Mikäs se sieltä kurkistaa?
Se on uusi “lelu”. Kirjoitan siitä myöhemmin tarkemman artikkelin, kun olen tehnyt riittävästi lähempää tuttavuutta tulokkaan kanssa. Alustavasti se tuntuu juuri niin hyvältä kädessä kuin ulkoisesti näyttääkin. Viime aikoina puntaroin hankinnan kanssa edes ja takaisin, mutta nyt kun markkinoille tulosta on kulunut noin 1,5 kuukautta ehti alkuhintakin pudota jonkin verran, painoin liipasinta. Nopeaksi havaitusta PC-bomberista kama tuli perille tilauksesta seuraavana päivänä.
Ei kun akku laturiin ja sitten räpläämään.
Dämit, mulla oli ihan toinen X10-järjestelmä mielessä kun tuon otsikon luin. Ai se olikin kamera…
Ei hullumpi. Pieni kun mikä. Panoraamakuvia odotellessa…
Kaamee tiisaaja olet… kerro ny mikä X10 sulla oli mielessä.
Juu, kuvia on tulossa kunhan saa aikaisemmatkin artikkeliaiheet hoidettua pois alta.
Se oli se X.10, kodin kauko-ohjaussysteemi. Olisi kiva saada lämmitin tekstarilla (tai muulla kauko-ohjauksella) päälle kun on palaamassa kotiin.
Mites tuohon X10:iin päädyit? Nostalgiasyistä? Onko ikää sittenkin jo sen verran vai pitääkö jokaisella sukupolvella olla oma nahkapäällystetty kamera?
Uuuh! Mäkin haluan tuommoisen kauko-ohjettavan kodin. Paljonkohan maksaisi jos esim. Nikko valmistaisi sellaisen?!
Kerron sitten tarkemmin valinnan syistä myöhemmässä perusteellisemmassa artikkelissa, mutta kerrotaan tässä nyt pari pääpointtia.
Ensinnäkin pidän erittäin paljon manuaalisesta zoomauksesta. Jotenkin kun järkkäri on “normaalina” kamerana, tuntuu tosi kankealta palata nappuloilla tehtävään portaalliseen zoomailuun. Jos ei lasketa kiinteäpolttovälillisiä kompaktikameroita, on X10:ssä tietääkseni suurin sensori. Retromuotoilu oli kyllä plussa, mutta eniten fyysisesti miellytti kokometallinen rakenne. Mun kameroiden käsittelytapa lienee vähän huolimaton, joten panostan mielelläni kestävämpään materiaaliin.