Sakushima

18 Huh

Mä en ole ollut visiteerannut tuonne Osakan ja Tokion välimaastoon, Nagoyan seutuville, juuri ollenkaan. Nagashimassa tuli käytyä hurjastelemassa vuoristoradoissa, mutta sekin on Mein prefektuurissa, eikä Aichissa niinkuin Nagoya. Toki Nagoyassa on tullut käytyä useamman kerran, mutta ne ovat olleet vain shinkansenin kyydissä, joten ehkei niitä lasketa. Tein viikonloppureissun Aichiin pyyhkäisemällä mestoille shinkansenilla ja perustaen base campin Nagoyaan. Ensimmäisen päivän kohteena oli prefektuurin eteläosissa sijaitseva saari, Sakushima.

Jatka ihka ensimmäiseen saariseikkailuun kuvan alta.

Eli siis sinne pitää tietenkin matkata paatilla, ellei välttämättä halua koittaa onneaan uiskennellen merilevän ja lonkeroiden tarrautuessa kehoon. Matka yllä olevalla veneellä kesti vajaa puoli tuntia Isshikistä. Ei mikään järin suuri vene ja se tulikin melkein täyteen matkustajista. Purtilo pysähtyy saarella kahdessa satamassa itä- ja länsiosissa. Alla on taidokkaasti google mapsista ruutukaapattu Sakushiman kartta varustettuna summittaisella reittipiirroksella. Satamat on merkattu ruksein.

Vaikka paatti oli täynnä, on itse saari eeeeeerittäin hiljainen. Käytännössä noin viikonloppunakin voi kävellä useita minuutteja näkemättä yhtään ihmistä. Mutta, sepä sopi enemmän kuin hyvin. Tokion vilskeestä on mukava siirtyä vaihteeksi rauhallisempiin ympyröihin ja taltioida tunnelmia kameran avulla. Asukkaita saarella on vain noin 300.

Sakushima on pääasiassa kalastuselinkeinoaluetta ja pienimuotoista viljelyä. Ilmeisesti saarella on tuumittu että lisätienestit turismin muodossa ei olisi pahitteeksi, joten eri puolille saarta on ripoteltu ulkoilmataideteoksia. Vieraat tulevat pällistelemaan hökötyksiä, nauttimaan saaren rauhallisuudesta ja tietty syömään paikallisia sapuskoja sekä ostelemaan matkamuistoja. Joskus nuo taideviritykset tosin meni reippahasti allekirjoittaneen hilseen yli. Joku tajuntaa ylentävä tarkoitus alla olevalla peilihässäkälläkin varmaan oli, mutta se ei oikeen auennut mulle.

Seuraavan vastaan tuli pieni museo/galleria/teehuone, ’Ooba talo’ muistaakseni. Paikan vanha mummeli tarjosi ilmaisen kupin teetä ja kyseli jo tutuksi tulleet standardikysymykset. Olin tuolla hetkellä paikan ainut vierailija. Näytteillä oli muutamia vanhoja esineitä saarelta, taidetta ja hinamatsuri-tyyliin aseteltu nukkekokoelma. Riipustin terveiset vieraskirjaan, joten koittakaa mahdolliset epätodennäköiset suomalaiset saarivierailijat bongata mun viestin kirjasta sekä kertokaa terkut mummelille. Viestini on kirjoitettu japaniksi, joten pelkästään pikaseen selaamalla ette ehkä löydä sitä.


Suurin osa saaren taloista on mustaseinäisiä, luoden aivan erityisen fiiliksen kävellessä sokkeloisilla ja kapeilla kaduilla. Ilmeisesti mustan pinnoitteen tarkoituksena on suojata puutaloja meren suolaroiskeilta.


Japanissa maaseutu on yleisesti muuttotappioaluetta. Nuoren muuttavat työn ja mukavuuksien perässä suurkaupunkeihin ja maaseudulle jää vain muutamia perheitä sekä vanhuksia. Sakushima ei ole poikkeus ja useat rakennukset näyttävät asumattomilta ja ovat vähitellen enemmän ja enemmän ”ihanasti” rempallaan.

Mutta perheitäkin siis on. Alla olevassa kuvassa onpi esim. todella fantsu puumaja. Vähän väliä vastaan tuli niin käveleviä kuin pyöräileviä kouluikäisiä, jotka poikkeuksetta huikkasivat ”Hyvää päivää”. Japanin mittakaavassakin kohteliaita natiaisia. Ei Tokion kakrut morjestele… joko ”kiireen” takia tai sitten niitä on opastettu olemaan puhumasta ventovieraille. Ehkä ihan jees, kun suurkaupungeissa voi vastaan tulla mitä erilaisempaa hiihtäjää.

Luonto itse tarjosi taiteen kanssa kilpaa silmäkarkkia. Aamupäivän usva alkoi vähitellen hälvetä ja sää lämpeni koko ajan kohti iltapäivää.

Alla olevan mustan laatikkojutskan nimi on ”nokkaunihuone” tai jotain sinne päin. Ehkäpä taideteoksesta voi valkata loossin ja vetää torkut rannalla. Mä olin kuitenkin vielä samana päivänä kiiruhtamassa Nagoyaan, joten ei ollut aikaa moiselle lorvailulle.



Meri tarjoaa niin kalaa kuin levääkin onigireihin ja soppiin.

Alla olevan teoksen nimi on ”lokkiparkkipaikka”. Tuuli kääntää feikkilinnut samaan asentoon.


Sitten tuli nälkä. Vetelin paikallisista aineksista koostuvan setin. Aikas hyvää ja maha tuli täyteen. Sen jälkeen taas jaksoi talsia ympäri saarta. Ruokamestan karkea sijainti on merkattu karttaan laatikolla.

Onpa siellä valkoinenkin laatikko. Musta ja valkoinen hökötys ovat lahden vastakkaisilla puolilla. Pitkä siltapengermä vie toiselle pienemmälle saarelle. Vaikka tuuli oli kovahko, niin siel vallitsi ihan t-paita kelit.




Ja pikkusaarella lisää taidetta ja kallioista rantaa. Tuon linnun(?) päätä vastaavia veistoksia on ympäri saarta. Outo pampulapää.


Alla olevasta veistoksesta mulla on kaksi teoriaa. Joko ukkelilla on viikset, tai sitten sillä on kovan tuulen sivuille painamat räkävanat. Jälkimmäinen teoria on hauskempi, joten mitä luultavimmin oikea.



Toisella pikkusaarella ei ollut taidetta, vaan hieman ränsistynyt shintopyhäkkö.


Vähitellen pilvisyys lisääntyi ja tuuli koveni. Lämpötila oli vielä kuitenkin Suomen kesän lukemissa. Rauhallista… ei ihmisiä. Täysin sivistyksen ulottumattomissa saari ei kuitenkaan ole. Sieltä löytyy yksi peruskoulu ja posti. Yeah!


Siellä täällä luonto on tehokkaasti vallannut takaisin ihmisen rakenteita ja kulkuväyliä. Autioisuus, ympäristö, tunnelma ja se että olin juuri saarella sai aikaan selvän Battle Royale -fiiliksen (romaani, leffa). Milloin tahansa huutava koululainen veitsen kanssa olisi voinut loikata pusikosta. Haha! Onneksi raskas kamera kantohihnassa lienee parempi ase kuin Nanaharan kattilankansi.

Kova tuuli muodosti isohkoja aaltoja. Tietenkin harrastuksen vakavasti ottavana kuvaajana niistä piti saada kuvaa. Sillä hetkellä kun astuin suojamuurin takaa portaikon yläpäähän ottamaan fotoa suuri aalto roiskautti kunnolla vettä päälleni. Kastuin tukasta kenkiin asti. Onneksi kamerassa on roisketiivisteet, joten rätillä objektiivi kuivaksi ja matka jatkuu….. märkänä.

Vaatteet ehti jo kuivua kävelyn aikana takaisin satamaan. Nyt taivas oli jo ihan pilvessä ja ilma viileämpi. Sitten päivän viimoisella paatilla möykkyisesti aaltojen päällä takaisin ”mantereelle” ja junalla Nagoyaan hotelliin lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.

About these ads

3 vastausta to “Sakushima”

  1. Tero 18.04.2011 at 17:52 #

    Nagoyassa on tullut vietettyä aikaa enemmänkin, mutta enpä muista moisesta saaresta kuulleenikaan. Aika jännän oloinen mesta. Mitäs botskimatka kustansi?

    • Tatu 19.04.2011 at 02:25 #

      Täysin varma en paatin hinnasta ole, mut ei se hirveen kallis ollut. Se on kuitenkin myös saarelaisten yhteys emämaahan, joten ei ne siitä turistihintoja revi.

      Oiskohan ollut jotain 700 jeniä suuntaansa?

Trackbacks/Pingbacks

  1. Inuyama « - 27.04.2011

    [...] mestoilla oli suurehkot festivaalit. Odotettavissa oli siis täysin päinvastaista tunnelmaa Sakushimaan verrattuna. Ruuhkia ja vilskettä… Matsurin lisäksi tsekkauslistalla oli Inuyaman linna (ks. [...]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 102 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: