You are currently browsing the category archive for the 'Valmistelu' category.
… tai pikemminkin prinssi jalkapalloa.
Elikkäs eilen tuli pelailtua duuniporukan kera potkupalloa. Valitettavasti kyseessä oli kuitenkin pienen kentän futsalia, joten ihan oikiaa futist ei päässyt harrastamaan. Porukkaa oli noin 15 henkeä joten ihan hyvät pelit saatiin pystyyn. Pelikentät ovat ihan työpaikan vieressä: Futsal Club Labona Mulla oli tosin väärät popot hankittuna. Ehkä kyseessä oli kielimuuri tahi väärinymmärrys. Kyselin kentän laatua duunissa tota futsalia järkkäävältä hemmolta. Hän sanoi että kentän pinta olisi keinonurmea “artificial grass”. No, perillä mulle selvisi että pinta onkin semmoista kovahkoa mattoa. Eipä nuo nappulakengät oikeen toimineet… liukasta juu. Ensi kertaa varten täytyy hankkia oikeanlaiset kengät. Nyt annoin vielä vähän tasoitusta ja maaleja tuli tehtyä vain kaksi. 
Aika vikkeliähän nuo jannut ovat liikkeissään, mutta jotenkin oli havaittavissa liiallista pallottelua kun pitäisi vain ajaa maalille tai laukoa kun on paikka. Ehkä jotain rakenteellista epäitsekkyyttä päässä tai sitten mulla havaintovirhe stereotypiaan perustuen.
Sidenote: Arsenal voittaa sit muuten mestareiden liigan. (veljet tietää sisimmässään tämän totuudeksi)
Asiasta neljäänkymmeneenseitsemänteen…
Jotkut ehkä muistaa aikaisemmista blogikirjoituksistani että hain apurahoja tätä Japanin työreissua varten. Eilen sain tietää ilokseni että Sasakawa-säätiö on myöntänyt minulle apurahaa. Kiitos siitä heille. Viisaan päätöksen tekivät.
Päivä 1
Kone siis saapui torstaina aamulla perille ja vähäisiksi jääneistä unista huolimatta edessä oli työntäyteinen päivä. Jätettyäni matkatavarat hotellille, lähdin iloisen agentti-herran kanssa hoitamaan välttämättömiä asioita elon aloittamiseen Japanissa. Ensinnäkin kävimme ottamassa passikuvia erinäisiä hakemuslappusia varten. Sain valokuvaliikkeestä 3 alennuskuponkia, jei! Sitten saavuimme metron ja pitkähkön kävelyreissun jälkeen Tennojin kaupunginvirastolle täyttämään Alien Registration -kaavaketta muukalaiskorttia varten. Prosessin etenemistä odotellessa kävimme family-tyyppisessä ravintelissa lounaalla. Ihan hyvä setti soppaa, makkaraa, ranskalaisia, pihviä ja juomia kustansi noin 500 jeniä. Sain rekisteröinnistä todistuksen säilytettäväksi passin kanssa. Varsinainen kortti tulee sitten myöhemmin, joten joudun kantamaan passia ja todistusta aina mukanani siihen saakka. Muukalaiskortin kanniskelu on myöskin pakollista, mutta se sentään sopii lompakkoon. Turisteiden kuuluupi puolestaan kanniskella passia, jos poliisisetä sattuu pysäyttämään.
Sitten saatuani tarvittavat dokumentit virastosta, menimme metrolla avaamaan pankkitiliä Mitsubishi Tokyo UFC -pankin konttoriin asunnon naapurustossa. Tili auki ja faksilla tiedot tilistä Santenille palkan maksua varten. Muitakin dokumenttejä lähetettiin kuriiripostilla Santenin suuntaan. Lopulta kävimme noutamassa avaimeen asuntoon välittäjältä ja illan suussa menin lopulta konbinin (24h pikkumarketti) kautta hotelliin.
Päivä 2
Hotellisettiin kuului myös buffet-aamiainen. Sekin oli hotellin tason mukaan aikas fiini juttu. Asiakkaat ohjattiin pöytiin omille paikoilleen seurueen koon mukaan, ja henkilökuntaa hääräsi melkoinen määrä ympäri salia. Ruuan sentään sai hakea itse. Lappasin aika tuhdin annoksen tarjottimelle erilaista safkaa. Pelasin tosin toistaiseksi aika seiffisti ottamalla tutun näkösiä sapuskoita. Tosin yksi ruokalaji pääsi yllättämään… selvästi lihapullan näköiset pallurat osoittautuivat kastiketta ja mustekalaa sisältäviksi ylläreiksi (takoyaki). Hyviä ne oli silti. Kirjauduin ulos hotellista ja matka jatkui agentin kanssa mun omalle vuokra-asunnolle.
Asunnolla agentti selosti kuinka eri laitteita käytellään ja tarkistettiin että sopimukseen kuuluvat tavarat löytyy sekä netti on toiminnassa. Ihan kaikkia laitteita tuo heppukaan ei osannut käyttää. Esim. ovipuhelin/hälytyshässäkkä oli vähän hakusessa, mutta uskoisin että osaan nyt avata alaoven tarvittaessa kyläilijöille. Yksi laite oli aikas mysteeri agentille… ilmeisesti se säätelee ilmastointia sekä sillä voi keittiöalueelta käsin ajastaa kylvyn täyttymistä ja puhua kylpyhuoneeseen (johon siis on noin 3 metriä matkaa)… pikkasen korotettu puheääni varmasti riittäisi ihan yhtä hyvin. Tuumittiin ettei siihen paneeliin kannattane koskea.
Sitten oli naapurusto ekskursion aika. Kävimme vierailemassa mm. tavaratalossa, postissa ja väestönsuojassa. Lisäksi iltapäivällä lähdimme käymään Tennojin puistossa sekä Shitennon buddhalaistemppelissä. Reissulla söimme varsin edullista ja makoisaa sushia. Join sushin kanssa jaappanilaista teetä ja myöhemmin temppelivierailun jälkeen ostin automaatista kylmää pulloteetä. Se oli hyvää ja virkistävää. Lämpötilat täällä kuitenkin päivällä keikkuu siinä + 24 asteessa.
Lopulta palailinkin asunnolle purkamaan matkatavarat kaappeihin.
Nyt on noin puolet tavaroista laukuissa. Varmasti jotain unohtuu ottaa mukaan tahi otan jotain aivan turhaa.
Huomenna vielä sitte viimoiset pakkailut ja tsekkailut sekä outo matkan alun vääjäämättömyyden tunteen hiippailu takaraivoon.
So long Suomi!
Tilasin jenejä Nördean toimipisteeseen lentokentälle. Onneksi Japani on kohtuullisen turvallinen maa, joten voi melko huoletta kantaa isoakin (jos siis mulla olisi paljon rahaa) jenitukkua mukanaan. Järjen käyttö on tietty sallittua.. ei edes Japanissa kannata heilutella rahojaan ihan esillä.
Sain myös tänään lukujärjestyksenomaisen tarkan aikataulun parille ensimmäiselle päivälle kun laskeudun koneesta. Ilokseni minulla tulee olemaan vastassa heppuja, jotka ohjeistavat minut alkuun Japani-elon nikseihin. Paljon käytännön asioita… parempi näin avun kera kuin itsekseen arvaamalla. Näillä näkymin kämppään tulee myös nettiyhteys. Yeah! 
Jos sitä huomenna pakkais..
Kämpästä ei siis ole tarkempaa tietoa, mutta hotellista, jossa vietän ensimmäisen yöni Japanissa, on.
Linkki: Hotelli
Ei paha… ei paha ollenkaan.
Tosin vain yhdeksi yöksi.
Sain viestiä Santenin hepuilta että kämppä siellä tulee kalustettuna. Ei tarvii itse ostella kaluja sinne. Ihan järkevää kyllä… ensimmäiset yöt olisi mennyt muussa tapauksessa vähän turhan spartalaisissa oloissa.
Kämpässä on ilmeisesti myös pyykinpesukone, joka ei ole mikään itsestäänselvyys japanilaisissa kodeissa. Tilaa ei ole niissä liikaa ja jos semmoinen kone on niin usein se on sijoitettu…. parvekkeelle! Aivan, parvekkeelle. Usein koko laitetta ei ole ja pyykit pestään kolikkopesuloissa. “koinrandorii”, kuten paikalliset sanoo.
Mutta, näillä näkymin mun ei sitten tarviikkaan hamstrailla kolikoita pyykkäämistä varten.
Töpseliadapterit sekä matkaa varten hankkimani reppu saapuivat.
Otan mukaan uudehkon kannettavan, joten päätin hankkia sopivan kuljetusvälineen sille. En halua että kallis läppäri joutuu kaltoin kohdelluksi ruumakujetuksessa, tahi jopa kadoksiin jonnekkin lastausauton lavan nurkkaan. Täten otan sitten kannettavan mukaan käsimatkatavarana. Konetta varten ostin Targus XL Notebook Backpac -repun, jossa on läppärille sopiva pehmustettu lokero. Lokero on itseasiassa suunniteltu 17″ näytöllä varustetuille kannettaville, mutta tarkistettuani lokeron koon ja oman kannettavan mitat, totesin että myös tämä 18,4″ näytöllä varustettu kone mahtuu juuri ja juuri lokeroon. Ja niinhän se mahtuukin äsken kokeiltuani. Jei! Saan uuden kalliin läppärini turvallisesti perille. Muutenkin reppu vaikuttaa ensitarkastelussa varsin laadukkaalta monine lokeroineen, pehmusteineen ja sadesuojineen, että sille tulee varmaan myöhemminkin käyttöä.
Saamassani repussa sininen väritys on kuvasta poiketen tummempaa.
Santen järjestää kämpän, joten siitä ei mun tarvitsekkaan huolehtia. Pieni jännitysmomentti on kämpän laadussa. En mä kyllä mitään isoa lukaalia odota. Kunhan edes saa jalat oikaistua ja seinät ei olisi läpihomeessa.
…ja nettiyhteysmahdollisuus olis kiva.
Noniin, tänään sitten sain passiin työviisumitarran. Jei! Viisumi on voimassa 3 vuotta maahan saapumisesta lähtien. Mutta maihin pitää saapua viimeistään 3 kk kuluttua viisumin myöntämisestä. Se ei ole rajoittava tekijä, koska maahan saapuessa pitää esittää myös tuo Certificate of Eligibility ja siinä on voimassaoloaikaa tuo samainen 3 kk. CoE:n aika loppuu siis aikaisemmin. Nyt sitten kämppä etsintään ja lentolippuja varaamaan.
Alustavasti tuleva pomo ehdotti että saapuisin sinne 9. huhtikuuta. Elikkäs reilu kuukausi enää.
Näihin järjestelyihin liittyen löytyy lähinnä tutkijoille suunnattu opas netistä. Luulisin että siitä on kyllä hyötyä myös Japaniin muunlaista työtä tekemään meneville. Se onpi englanniksi pdf-muodossa ladattavissa: Life in Japan for Foreingn Researchers. Sisältää asiaa noista maahantulojärjestelyistä sekä yleistä tietoa asumisesta ja elämisestä Japanissa.
Lähettijannu kiikutti tänään ko. sertifikaatin duuniin.
Se onpi voimassa 3 kuukautta myöntämispäivämäärästä, joten mulla on nyt noin 2,5 kk aikaa astua jalallani Japanin maaperälle. Mutta sitä ennen tuon sertifikaatin avulla tulee anoa siis se työviisumi. Viisumihaun pitäisi olla varsin vikkelä prosessi nyt tämän pahvilappusen avulla.
RSS - Posts