Nikon D300S

18 Nov

Jos joitain nyt sattuu digitaaliset järjestelmäkamerat kiinnostamaan, niin tässä on jonkinmoinen selostus ensimmäisistä käyttökokemuksista tuon uuden hankintani kanssa. (jos ei kiinnosta niin tämän artikkelin saapi skipata hyvällä omallatunnolla… en suutu) Taidan vielä olla uuden kameran kanssa ”kuherruskuukaus” -vaiheessa, joten kannattaa huomioida että arviot voi olla ehkä vähän sokeita puutteille.

Pidemmittä puheitta aloittakaamme.

Nikon D300S on ko. valmistajan APS-C kokoisella kuvasensorilla varustettujen kameroiden lippulaiva. Se on päivitetty versio noin pari vuotta sitten julkaistusta D300:sta. Isoimmat muutokset vanhempaan versioon ovat videokuvauksen lisääminen, SD + CF muistikorttipaikat, muutokset kontrolleissa ja muutamia muutoksia kuvausnopeuteen sekä automaattitarkennukseen (jälkimmäinen ilmeisesti softamuutoksilla). Runko yleisilmeeltään ja sensori ovat säilyneet ennallaan. Ominaisuuslistausta voipi käydä kurkkaamassa yllä olevasta linkistä Nikonin sivuilta. Keskityn tässä artikkelissa enemmänkin omiin fiilareihin ko. kamerasta.

Runko
D300S:n runko on lujaa magnesiumseosta ja sen huomaa heti ottaessa kameran käteen. Sormet tuntevat kylmän metallin, joka viestii korkeammasta kestävyydestä verrattuna kuluttajakameroiden muovisuuteen. Kameralla on myös metallirakenteen seurauksena jonkusen verran painoa… ilman objektiivia lähes kilon verran. Käytössä tuntuu että kyseessä ei ole mikään lelu, vaan lähes tankkimainen kokonaisuus. Toki FF-kamerat, kuten D700 ja D3s, ovat vieläkin painavempia, mutta silti D300S:n kohdalla ei puhuta enään mistään tavalliseen käsilaukkuun tungettavasta tykistä. Mutta on lujasta rakenteesta hyötyäkin jos onnistuu kolhimaan kameraa (olen sähläri) tai sitten sillä voi kolkata mahdollisen rosvon pimeällä kadulla (suosittelen heiluttamaan kameraa ison zoomilasin kanssa kaulanauhasta pitäen laajoissa kaarissa moukarin tapaan). Kaikenkaikkiaan D300S tuntuu pirun hyvältä kädessä ja tasapainoiselta vähänkin kookkaampien lasien kanssa.

Koko verrattuna 0,5 litran limupulloon ja perus pankkikorttikokoon:

Huom! Tamron obe ei ole ihan sieltä pienimmästä päästä, joten se voi saada kameran näyttämään pienemmältä kuin oikeasti on.

Nappulat
Ne tuntuu olevan melkoisen hyvin sijoitettu. Erinäisten arvioiden mukaan Nikonin ergonomia on yleisesti ollut hiukkasen kilpailijoita edellä ja voin yhtyä tuohon mielipiteeseen. Nappulat tuntuvat olevan loogisesti sijoitettuja ja toiminnot saa käyttöön suuremmin näyttövalikkoihin menemättä. Vielä joudun välillä katselemaan mitä painan, kun sijainnit eivät ole selkäytimessä. Vanhempaa versiota en ole käyttänyt, mutta muutokset näppäinsijainneissa ja -toiminnoissa vaikuttavat ihan fiksuilta ratkaisuilta.

Etsin ja näyttö
Etsin kattaa koko 100% kuva-alasta, eli toisin sanoen kuvaaja näkee juuri sen alan mikä tallentuu kuvakennolle laukaisinta painettaessa. Tämä on yllättävän harvinaista järjestelmäkameroissa. Edes kalliimmat FF-kamerat eivät moista ominaisuutta tarjoa. Mieleeni tulee vain yksi toinen kamera (Canon 7D) D300 ja D300S:n lisäksi, jossa on 100% etsin.

Näyttö on 920000 pikseliä (640×480) ja 3 tuumaa. Ei valittamista. Suuri tarkkuus helpottaa otettujen kuvien arviointia heti kuvaamisen jälkeen. Jotkut voi ehkä jäädä kaipaamaan D5000:n ja eräiden pienempien kameroiden kääntyvää näyttöä, joka helpottaa sommittelua hankalissa kuvausasennoissa. Valikkohierarkia tuntuu melko hyvältä, joskin jotkut toiminnot voisi olla nopeammin saavutettavissa (ne voi kyllä asettaa omaan ”pikamenuun”, jos haluaa, mutta en ole jaksanut sen kanssa räpeltää vielä).

Automaattitarkennus
D300S sisältää tarkennusmoottorin rungon sisällä. Tämä tarkoittaa sitä että käytännössä kaikki vuoden 1970-paikkeilta lähtien valmistetut Nikkor-objektiivit automaattitarkentuvat tässä kamerassa. No, itse en moisia omista, mutta lienee tärkeä pointti jollekkin pidempään valokuvausta harrastaneelle. Laadukas lasihan ei ”vanhene” läheskään samaan tahtiin kuin runkoteknologia. Nykyäänkin ominaisuus on edelleen tärkeä, koska kaikki kolmannen osapuolen lasit eivät välttämättä sisällä tarkennusmoottoreita, vaan turvautuvat runkoon tarkennusruuvin kautta (esim. hankintalistalla oleva mainio Tokina 11-16mm f2.8 laajiszoomi). Käyttökokemusta siis moottorin toiminnasta ei vielä ole, koska nykyiset lasit sisältää omat tarkennusmoottorit.

Ehkä suurimpia ihastuksen aiheita henk. koht. kamerassa on mainio automaattitarkennussensori. D300S:ssä on arvostelijoiden kehuma 51-tarkennuspisteen järjestelmä. Se oli aikas iloinen muutos siirtyessä aikaisemmista 3-11 tarkennuspisteen kameroista. 51-pistettä kattaa lähes koko kuva-alan mahdollistaen täten tarkentamisen sommitelmassa juuri haluamallaan tavalla. (Huom! Pienellä syväterävyydellä ”tarkenna ja uudelleensommittele” -menetelmä aikaansaa takatarkenteisia kuvia.) Tarkennusjärjestelmä voi halutessa seurata kohdetta kuvatason lisäksi myös syvyyssuunnassa. Tämä osoittautui toimivan hyvin… ainoa ongelma oli enään kuvaajan refleksit pitämään kohde suunnilleen ruudussa.

Kuvailu
Kuvausparametreja voi säädellä laajasti… tai sitten automatisoida melko pitkälle, jolloin D300S:n saa muuttumaan isoksi point&shoot -kameraksi. Itse olen automatisoinnissa lähinnä jättänyt ISO-herkkyyden kameran valittavaksi. Auto-ISO toiminto wörkkii ihan kiitettävästi esim. käytettäessä A, S ja M –kuvaustiloja. D300S ainoana tämän hintaluokan kamerana mahdollistaa auto-ISO:n säätämisen esim. pisimmän suljinajan ja suurimman ISO-arvon (itselläni 1/15s ja 3200). Minulla auto-ISO on toiminut järkevästi, mutta joitain ongelmia on raportoitu sitä käytettäessä salamakuvauksen yhteydessä… en henk.koht. pidä salaman käytöstä, vaikkakin pienellä opettelulla ja täytesalamalla saisi ehkä parempia kuvia.

Automaattisessa valkotasapainossa ei ole valittamista sen mitä olen suoraan kameran JPEG:jä katsellut. Kuvaan kuitenkin RAW-muodossa, joten tarvittavat valkotasapainon säätelyt teen jälkikäsittelyssä. Valotuksen mittaamisesta huolehtii noin tuhannen pisteen sensori ja en ole havainnut siinä moitittavaa.

Active D-lighting simuloi tavallaan HDR-kuvaamista laajentamalla keinotekoisesti dynaamista aluetta… tai siis käytännössä tekee pienimuotoista tonemappingia. Ei luonnollisestikkaan vedä vertoja oikein tehdylle HDR-kuvaamiselle, mutta voi auttaa varjojen yksityiskohtien esiin tuomista. Jälleen ko. funktiota käytetään jälkikäsittelyssä kuvattaessa RAW-muodossa.

D300S:ssä on pyöreästi 12Mpikselin kenno. Käytännössä se on aivan riittävä koko minulle. Resoluutioero 12mpix:in ja esim. 20mpix:in välillä ei ole havaittavissa yleensä edes A3:kokoisissa tulosteissa. Epäilen etten tule koskaan moisia julisteita tulostelemaan, joten pienemmästä pikselimäärästä on vain hyötyä pitäen tiedostokoot järkevämpinä. Lisäksi nykyisen objektiiviteknologian resoluutio APS-C -kokoisilla kennoilla alkaa olemaan rajoittava tekijä, ei niinkään pikseleiden määrä. Edelleen kameralla otettujen kuvien laatu riippuu melkeinpä enemmän käytetystä lasista, joten en tässä tarkemmin sitä käsittele (joskin ei minulla ole ammattitaitoakaan/kokemuspohjaa moiseen). Näytekuvina voitte pitää viimeaikaisia blogissa esiintyneitä otoksia, katutaiteilijafotoja lukuunottamatta. Huom! Usein JPEG-konversion jälkeen siltakameran ja järkkärin kuvia ei juuri voi erottaa laadullisesti toisistaan.

Kohina on varsin siedettävää suurillakin herkkyyksillä. Kohina (tai kohinan poiston vaikutus yksityiskohtiin) olisi havaittavissa vain erittäin suuria tulosteita tehdessä tai kuvia rajattaessa rankalla kädellä.

Korttipaikat
Ehkä vähän hölmöä laittaa oma osio korttipaikoille, mutta mielestäni sen toteutustapa on yksi D300S:n silmiinpistäviä ominaisuuksia. Eli kamerassa on siis korttipaikat sekä SD– että CF-korteille. Edellisiä käytetään useimmiten kuluttajakameroissa ja jälkimmäisiä ammattikameroissa. CF-kortit ovat kookkaampia ja yleensä nimellisesti nopeampia sekä omaavat paremman tila/hinta -suhteen. Eli siis tämä tarkoittaa että alemman hintaluokan kamerasta siirtyvän ei tarvitse heti uusia kortteja välttämättä hankkia.

Systeemin nerokkuus piileekin enemmänkin tiedostojen lajittelussa. Kamerassa voi säätää monipuolisesti mihin korttiin tai miten kuvat tallentuvat esim. varmuuskopio tai ”ylivuoto” -moodit. Itse olen asettanut että kuvatessa kamera tallentaa automaattisesti kaksi tiedostoa samasta kuvasta. RAW-tiedosto suurempana tallentuu nopeammalle CF-kortille ja JPEG-kopio SD-kortille. Tällöin saan valmiin JPEG-tiedoston nopeasti nettiin siirtämistä tai kaverin muistikortille siirtämistä varten ilman tarvetta jälkikäsittelylle. Mutta lisäksi saan RAW-tiedoston, jota voin tarkemmin säädellä häviöttömästi halutun laiseksi ja muuntaa se esim. TIFF-muotoon kuvamanipulointia varten.

Lisäksi olen asettanut videotiedostot tallentumaan SD-kortille, koska kortin tallennusnopeus ei kuitenkaan rajoita videokuvaamista. Lisäksi JPEG:ien ollessa murto-osa RAW-tiedoston koosta on SD-kortilla enemmän tilaa (molemmat kortit ovat 8GB:n kokoisia).

Video
D300S edeltäjästään poiketen voi kuvata 720HD -videokuvaa 24fps. Itse en hirviästi videoinnista välitä, mutta varmasti ko. ominaisuus on kätevä esim. häitä kuvatessa, kun appiukko on lausumassa koskettavaa puhetta. Varoituksena täytyy sanoa että HD-video täyttää isommatkin muistikortit kovin äkkiä. Valittavana on myös vaihtoehto kuvata pienemmällä resoluutiolla. Edelleen useimmista muista valokuvakameroista poiketen D300S mahdollistaa automaattitarkennuksen kuvauksen aikana. Menetelmä nojaa kontrastieroon eikä nopeampaan vaihemuutostarkennukseen, joten se ei ole mikään ”pikajuoksija”. Lisäksi linssien tarkennusmoottorit (myös uudemmat ultraäänimoottorit) pitävät jonkin verran ääntä, joka tallentuu sitten rungon mikin kautta videolle (esim. minun Tamron vanhantyyppisine tarkennusmoottoreineen tekee iloisen ”rup rup rup” -äänen videoon). Ratkaisu on läntätä videoihin musiikki päälle tai käyttää erillistä stereomikrofonia.

Ohessa lyhyt videopätkä köysiradalta. Katsoaksesi sen HD-laadulla mene videon otsakkeesta Vimeon sivuille ja laajenna video kuvaruutuun oikean alakulman painikkeesta.

Loppusanat
Kaikenkaikkiaan varsin mainio kamera. Moitittavaa on vaikea löytää. Tosin useita arvioita lukeneena tiesin etten osta sikaa säkissä. Ominaisuuksia on sen verran että kuvien laatu on varmasti kuvaajasta kiinni ja kamera ei ainakaan piiitkään aikaan rajoita kehittymistä valokuvaajana. Ehkä huonona puolena voi nostaa esiin painon, joka voipi pidemmän päälle rasittaa olkapäitä, jos kameraa roikottaa hihnassa. Se voi olla ratkaisevaa vanhemmilla kuvaajilla tai muuten vaan heikkokuntoisemmilla. Itse valitsen paljon mieluummin tämmöisen painavemman tukevan käyttöä kestävän rungon, kuin muovisen heppoisen kameran, jonka kolhimista saisi alati olla pelkäämässä. Toistaiseksi D300S laatu on pitänyt kutinsa, mutta tulen toki raportoimaan (itkemään), jos havaitsen jotain perustavanlaatuista vikaa siinä.

Pari linkkiä:
Digital Phography Review arvostelu: http://www.dpreview.com/reviews/nikond300s/page30.asp
Nikon Digitutor D300S:n huomionarvoisimpiin ominaisuuksiin: http://www.nikondigitutor.com/eng/d300s/

Vastailen mielelläni kysymyksiinne / kommentteihinne niin hyvin kuin osaan.

(arviota uudesta Tamron 17-50mm f2.8 VC -objektiivista myöhemmin)

3 vastausta to “Nikon D300S”

  1. Äiti 22.11.2009 klo 12:16 #

    Kuherruskuukauden huomasi selvästi;-)! Kameralla ja miehellä on hyvin läheinen suhde….

    • Tatu 23.11.2009 klo 00:52 #

      Thanks, mom -.-
      …for not making me look creepy at all.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Fujifilm X10: esittely ja käyttäjäkokemuksia « - 06.03.2012

    […] kokemukset inspiroivat ottamaan enemmän ja enemmän kuvia. Enimmäkseen olen näkymiä tallentanut Nikon D300s digijärjestelmäkameralla. Olen kirjoittanut ko. kamerasta ja sen objektiiveista sekä muutamista […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: