Ikutama matsuri, osa 2

Noniin, tässä on sitten loput tuosta paikallisesta kesäfestarista, jonka jellonatanssin näitte aikaisemmassa videossa. Tässä vaiheessa ilta on jo ehtinyt pimenemään kunnolla, joten tunnelmakin sitä myötä on hieman muuttunut.

Ikutama matsuri, osa 1

Viime sunnuntaina käytiin Ikukunitaman pyhäköllä, jossa oli viikonloppuna paikallinen kesäfestivaali. Matskua matsurista on aika runsaasti joten jaan sen osiin (myös videopalvelun kokorajat estää kaiken laittamisen yhteen pötköön).

Toinen osa tullee sitten ensi viikolla tahi myöhemmin.

Tsurumi Ryokuchin puisto

Eilen lauantaina aamu valkeni mitä mainioimmassa säässä. Sininen taivas ja muutama pilvi siellä täällä. Päätin lähteä katsastamaan yhden Osakan laajimmista viheralueista Tsurumi Ryokuchin puiston. Pinta-alaltaan se on ehkä hiukkasen jopa Osakan linnan puistoa suurempi: satelliittikuva. Ja mikä parasta, puistoalue on ilmainen, joskin sisältää maksullisia aktiviteetteja. Alue oli alunperin näyttämönä kansainväliselle kukka- ja puutarhanäyttelylle (International Floral & Greenery Exposition) vuonna 1990. Puisto onkin täynnä eri maiden “puutarhanäytteitä” mm. Kiinasta, Koreasta, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä, Belizestä, Israelista… ja muutamasta Osakan ystävyyskaupungista sekä YK:n oma puutarha. Pohjoismaista on edustettuna Tanska, mutta ei Suomea.

Eri puolilla on myös muita aktiviteetteja kuten hevosratsastusta, pienoisgolffia, grillipaikkoja, tennistä, näköalatorni, ekologiamuseo sekä yksi maailman suurimmista kasvihuoneista, Sakuya Konohana Kan (咲くやこの花館), sisältäen noin 2500 eri kasvia. Vaikka itse puisto on maksuton niin aktiviteetit ovat maksullisia. Ei sinällään… itse ilmainen osuus on sen verta kattava että kyllä siinä päivän saa kulumaan. En mennyt nuita aktiviteetteja vielä katsastamaan, mutta varmaan ainakin kasvihuoneessa tulee jossain vaiheessa käytyä ihan jo sen massiivisen koon takia. Puistoalueen kasvillisuus on suunniteltu sillä tavalla että siellä on lähes vuoden ympäri jotkut kasvit kukassaan. Siltä kannalta ei ole väliä mihin vuodenaikaan paikalle saapuu. Myöhäissyksyllä alue taitaa myös olla melko vaikuttava erilaisten puiden siirtyessä ruskaan. Mutta nyt kaikki oli niin vihriää että…

Puisto oli melkoisen täynnä ihmisiä, enimmäkseen piknikillä tai kopittelemassa palloa sekä muissa toimissa. Välillä oli hankala saada näpättyä kuvia ilman että massat olisivan niitä “pilaamassa”. Itäpuolen metsikköalueen jälkeen vierailija kokee pienoisen teleportaation, kun silmien eteen avautuu näkymä suoraan ‘puukenkämaasta’. Pienen kukkamäen päällä nököttää tuulimylly. Tälläkertaa kukkameri ei kuitenkaan koostunut tulppaaneista, mutta tiettyyn aikaan vuodesta nekin ovat täällä kukassaan saaden aikaan melkoisen Hollanti-pläjäyksen.

Ennen eri maiden puutarhoja eteen tulee vielä ruusupuutarha, jossa lienee vähintään useita satoja lajikkeita. Enpä mä niistä hirmuisesti ymmärrä mutta aikamoinen epileptinen väripläjäys lävähti verkkokalvoille. Siellä yksi mummeliryhmä köpötteli jonkun ilmeisen asiantuntevan oppaan perässä puskalta toiselle. Lisäksi paikalla oli toinen toistaan kalliimmalla kameralla näppäileviä tyyppejä sekä yksi vähän perinteisempään tallennusmenetelmään turvautuva herrasmies. Itsekkin koitin sitten pistää kamerani makrokuvausominaisuudet testiin.

Teemapuutarhojen välissä levittäytyy vähän laajempi japanilainen puutarha puroineen ja patsaineen. Aikaa on kulunut vuodesta 1990 jo jonkin aikaa, joten kaikki teemapuutarhat eivät ole enää parhaimmassa iskussaan. Osa niistä oli korjauksen alla ja osan suihkulähteet eivät olleet toiminnassa ja altaat jokseenkin levän peitossa. Toisista taas oli pidetty parempaa huolta (tai ovat vastikään remontoitu) ja olivat täten hyvässä kuosissa. Mutta varmasti asiasta kiinnostuneet näkevät nuo ränsistyneetkin puutarhat mielenkiintoisina. Harmi toisaalta että jokaista ei pidetä kunnossa, mutta ymmärtäähän sen että rahoitus lienee tiukassa puiston ollessa yleisölle ilmainen. Seuraavassa muutama kuva… hiiren pitäminen kuvan päällä kertoo kohdemaan.

Länsipuolella on mm. laaja nurmikenttä, jossa erilaisia porukoita oli viettämässä aikaa. Jotkut eläkeläisporukat olivat tuoneet paikalle kompressorin puksuttamaan ja karaokelaitteet. Toiset soittelivat shamisenia. Niiden avulla ne sitten hoilasivat japanilaista iskelmää, enkaa. Yksi eläkeläisporukoista pyysi minua liittymään seuraansa. Laulamaan en suostunut, mutta en voinut kieltäytyä heidän tarjotessa japanilaista viskiä ja pikkupurtavaa. Ukot olivat varsin hilpeällä päällä eikä heitä näemmä pahemmin kommunikaatiovaikeudet nuoren länkkärin kanssa paljoa haitanneet. Viski oli aivan järkyttävän makuista ja ilmeisesti kohtalaisen vahvaa. Minun piti toisen kupillisen jälkeen kieltäytyä kohteliaasti santsista, jota he puolipakolla olivat kaatamassa. Arvelin että kuuman sään ja parin tunnin tarpomisen jälkeen moinen tenuttaminen kihahtaisi aika vikkelään päähän… kuitekin piti vielä selviytyä kotiin toiselle puolelle Osakaa jossain vaiheessa. Muutaman “korvia raastavan” enka-lurituksen jälkeen kiitin vieraanvaraisuudesta ja suuntasin takaisin kohti metroasemaa.

Pysähdyin vielä hetkeksi viherkenttien ja puistoalueen pääsisäänkäynnin välissä olevaan ‘kukkien laaksoon’ lueskelemaan Genji monogataria ja kuuntelemaan musaa Canon Wordtankista. Genjin tarina nyt ei ole semmosta mitä yleensä lukisin (harvoin kun mitään luen), mutta ajattelin että tuo klassikko on hyvä katsastaa toimeettomien hetkien täytteenä. Kokonaisuudessaan aikaa taisi puistossa vierähtää noin 3-4 tuntia.

J-juttu: Japanilaisissa perheissä on yleensä vain yksi lapsi… jos sitäkään. Mistä seuraa että ne saattavat olla vähän pilalle hellittyjä ja käytöstavoiltaan huonohkoja, kunnes joutuvat tiukan koulumaailman kuriin ja nuhteeseen. Mutta… näyttää myös siltä että Japanissa on lievä ruumiillinen kurittaminen selvästi hyväksytympi kasvatuskeino kuin kukkahattutätien kansoittamassa Suomessa. Ei ole mitenkään harvinaista että äiti läppäsee kuritonta lastaan päälaelle tai käsiin ihan julkisissakin paikoissa. Eikä sitä kukaan ihmettele. Suomessa moinen leimattaisi lastenhakkaajaksi ja huonoksi vanhemmaksi. Suomessa sen sijaan annetaan kauhukakaroiden huutaa tai ne vain kannetaan pois paikalta.

Osakan linna

Sunnuntaille sattui ihan mukava sää. Taivas oli pienoisessa pilviharsossa, joten arska ei päässyt porottamaan täydeltä terältä. Asteita oli varmaankin noin 22 celsiusta. Otolliset olosuhteet pitkähköllekkin kävelyreissulle. Päätin käydä katsastamassa Osakan linnan. Puksutin metrolla Temmabashin asemalle, joka sijaitsee linnasta luoteeseen. Tarkoituksena oli poistua sitten puistoalueen toiselta puolelta JR:n Osakajokoen-asemalle. Ennen linnalle lähtöä näppäsin panoraaman lännestä, jossa näkyy haaroittuminen Doojima ja Tosabori joiksi.

Ensimmäisenä silmien verkkokalvoille lankeaa näkymä linnoituksen uloimpiin vallihautoihin. Suurin osa laajasta 106 hehtaarin puistoalueesta on maksutonta yleisölle vapaata aluetta. Puisto onkin hyvin suosittu kohde niin paikallisten kuin turistien keskuudessa. Itse linna näkyy hyvin useimmasta paikasta puistoalueella.

Jos haluaa välttää ryysistä ja nauttia vain puistosta, kannattaa pysytellä kauempana itse linnasta. Se kun vetää massoja puoleensa kuin kärpäsiä ja linnoituksen sisäpiha on tupasen täynnä populaa. Näin “täysin kattavan” päivän mittaisen tutkimusmatkan perusteella voi sanoa että rauhallisimpia paikkoja oli puiston luoteisalue sisempien ja ulompien vallihautojen välissä sekä luumupuutarha linnasta itään, myös vallihautojen välissä.

Maksullisia alueita puistossa ovat itse linnan sisäosat (600 jeniä) ja Nishinomarun puutarha (200 jeniä). Linnan sisältö on moderni museotila, joka esittelee lähinnä Tokugawa-shogunaatin aikaa ja Nishinomaru puolestaan sisältää useita satoja kirsikkapuita ja täten on maksullisuudestaan huolimatta erittäin suosittu hanamin aikaan. Mutta, kirsikkakukkien aika on jo takanapäin, joten skippasin ko. alueen kokonaan. Nishinomarun pohjoispuolella on tämä puiston rauhallisempi nurkkaus, koska suurin osa vieraista saapuu alueelle kaakosta tai idästä JR Osaka kiertolinjan asemilta. Alue on silti ihan mukavan näköinen.

Kolme hurjaa T-1000 -lintua. Pakenin paikalta ennen kuin kävi huonosti.

Sitten pääsikin köpöttelemään siltaa pitkin linnakkeen sisäpihalle. Sinne oli matkalla useita muitakin. Alueella on ainakin näin viikonloppuisin ihmispaljouden lisäksi useita katutaiteilijoita ja pikasafkakojuja. Nälkä ei pääse yllättämään kun tarjolla on hedelmiä, lihaa, makkaraa ynnä muuta hintahaitarilla 100-400 jeniä. Enimmäkseen ihmiset olivat japanilaisia muutamia yksittäisiä länkkäreitä sekä yhtä oppaan perässä roikkuvaa melko meluisaa noin 30 länkkärin ryhmää lukuunottamatta.

Linnan eteläpuolella on Hookokkun shintopyhäkkö. Sattumalta siellä oli juuri loppumassa hääseremonia. Näppäsin pikaisen kuvan ja siirryin syrjemmälle pois tieltä. Japanissa on siis yleisesti tapana viettää häitä Shintolaisin menoin, kun taas hautajaiset puolestaan vietetään Buddhalaisin menoin temppelissä. Japanilaiset eivät ole siis rajoittuneesti joko shintolaisia tai buddhalaisia, vaan kummankin uskonnon perinteitä vietetään tilanteesta riippuen. Muutenkin ko. uskonnot ovat lujasti sitoutuneet tapakulttuuriin eikä tavallisen kansan keskuudessa ole havaittavissa ryppyotsaista suhtautumista uskontoon, niinkuin monilla kristityillä. Useinpia japanilaisia voikin luonnehtia enemmänkin ateisteiksi, jotka vaalivat perinteitään uskontojen kautta.

Pulun protesti samuraita kohtaan sekä kuvia Hookokun alueelta.

Luumupuutarhaa… näitä rauhallisempia alueita. Tämä alue on varmaan aika kivan näköinen luumupuiden kukinnon aikaan, eli noin tammi-maaliskuussa. Vallihaudassa näkyy taannoisen hanamin jäljiltä laaja terälehtilautta.

Näkymä luumupuutarhasta linnalle.

Huomasin että tekemisiäni tarkkailtiin ja jouduin tuijotuskisaan. Otin taktiikaksi tuijotella takaisin yksisilmäisen kameran kautta lopulta voittaen, kun vastustajani luikki pusikkoon. Tatu vs. villipedot 1-0.

Puistossa oli perheitä ja nuorisoporukoita piknikillä. Yksi ala-asteikäinen lapsonen huikkasi “Hello!” minulle. Vastasin hänelle “Konnichiwa”. Hän loikki takaisin nauravien vanhempiensa luokse. Hetken kuluttua hän juoksi perääni ja kysyi reippaasti englanniksi että mistä olen. Vastasin hälle japaniksi takaisin olevani Suomesta ja asustelevani täällä ainakin vuoden ajan. Lapsosen naama oli ihmetystä täynnä… mitä tuo oikeen japania puhuu?!? No, lopulta sitten piti poseerata hänen kanssaan kun äiti otti kuvan.

Puistossa oli jonkinmoiset puutarhakasvien myyjäiset. Tiedän että äidilläni varmaan menisi koko päivä (ja lompakon sisältö), jos se päästettäisi tuonne irti. Lisäksi tuolla puistoalueen kaakkoiskulmassa oli monien puistojen perussetti… suihkulähde. Jos täältä haluaa perinteistä japanilaista puutarhaa niin silloin täytyy suunnistaa aikaisemmin mainitsemaani Nishinomarun puutarhaan.

Matkalla kohti JR:n asemaa idässä oli nähtävissä / kuunneltavissa nuorisoryhmä paukuttelemassa perinteisiä rumpuja. Itälaidalla on myös rakennus japanilaisen jousiammunnan, kyuudoon, harrastamiseen. Pelit oli äänistä päätelle käynnissä, mutta en ollut varma onko tilaisuus avoin ulkopuolisille, joten jatkoin matkaa. Laji vaikuttaa mielenkiintoiselta ja enköhän jossain vaiheessa pääse sitä seuraamaan.

Itäisen aseman nurkilla olikin päällänsä tapahtuma, jossa esiintyi useita paikallisia aloittelevia bändejä. Meininki oli ihan rentoa ja musiikki ei sentään ihan kamalaa ollut. Useimmat soitteli aika kevyehköä rokkia… ei ihan minun makuuni, mutta on sitä pahempaakin musiikkia olemassa. Useat bändit myös jakoivat demo-CD:itään ilmaiseksi kuuntelijoille. Yksi edustaja lykkäsi minulle kouraan kolme ‘Appare crew’ -CD:tä ja hihkaisi että anna kavereille kanssa. Levyltä löytyy pari biisiä bändeiltä Green Hill ja Glory Magic (joskin CD:ssä lukee Groly Magic.. japanin kielessä kun ei erotella ällää ja ärrää). Green Hillin lisäksi sain CD:n bändiltä nimeltään Toy With August. Heidän musa oli jo ihan jees.

Lopulta sitten poistuin juna-asemalle. Kokonaisuudessaan puistoalueen läpi kiemurrellessa tuli varmaan käveltyä ainakin viitisen kilometriä. Laitan tähän loppuun musiikkinäytteet noilta kahdelta bändiltä, jos joku lukijoista nyt sattuu niistä tykkäämään. Green Hilliltä ei löytyny juutuubista videota, joten lätkäsin heidän kappaleen ja muutaman kuvan reissulta videoksi. Nauttikaa tai kärsikää…