Inuyama

27 Huh

Aichin reissun toisen päivän kohteena oli Inuyama, eli suomeksi ’Koiravuori’. Kohtuullisen pieni, noin 75000 asukkaan kaupunki Nagoyasta pohjoiseen. Tuona viikonloppuna mestoilla oli suurehkot festivaalit. Odotettavissa oli siis täysin päinvastaista tunnelmaa Sakushimaan verrattuna. Ruuhkia ja vilskettä… Matsurin lisäksi tsekkauslistalla oli Inuyaman linna (ks. yllä).

Matsuri koostui lähinnä lukemattomista myyntikojuista, kuten kaikissa muissakin japanilaisissa festareissa. Lisäksi kapoisia katuja pitkin liikuteltiin korkeita torni-lava-hässäköitä. Kyydissä oli lähinnä lapsista koostuvia musisointiryhmiä. Pillit vislasi ja lyömäsoittimet pärisi. Musiikkia säesti jatkuva ohjastajaukkeleiden karjuminen.

Painavien häkkyröiden manööverejä kujalla ei helpottanut juurikaan se että noiden perinteisten kärryjen renkaat ei kääntyneet. ”Fiksua ja tehokasta” Yhtä vaikeaa oli aikoinaan Gion matsurin lavojen liikuttelu, joskin tällä kertaa kärryt ei olleet ihan niin massiivisia. Jannujen yrittäessä ohjastaa nojailemalla tolppiin, en voinut olla muistamatta Pikkupojat -elokuvaa.

Ei käynyt kateeksi lavan alla puurtavia heeboja.


Papparaisilla oli hyvät näkymät krouvin toisesta kerroksesta.


Oli mukavaa huomata että lapsityövoima on vielä hyvissä kantimissa japanin maalla. Vanha tantta näyttää mallia kuinka pikkuisten raatamiseen tulee suhtautua… niille pitää nauraa! Noh, oikeasti kantamukset tuskin oli hirviän painavia.

Hyvää safkaa oli tarjolla joka lähtöön. Matsureista voi nauttia jo pelkästään keskittymällä kulinaristisiin antimiin ja ignoroida esitykset tahi jotkut kultuurelliset hömpötykset.


Viikonloppu osui Aichin parhaimpaan kirsikankukka-aikaan. Tokion täydet kukinnot olivat tulossa vasta noin viikon päässä.


Inuyaman läpi virtaavan Kiso joella näin porukan veneilemässä ja ilmeisesti grillailemassa jotain. Meno näytti aikas jännältä, joten aloin sihtaamaan fotoa ryhmästä. Pari ukkelia joukosta huomasi minut ja alkoivat huiskimaan luokseen. He tarjosivat venekyydin ja grilliaterian juomineen. Jes! Grilliryhmään kuului viisi keski-ikäistä jannua, joiden joukossa oli yksi malesialainen… kuulemma työtovereita. Veneeseen kutsuttiin myös muita ventovieraita mm. pari lapsiperhettä.

En halunnut ajatella tarkemmin matkustusturvallisuutta puuveneessä, jossa on grilli, ilman pelastusliiviä. Ilmainen sapuska sumensi järkevän ajattelun. Olin tosi nälkäinen ja mättö grillillä näytti maukkaalta.

Venereissu tarjosi erilaisen kuvakulman Inuyaman linnasta. Valitettavasti päivä oli ihan sikakirkas auringon paistaessa linnan suunnalta, joten taivas ”paloi puhki” melko tehokkaasti. Veneestä kun olisi auringonnousun aikaan fotoilemaan, niin olisi varmaan saanut aikas fantsuja kuvia.


Yksi ukkeleista tiesi kertoa että tuon kallion sisällä on tanssihalli. Sinne pääsi hissillä kallion päältä. Danssaustila ei tosin ole enää käytössä.

Ukkelit oli vedelly biisonia reippaasti, mistä tietty seurasi tarve säiliön tyhjentämiselle. He olivat sentään niin järkeviä etteivät suorittaneet suomalaisperinteistä veneen reunan yli virtsaamista. Olihan lapsiakin veneessä… heh. No, ratkaisuna vene parkkeerattiin eräänlaisen syvennyksen kylkeen, koska siitä löytyi tikapuut. Ensimmäisen jannu sohottaessa pöksy-pyyttonilla yksi herroista tajusi että kyseinen syvennys on vedenottotunnelin suu. Ko. vettä käytetään Nagoyan hanaveteen. Maistuikohan Nagoyan juomavesi tuona viikonloppuna vähän hassulta?


Safka oli tosi maukasta. Maha tuli täyteen. Ja mikä parasta, se ei maksanut penniäkään. Kyllä ystävällisiä ihmisiä vielä maailmassa löytyy.

Veneajelun jälkeen oli aika mennä tutustumaan itse linnaan.


Inuyaman linna on yksi 12 ennen Edo-kautta rakennatuista alkuperäisistä linnoista. Päätornin luultiin pitkään olevan kaikista vanhin säilynyt donjon. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1601. Maruokan linna valmistui jo vuonna 1576, joten Inuyaman täytyy tyytyä kakkostilaan. Inuyama on kuitenkin yksi neljästä linnasta, jotka ovat kansallisaarteita.

Ulkoa linna näyttää kolmikerroksiselta, mutta sisällä onkin neljä kerrosta. Kivimuurien korkeus on 5 metriä ja itse tornin korkeus 19 metriä.

sisäl
ikkuna

Huipulta on mukavat näkymät viereiselle joelle.

joki
näkymä
kirsikoitt

Hiljalleen asemalle palaillessa vastaan asteli pari samuraipapparaista. Poseerailun jälkeen kertoivat että vähän matkan päässä on lisää tyyppejä historiallisissa puvuissa. Pienen etsinnän jälkeen porukka löytyikin. He olivat kummallisen syrjässä itse festarivilskeestä. Ehkä olivat vasta valmistautumassa esiintymistä varten.

papat
poseeraus

Sitten vetelin ravintelissa pitsan naamaan (ei sitä aina jaksa japanilaista ruokaa), puksuttelin junalla Nagoyaan ja sieltä shinkansenilla himaan.

About these ads

2 vastausta kirjoitukseen “Inuyama”

Paluuviitteet/Päivitysilmoitukset

  1. Matsumoton linna « - 11.05.2011

    [...] Himeji Hikone Inuyama [...]

  2. Yokoten linna | Tatu @ nihon - 10.02.2014

    […] tämänlaisille kukkulanpäällislinnoille. Muita esimerkkejä ovat mm. linnat Iwakunissa ja Inuyamassa. Kukkula itsessään jo parantaa näköalaa ja antaa puolustajille taktista […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 99 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: