Päivän herkku ja yökkö

11 Aug

Päivän herkku

メロンパン, eli melonpan, eli meloonileipä. Se on tommonen kohtuullisen kokoinen (puolikkaan pakaran / yksineljäsosatakapuolen kokoinen) makea leipä. Käytännössä niin makea että kutsuisin sitä ennemminkin pullaksi. Tuommoista ei pahemmin ole länsimaissa tullut vastaan, joten pitihän sitä kokeilla. Olen tyypannut nyt perusversion sekä zuglaahippusilla terästetyn meloonileivän. Molemmat ovat varsin mainioita ja koonsa puolesta sopivat hyvin miehillekkin… siis kun syö vähintään yhden kumpaakin laatua.

Päivän yökkö

Duunin ruokalassa valkkailin pääruuan mukaan lisukkeita. Päätin sitten ottaa pienen kulhollisen ihan pätevän näköistä itu-salaatti-settiä. Apetta sitten naamaan natustellessa alkoi ihmetyttämään itusetin suolasuus. Siinä oli kyl myös kurkkua, joka oli tyyppiä laimea suolakurkku… mutta mutta… pelkät idutkin oli hirmusen suolasia, vaikka setissä ei ollut mitään kastiketta. Aloin sitten tarkemmin kyyläämään itusia ja havaitsin että mua vastaan kyyläs pieni silmäpari. Perskules ne idut olikin kaikki minikokoisia kaloja silmineen, aivoineen, suolinkaisineen! Nam! Ei siinä maussa kylläkään mitään valittamista ollut. Vetelin vielä pari puikollista kitusiin, mutta sitten jotenkin alkoi alitajunnassa tökkimään. Kalat on jee, mutten ole koskaan pahemmin pitänyt niiden imailusta kokonaisina.

J-juttu: Maanjäristyksiä… tai sitten ei. Uutiset tiesi sanoa että tuossa vähän matkan päässä oli vähä maa pomppinut tahi kotsilla oli ollut aamulenkillä. Työkaverit kovasti kertoivat miten olivat heränneet ja tunteneet tutinat. Peijjoona vieköön kun olen niin sikeäuninen etten moiseen heränny!

Tilaan yhden sopivan voimakkuuksisen maanjäristyksen päiväsaikaan, kiitos. Jos järistyksiä ei ole varastossa, niin kelpuutan samalla hinnalla turvallisen etäisyyden päästä tarkasteltavan tulivuorenpurkauksen.

ps. Kuinka moni kokeili lukiessaan tätä tekstiä joko omaa tahi jonkun muun pakaraa?

11 vastausta to “Päivän herkku ja yökkö”

  1. Iskä 11.08.2009 klo 15:50 #

    Onko Viljoo… eikun Taifuunia näkyny?

    • Tatu 11.08.2009 klo 18:30 #

      Haha! Ei oo.🙂

  2. Äiti 12.08.2009 klo 20:10 #

    Meloonileipiä haluan ehdottomasti maistaa, kalanpoikaset jää varmasti väliin. Älä sinä tilaile mitään järistyksiä, jos vaikka tuleekin vahingossa joku isompi tutina!!!!!

  3. /mek 13.08.2009 klo 02:54 #

    Luulen, että olet nyt paljastunut sisäisesti jenkiksi😀. Nimittäin sekä ainoat tapaamani yli 12-vuotiaat jotka ovat pystyneet tuota ylimakeaa melonipullaa mutustelemaan, että ne joita noiden mikrokalojen popsiminen kokonaisina on haitannut ovat olleet tähän mennessä kaikki ameriikan ihmemaasta.

    • Tatu 13.08.2009 klo 06:49 #

      Dämmit! Ny meni sukupuu uusiksi.
      (tai sitten se vaan kertoo mun henkisestä iästä)

  4. Kimi 13.08.2009 klo 10:04 #

    Ei siellä varmaan mitään melonpan-hahmoa oo? tuli vaan mieleen🙂

  5. Kimi 13.08.2009 klo 10:06 #

    Anpanman has a sidekick named Melonpanna who is a heroine with a melon bread bun for a head. Olihan siellä!

    • Tatu 13.08.2009 klo 15:29 #

      Jep! Niin on… vaikka se ei ole niin kova ku Anpanman. Jos Chuck Norris olisi piirroshahmo, jolla on leipäpää, hän olisi Anpanman.

  6. Patrick 29.08.2009 klo 12:02 #

    Eipä tullut kokeiltua kenenkään pakaroita, mutta lupaan ajatella Melonpaneja sitten kun seuraavan kerran pääsen hiplaamaan vaimokkeen kankkua…

  7. Liisa 13.09.2009 klo 06:05 #

    Ohohohooo! Sä oot osunut samoille silmäkala-apajille selvästi kuin minä. Tosin mä kuvittelin sillon ekalla kerralla syöväni nuudeleita.. X)
    Mutta, itseasiassa ne kalat on muuten _erittäin_ hyviä paistettuina, ja onigirin sisällä ne on raakoinakin ihan jees… sillon kun niiden silmiä ei näe.

    Melonpan on hyvää, joskin eri asia on se, tuleeko sen syömisen jälkeen hyvä mieli, jos japanilainen kollega valottaa, että ”Kai sinä tiesit, että siinä yhdessä leivässä on melkein 500 kcal energiaa?” vinkaten hienovaraisesti, että kehostaan huolehtivan naisen ei siis näitä herkkuja tule syödä. XP

    • Tatu 14.09.2009 klo 09:21 #

      Hah! Onneksi ukkoihin ei kohdistu semmoisia ulkonäkö-odotuksia yhteisön suunnalta… ja toistaalta olen aina ollut jonkinasteinen herkkuperse, mutta herkuttelusta huolimatta ei tuo vyötärön seutu tunnu paisuvan.

      Kiitti siis vanhemmille hyvistä geeneistä tahi sitten Seppo nimiselle iloiselle heisimadolle suolistossani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: