Nara vol. 1

11 May

Sunnuntaina kävin pitkällä päiväreissulla Narassa. Taivas oli pilvetön ja lämpötila kirpeät 28-30 astetta plussalla. Narassa on melkoisesti kohteita, joten jaan tämän reportaazionen kahteen osaan. Toinen osa on sitten tulossa myöhemmin tällä viikolla. Reissu oli sitten tavallaan ensimmäinen kosketus tähän blogin alkuperäiseen nimikaupunkiin. Silloin aikoinaan kun ei ollut vielä hajua kämpän sijainnista.

Nara onpi siis yksi Japanin entisiä pääkaupunkeja. Siellä sijaitsee temppeleitä (Buddha), pyhäkkö (Shinto) ja muuta, jotka yhdessä muodostavat UNESCOn maailmanperintökohteen. Tarkemmin siihen kuuluu Toodai-ji*, Saidai-ji, Koofuku-ji*, Kasugan pyhäkkö*, Gangoo-ji, Yakushi-ji, Tooshoodai-ji and Heijoon palatsin rauniot ja Kasugayaman vanha metsä*. Asteriksilla merkityt löytyvät Naran puiston alueelta tai sen ympäristöstä. Kävin tutustumassa jokaiseen noista asteriksikohteista ja lisäksi monissa muissa mielenkiintoisissa paikoissa. Kokonaisuudessaan pienellä kartta-arvioinnilla päivän aikana tuli käveltyä noin 7-10 kilometriä. Eihän se juuri mitään ole, mutta kuuma sää tietenkin antoi oman haasteensa. Onneksi paikan historiallisuus ei ole estänyt perijapanilaista tapaa ripotella juoma-automaatteja tasaisin välimatkoin, joten nesteytys oli kunnossa.

Moni varmaan muistaa Naran erikoisuuden… peurat. Niitä tosiaankin on joka puolella puistoaluetta, vapaana. Myös vähintään yhtä paljon kun on juoma-automaatteja, on vanhoja mummeleita myymässä juuri peurojen ruokintaan tarkoitettuja keksejä. Nuilla peuroilla on aika lepposat oltavat kun turistit melkein kilpailee päästäkseen syöttämään elukoita. Mahdollisille matkailijoille vinkiksi, että jos haluaa rauhassa ”telmiä” peurojen kanssa tahi vain tarkkailla / kuvailla niitä, ei kannata jäädä keskelle puistoa Koofuku-jin takapihalle. Se on täynnä kyllä eläimiä, mutta vielä täydempi turisteista. Suuntaa mieluummin kekseinesi ja kameroinesi esim. Toodai-jin pohjois tai eteläpuolelle. Alue Koofukulta, museolle puistoalueen keskellä ja siitä Toodai-jille on pahinta turistisumaa. Ruuhkaa on myös Kasugan pyhäkön suunnalla idässä, mutta muualla saattaa olla rauhallisempaa.

Kuvassa on eteläinen portti Toodai-jiin sekä koululaismeri. Kuvan avulla voi myös pelata pikku peliä nimeltään ”löydätkö länkkärin?”. Jo tuo eteläportti on vaikuttava ilmestys koollansa. Myös portin vartijat ovat varsin suuria. Ne ovat nämä Buddhalaisten temppelien tutut veijjarit Agyoo ja Ungyoo, näkyvä väkivalta ja piilevä voima, alku ja loppu. He ovat tutut esim. aikaisemmasta vierailusta Shitenno-jiin.

Tuossa on sitten itse Toodai-jin päärakennus. Se onpi maailman suurin puurakennus ja sen sisällä majailee maailman suurin Vairocana-tyylinen buddhapatsas. Sisäänpääsy kustantaa 500 jeniä, joten käynti ei tee pahaa lovea budjettiin. Joskin ajoittainen ryysis voi tehdä loven hermoihin. Yhdessä pylväässä on Buddhan sieraimen kokoinen aukko, josta voipi koittaa mennä läpi saaden valaistusta seuraavassa elämässä. Temppeliä ja patsasta on korjailtu historian aikana useaan otteeseen. Itse asiassa nykyinen rakennus on jopa 30 % pienempi kuin alkuperäinen. Aikamoinen rakentamisalan taidonnäyte aikana, jolloin polttomoottorista ei osattu haaveillakkaan. Patsas/rakennus-kompleksia oli aikanaan väsäämässä reilu 2,5 miljoonaa heppua ja se melkein vei Japanin talouden konkurssiin. Ostos-TV ääni: Eikä siinä vielä kaikki!! Temppeliin kuului aikoinaan myös pari 100 metriä korkeaa pagodaa, jotka korkeudessaan hävisivät aikanaan vain Egyptin pyramiideille. Nuo tornit valitettavasti tuhoutuivat missäpä muussakaan kuin maanjäristyksessä. Alue oli valmiina vuonna 752.

Hurjaa…. tähän on hyvä päättää tällä kertaa. Jatketaan seuraavassa osassa.

J-juttu: Junista ja metroista: ne ovat aikataulussaan, vuoroja on monta ja verkosto kattava. Niin japanilaista… Mutta huomioitavaa on myös se että graffiteja / töhryjä ei ole junissa, ei asemilla eikä junaratojen varrella. Voipi siis jopa nauttia maisemista ilman Suomen radanvarsien rumuuksia. Metroasemilla on jännät tunnistimet laiturin reunalla ettei kukaan lorvi liian lähellä laitaa. Ääni kaiuttimista kailottaa ”seisokaa keltaisen viivan takana, olkaa hyvä”. Jos juna menee aseman jälkeen varikolle niin jostain ihmeestä pulpahtaa kymmenisen koppalakkia laiturin reunalle levittelemään käsiään ettei kukaan vahingossa astu junaan.

6 vastausta to “Nara vol. 1”

  1. Äiti 12.05.2009 klo 15:59 #

    Olipa hienoa saada taas nauttia näin työpäivän päälle upeista tunnelmista! Peurat ovat sympaattisen näköisiä, suorastaan suloisia;-). Muuten, täällä Keravalla kukkii kirsikkapuut parhaillaan!

    • naranotatu 12.05.2009 klo 16:07 #

      Hyvää hanamia vaan sinne!

  2. Topi 16.05.2009 klo 12:39 #

    Ei J-juttu, vaan Juna-juttu.

    Japanin kiskoliikenteellä on äärimmäisen täsmällinen maine. Osittain maine on ansaittu, mutta myöhästelee ne junat Japanissakin toisinaan.

    Listaan tähän eroavaisuuksia Suomen junaliikenteeseen, valottaakseni myöhästymistilastojen eroja (metroon ei kannata verrata, se on hyvin täsmällistä Suomessakin):

    – Linjastorakenne. Japanissa yleensä yksi linja (+ mahdollinen saman linjan express-versio) käyttää omaa, vain sen käytössä olevaa rataosaa. Risteysasemilla linjojen risteäminen on usein toteutettu eritasoratkaisuin. Näinollen toisen linjan häiriöt eivät kertaudu muille linjoille.

    – Kaksiraiteisten rataosien määrä. Suomessa kaukoliikenne paria pääväylää lukuunottamatta käyttää yksiraitesta rataosaa. Tämä lisää huomattavasti häiriöherkkyyttä, yhden junan myöhästyminen myöhästyttää käytännössä kaikkia saman rataosan junia.

    – Vaihtoyhteydet. Suomessa iso osa junista on vaihtoyhteysjunia jollekin toiselle junalle. Jos ensimmäinen juna jää myöhään, joutuu toinen juna odottamaan tätä (ellei odotuksesta tule kohtuuton). Japanissa eri yhtiöiden junat eivät odota toisiaan lainkaan, eikä ymmärtääkseni saman yhtiön sisälläkään kovin yleisesti.

    – Lähtökäyttäytyminen asemalla. Suomessa ei saa (käytännössä joskus tosin on pakko) läntätä ovia kiinni junaan kiiruhtavien matkustajien edestä, ettei vain kukaan jää väliin. Sitten tämä sama matkustaja jää oviaukolle odottamaan kavereitaan, jotka eivät juokse. Japanin kulttuuri ei tunne tällaista junaliikenteen häirintämuotoa, mikäli junalla on siellä mahdollisuus lähteä, se myöskin lähtee, vaikka asiakas juoksisi 5 metrin päässä ovesta.

    – Hyvityskäytäntö. Japanissa jos juna on myöhässä tietyn määrän, matkustaja saa lipun hinnan takaisin. Tämä aiheuttaa sen, että myöhästymistä yritään välttää, muiden asioiden kustannuksella.

    – Kaluston ja radan turvalaitteistojen laatu. Euroopassa EU määrää kilpailuttamaan hankinnat. Käytännössä valitaan tarjous, joka on halvin niistä, jotka paperilla täyttävät speksit. Lopputulos on sitten hieman tuurista kiinni. Japanissa ymmärtääkseni ei ole pakkokilpailutusta. Mainittakoon, että Suomessa laitteiden rikkoutumisista aiheutuvat myöhästymiset johtuvat suurimmaksi osaksi ratalaitteista, ei liikkuvasta kalustosta.

    – Aikataulujen tiukkuus/löysyys. Tiukka aikataulu tarkoittaa, että vaikka ajaisi maksimikiihtyvyydellä (matkustusmukavuus huomioiden), aina suurinta sallittua nopeutta, ja jarruttaisi ”viimetingassa”, ei asemalla jää juurikaan ylimääräistä aikaa matkustajille poistua junasta ja nousta siihen. Pienikin viivästys jättää junan myöhään. Löysässä aikataulussa on asemien välillä ajoajassa ”löysää”, ts. normaalitilanteessa ei ole pakko kiskoa hampaat irvessä, ja asemillekin jää väljemmin aikaa. Pienet viivästykset saa kiinni ajamalla pari seuraavaa väliä hampaat irvemmässä. Suomessa joillain rataosilla on käytössä hyvinkin tiukat aikataulut, esimerkkinä mainittakoon Kirkkonummen ja Vantaankosken suunnan lähiliikenne. En tiedä Japanin aikataulujen löysyydestä, joten en voi siltä osin kommentoida.

    Lukuja:

    Eräänä vuonna JR Centralin keskimääräinen junan myöhästyminen oli 24 sekuntia. Näistä tilastoista johtuen on tapana sanoa, että Japanissa myöhästymiset lasketaan sekunneissa. Näinoi olla, vaikka keskiarvosta sitä ei voikaan suoraan päätellä (tilastomatematiikka on jännä juttu). Luku ei myöskään kerro hajontaa. Voi olla, että joka noin toinen juna on ajallaan, noin joka toinen juna minuutin myöhässä. Tai joka kuudeskymmenes juna on 24 minuuttia myöhässä loput sekunnilleen ajallaan. Hyvä tilasto joka tapauksessa.

    Suomessa on ajateltu, että 5 minuutin myöhästyminen on vielä ”ihan siedettävä” (lähiliikenteessä 3 minuuttia), ja tämän alle määräasemalleen ehtivien junien ei katsota olevan ”virallisesti myöhässä”. Tästä laskettu täsmällisyysprosentti on Suomessa ollut vuodesta toiseen kaukoliikenteessä vähän yli 90%, lähiliikenteessä yli 95%. Nämä luvut ovat eurooppalaisittain varsin hyviä. Mutta mikäpä se suomalaiselle kelpaisi, ”koska Japanissakaan junat ei myöhästele!”🙂

    Kuriositeettina mainittakoon prosenttilukuja Ruotsin täsmällisyyksistä. Siellä on rataosat jaettu tilastollisesti alueittain kolmeen osaan. Kahdella alueella kaukoliikenteen täsmällisyysprosentti oli reilu 60%, kolmannella tilastointialueella 43%.

    • naranotatu 16.05.2009 klo 12:54 #

      No, enpä minäkään osaa faktaa aikataulujen löysyydestä sanoa. Tuntuu nuo työmatkan junat ainakin ihan reipasta vauhtia painelevan. Kerran on tainnut työmatkalla juna myöhässä… muistaakseni noin 3 minuuttia.

      Ehkä suurin ero työmatkassani junalla täällä ja Suomessa on se että vuoroja on pitkin päivää ja tiuhasti. Noita nopeita junia, jotka vastaisi suunnilleen lähiliikenteen R- ja H-junia, meneepi jatkuvasti 10 minutin välein.

      Otantani Japanin kiskoliikenteeseen on tosin vielä kovin suppea, mutta tähän mennessä se on toiminu hyvin.

  3. saarikowski 21.05.2009 klo 23:35 #

    Onpas kyllä tuolla Toodai-ji:lla kokoo. Toivottavasti niillä on muutama palovarotinkin siellä. Arvasin mielessäni kun luin, että se alkuperäinen olisi palanut tuhaksi, mutta tais sitten maanjäristys keretä ensin. Tuntuu tosin siltä, että sielläpäin tälläset pienet haaverit vähän ku kuuluu elämään. Jos temppeli palaa/romahtaa järistyksessä niin tehdään sen tilalle seuraava inkarnaatio.

    • naranotatu 22.05.2009 klo 01:00 #

      Jep, yleisimpiä syitä lienee tulipalo, maanjäristys tai jenkkien pommit. Sikäli ajattelutapa historiallisten rakennusten suhteen on hieman erilainen kuin ehkä lännessä. Siinä missä lännessä annetaan raunioiden olla ja pyritään siihen että rakenteet on alkuperäisiä, niin täällä ei ole niin väliä vaikka koko talo pitäisi rakentaa uudelleen. Se kuitenkin on ”sama” rakennus ja arvoltaa vastaava entisen kanssa.

      Kyse on Theseuksen laiva ajatuksesta. Täällä vastaus on ’kyllä’ kun taas lännessä ehkä useammin ’ei’.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: