sit ei.

Rinnoo-jin päämestat olivat siis rempassa, mutta niiden sijaan katsastimme tuon temppelin alaisuudessa olevan Taiyuin mausoleumin.

Nämäkin rakennukset ovat aikas värikkäitä. Ne ovat vuodelta 1653.

Alla kuolevaisia nousemassa portaita kohti henkistä valaistumista. Onneksi tällä kertaa rappusia ei ollut ihan niin paljon kuin Ieyasun mestoilla.


Yllä vanhan tyylisuunnan kellotorni. Myöhemmissä temppeleiden kellotorneissa ei ole enää seiniä vaan pelkästään lähinnä tolppien varassa oleva katto.

Porteissa majaili useita värikkäitä Nio-patsaita turvaamassa esi-isien lepoa. Wiki tietää kertoa mielenkiintoisen nippelitiedon, että Kreikkalaisella Herakleella saattaa olleen välillisesti vaikutusta noiden hurjimusten ulkomuotoon. Vaikutteet olivat kulkeneet Silkkitien mukana itään.





Alla oleva suljettu portti johtaa Taiyuin Reibyoon, joka sisältää kolmannen Tokugawa shogunin, Iemitsun, jäänteet.

Itse Nikkon kylässä on paljon safkamestoja, joissa voi tankata energiaa vaativaa temppeli/pyhäkkö-samoilua varten. Tarjolla on niin länsimaiseen makuun sopivia ’family restaurant’ tyyppisiä muonituskeskuksia, kuin esim. soba-mestoja (lippu alla olevassa kuvassa).

Perinteitä vaalivassa kaupungissa oli myös vähän kummallisempi paikka. Örkkejä ja ötököitä? Kiva kombo!

Tokiosta Nikkoon puksuttelee junilla yleensä 2-3 tunnissa. Itselleen sopivimman yhteyden voit tsekkailla vaikka Wikitravelin ja Hyperdian avulla.

About these ads

4 vastausta to “Nikko”

  1. Topi 04.03.2011 at 01:09 #

    Kas! Jollain tv-tuotantoyhtiöllä tai vastaavalla on ohjelmien lopussa tunnus, jossa on kolme apinaa peittäen aistejaan juuri noin. Sen nähdessäni ajattelin, että onpa varmaan pitkään mietitty tuota, ja että siinä on pakko olla taustalla joku diippi merkitys. Noh, nyt sitten selvisi, mistä idea on napattu.

    • Tatu 04.03.2011 at 03:41 #

      Joo, mä muistan kanssa sen logon.

  2. äiti 04.03.2011 at 10:43 #

    Nyt täytyy kommentoida ja viitata lauseeseen: ”äiti on erilailla viisas.” Minulle nuo apinat ovat vanhoja tuttuja varmaan jo kouluajoilta ja tiesin niiden merkityksen ja alkuperän;-).
    Upeita kuvia, jälleen kerran!
    Pikkuviesteihin mennäkseni, epäilit että kukaan Suomessa ei ostaisi nallekameraa, väärin! Minä voisin hyvin ostaa jos tarvitsisin sellaista, enkä varmaan ole Suomen ainoa vähän ”hurahtanut”!

    • Tatu 04.03.2011 at 12:02 #

      Hinta tuolla kameralla keikkuu siinä vajaan tuhannen euron seutuvilla. Ota tarpeeksi valuuttaa matkakassaan mukaan. Hah!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 102 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: