Okei… eli nyt sitten oli bentot ja juomat pusseissa. Suuntasimme täten tuonne Showan muistopuistoon. Se on perustettu vuonna 1983 juhlistamaan Showa keisarin 50. vuotta vallassa. Kokoa siellä on 163 hehtaaria ja se onkin yksi Tokion alueen laajimmista puistoista. Toki välimatkat ovat melko pitkiä, joten puistossa risteilee yhteensä 11 kilometriä polkupyöräreittejä ja sisäänkäyntien nurkilla on pyöränvuokrauspisteitä (400 jeniä / 3 tuntia). Sisäänpääsy puistoon puolestaan kustantaa aikuiselta saman 400 jeniä.
Me ei kuitenkaaan munamankeleita tällä kertaa vuokrattu. Kengänpohjien kuluttelu riitti. Aikaa kuitenkin oli riittävästi, joten ehdimme kyllä kurkkaamaan suurimman osan puistosta ihan kävellen.
Kirsikankukat olivat komeita ja sapuska ihan maittavaa. Nurmikot täynnä piknik-väkeä ja naisten vessojen jonot pitkiä kuin nälkävuosi.
Puiston sisällä on myös aitojen sisällä erillinen japanilainen puutarha. Ja sitten ko. puutarhan sisällä bonsainäyttelytila/puutarha.
Yllä oleva bonsain oksa muistutti mielestäni lohikäärmettä. Mielenkiintoinen puu… muutenkin noita minipuita oli mitä erilaisempia ja kokosia, paljasoksaisia ja kukkivia.
Showan puiston pohjoisosissa on “Komorebi kylä”. Se on 50-60 -luvun maalaiskylän rekonstruktio. Osa rakennuksista oli visiitin aikana rempassa, mutta luultavasti ne on jo kesään mennessä kuosissa.
Kirsikan lisäksi puistossa oli muitakin kasveja kukassaan. Oikeastaan ehkä vain joulukuuta lukuunottamatta, puistossa on aina jokin rehu kukassaan. Huippukohtia lienee kirsikankukat keväällä ja loppu syyskuussa ja lokakuussa värejään näyttävä cosmos-kukka.
Edellä mainitun pyöräilyn lisäksi puisto on täynnä erilaisia aktiviteetteja mm. Showan museo, ravintoloita, uima-vesipuisto, minigolffia, futsalia, frisbeegolffia, lasten seikkailumetsä sekä polkuveneitä lammella kruisailuun. Helpoiten mestoille pääsee JR Nishi-Tachikawan asemalta tai kävellen varttitunnissa Tachikawan asemalta.
Aivan ihana puisto, kirsikkapuut, kukat ja erityisesti bonsait!