Tsurumi Ryokuchin puisto

24 May

Eilen lauantaina aamu valkeni mitä mainioimmassa säässä. Sininen taivas ja muutama pilvi siellä täällä. Päätin lähteä katsastamaan yhden Osakan laajimmista viheralueista Tsurumi Ryokuchin puiston. Pinta-alaltaan se on ehkä hiukkasen jopa Osakan linnan puistoa suurempi: satelliittikuva. Ja mikä parasta, puistoalue on ilmainen, joskin sisältää maksullisia aktiviteetteja. Alue oli alunperin näyttämönä kansainväliselle kukka- ja puutarhanäyttelylle (International Floral & Greenery Exposition) vuonna 1990. Puisto onkin täynnä eri maiden ”puutarhanäytteitä” mm. Kiinasta, Koreasta, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä, Belizestä, Israelista… ja muutamasta Osakan ystävyyskaupungista sekä YK:n oma puutarha. Pohjoismaista on edustettuna Tanska, mutta ei Suomea.

Eri puolilla on myös muita aktiviteetteja kuten hevosratsastusta, pienoisgolffia, grillipaikkoja, tennistä, näköalatorni, ekologiamuseo sekä yksi maailman suurimmista kasvihuoneista, Sakuya Konohana Kan (咲くやこの花館), sisältäen noin 2500 eri kasvia. Vaikka itse puisto on maksuton niin aktiviteetit ovat maksullisia. Ei sinällään… itse ilmainen osuus on sen verta kattava että kyllä siinä päivän saa kulumaan. En mennyt nuita aktiviteetteja vielä katsastamaan, mutta varmaan ainakin kasvihuoneessa tulee jossain vaiheessa käytyä ihan jo sen massiivisen koon takia. Puistoalueen kasvillisuus on suunniteltu sillä tavalla että siellä on lähes vuoden ympäri jotkut kasvit kukassaan. Siltä kannalta ei ole väliä mihin vuodenaikaan paikalle saapuu. Myöhäissyksyllä alue taitaa myös olla melko vaikuttava erilaisten puiden siirtyessä ruskaan. Mutta nyt kaikki oli niin vihriää että…

Puisto oli melkoisen täynnä ihmisiä, enimmäkseen piknikillä tai kopittelemassa palloa sekä muissa toimissa. Välillä oli hankala saada näpättyä kuvia ilman että massat olisivan niitä ”pilaamassa”.🙂 Itäpuolen metsikköalueen jälkeen vierailija kokee pienoisen teleportaation, kun silmien eteen avautuu näkymä suoraan ’puukenkämaasta’. Pienen kukkamäen päällä nököttää tuulimylly. Tälläkertaa kukkameri ei kuitenkaan koostunut tulppaaneista, mutta tiettyyn aikaan vuodesta nekin ovat täällä kukassaan saaden aikaan melkoisen Hollanti-pläjäyksen.


Ennen eri maiden puutarhoja eteen tulee vielä ruusupuutarha, jossa lienee vähintään useita satoja lajikkeita. Enpä mä niistä hirmuisesti ymmärrä mutta aikamoinen epileptinen väripläjäys lävähti verkkokalvoille. Siellä yksi mummeliryhmä köpötteli jonkun ilmeisen asiantuntevan oppaan perässä puskalta toiselle. Lisäksi paikalla oli toinen toistaan kalliimmalla kameralla näppäileviä tyyppejä sekä yksi vähän perinteisempään tallennusmenetelmään turvautuva herrasmies. Itsekkin koitin sitten pistää kamerani makrokuvausominaisuudet testiin.


Teemapuutarhojen välissä levittäytyy vähän laajempi japanilainen puutarha puroineen ja patsaineen. Aikaa on kulunut vuodesta 1990 jo jonkin aikaa, joten kaikki teemapuutarhat eivät ole enää parhaimmassa iskussaan. Osa niistä oli korjauksen alla ja osan suihkulähteet eivät olleet toiminnassa ja altaat jokseenkin levän peitossa. Toisista taas oli pidetty parempaa huolta (tai ovat vastikään remontoitu) ja olivat täten hyvässä kuosissa. Mutta varmasti asiasta kiinnostuneet näkevät nuo ränsistyneetkin puutarhat mielenkiintoisina. Harmi toisaalta että jokaista ei pidetä kunnossa, mutta ymmärtäähän sen että rahoitus lienee tiukassa puiston ollessa yleisölle ilmainen. Seuraavassa muutama kuva… hiiren pitäminen kuvan päällä kertoo kohdemaan.



Länsipuolella on mm. laaja nurmikenttä, jossa erilaisia porukoita oli viettämässä aikaa. Jotkut eläkeläisporukat olivat tuoneet paikalle kompressorin puksuttamaan ja karaokelaitteet. Toiset soittelivat shamisenia. Niiden avulla ne sitten hoilasivat japanilaista iskelmää, enkaa. Yksi eläkeläisporukoista pyysi minua liittymään seuraansa. Laulamaan en suostunut, mutta en voinut kieltäytyä heidän tarjotessa japanilaista viskiä ja pikkupurtavaa. Ukot olivat varsin hilpeällä päällä eikä heitä näemmä pahemmin kommunikaatiovaikeudet nuoren länkkärin kanssa paljoa haitanneet. Viski oli aivan järkyttävän makuista ja ilmeisesti kohtalaisen vahvaa. Minun piti toisen kupillisen jälkeen kieltäytyä kohteliaasti santsista, jota he puolipakolla olivat kaatamassa. Arvelin että kuuman sään ja parin tunnin tarpomisen jälkeen moinen tenuttaminen kihahtaisi aika vikkelään päähän… kuitekin piti vielä selviytyä kotiin toiselle puolelle Osakaa jossain vaiheessa. Muutaman ”korvia raastavan” enka-lurituksen jälkeen kiitin vieraanvaraisuudesta ja suuntasin takaisin kohti metroasemaa.

Pysähdyin vielä hetkeksi viherkenttien ja puistoalueen pääsisäänkäynnin välissä olevaan ’kukkien laaksoon’ lueskelemaan Genji monogataria ja kuuntelemaan musaa Canon Wordtankista. Genjin tarina nyt ei ole semmosta mitä yleensä lukisin (harvoin kun mitään luen), mutta ajattelin että tuo klassikko on hyvä katsastaa toimeettomien hetkien täytteenä. Kokonaisuudessaan aikaa taisi puistossa vierähtää noin 3-4 tuntia.

J-juttu: Japanilaisissa perheissä on yleensä vain yksi lapsi… jos sitäkään. Mistä seuraa että ne saattavat olla vähän pilalle hellittyjä ja käytöstavoiltaan huonohkoja, kunnes joutuvat tiukan koulumaailman kuriin ja nuhteeseen. Mutta… näyttää myös siltä että Japanissa on lievä ruumiillinen kurittaminen selvästi hyväksytympi kasvatuskeino kuin kukkahattutätien kansoittamassa Suomessa. Ei ole mitenkään harvinaista että äiti läppäsee kuritonta lastaan päälaelle tai käsiin ihan julkisissakin paikoissa. Eikä sitä kukaan ihmettele. Suomessa moinen leimattaisi lastenhakkaajaksi ja huonoksi vanhemmaksi. Suomessa sen sijaan annetaan kauhukakaroiden huutaa tai ne vain kannetaan pois paikalta.

4 vastausta to “Tsurumi Ryokuchin puisto”

  1. Äiti 24.05.2009 klo 22:23 #

    Enää ei adjektiivit riitä….! Tuonne kun pääsisin! Pique-nique porukka oli varmaan mukava;-)

    • naranotatu 27.05.2009 klo 09:44 #

      Senkus tuut… eipä tuonne kestä pitkään metrolla pöristellessä.

  2. Kimi 27.05.2009 klo 11:11 #

    Pysähdyin vielä hetkeksi viherkenttien ja puistoalueen pääsisäänkäynnin välissä olevaan ‘kukkien laaksoon’ lueskelemaan Genji monogataria

    Aikamoinen haaste tuo Genji!? Nostan virtuaalihattuani!

    • naranotatu 27.05.2009 klo 12:43 #

      Joo, siis ei ole alkuperäiskielellä tuo mun versio.🙂

      Lontoon kieleen se onpi väännetty. Lukujahan tuossa kirjassa on jopa 54… olen tällä hetkellä luvussa 3, joten menee tässä jonkin aikaa (ehkä loppuelämä) ennen kuin tuo on luettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: