Fushimi Inari Taisha ja Arashiyama

1 Dec

Fushimi Inari Taishalla (伏見稲荷大社) ei ole juuri mitään yhteistä nimen lisäksi Lapin kylän ja järven, Inarin, kanssa. Tämä paikallinen Inari on Shinto-uskonnon riisin ja maallisen mammonan jumala. Vaikka onkin Shintolaisuudesta lähtöisin on ko. jumala suosittu myös buddhalaisuudessa. Täällä ei olla turhan tiukkoja noiden uskontojen rajojen kanssa… jokainen uskokoon mitä tahtoo. Kiotossa sijaitseva pyhäkkö on kaikkien maan noin 40000 Inari-pyhäkön pääkallonpaikka. Kitsune on ketunhahmoinen jumalten sanansaattaja, jonka patsaa koristavat näitä Inari-pyhäkköjä. Tuolla repolaisella on usein avain (riisivarastoon) suussaan. Aika jäyhän viilee elukka.


Jos joku on koskaan vähänkään useamman kuvan Japanista nähnyt, on varmaan törmännyt tämmöisiin fotoihin. Nämä punaporttikuvat ovat juuri täältä Fushimi Inarista. Toki punainen torii on tyypillinen shintopyhäköille, mutta täällä homma on niinsanotusti lähtenyt lapasesta. Itse pyhäkön takana nakottaa Inari-vuori, jonka rinteillä risteilee polkuja ja majailee ajoittain pienempiä shintopyhäkköjä. Nämä toriit ovat lahjoituksia japanilaisilta yrityksiltä, Inarihan oli mammonan jumala. Niiden määrä on aikas massiivinen ja koko vaihtelee ministä isoon. Toimivatpahan samalla tommoisena hengellisenä mainoksena ko. firmalle. En ole tsekannut toriiden tarkkaa lukumäärää mutta niitä on… ööö… aivan perkeleesti.


Fushimi Inari Taishalle pääsee Osakasta varsin näppärästi suoraan Keihan rautateitä pitkin. Hyppää vaan pois junasta loogisesti nimetyn Fushimi-Inarin aseman kohdalla. En suosittele saapumaan paikalle uuden vuoden aikoihin ellei satu olemaan täysi masokisti. Tällöin kolmen päivän aikana mestoilla pyörii yli 2,5 miljoonaa immeistä. Tosin jos selvii PL hanabista niin selviäisi varmaan myös tuosta ruuhkasta, mutten kyllä keksi miksi uskonnoton länkkäri itsensä sinne sekaan tunkisi.

Muutama foto ko. mestoilta lisää:



Arashiyama


嵐山, elikkäs suomeksi myrskyvuori on Kioton länsilaidalla sijaitseva alue. Siellä onpi erinäisiä temppeleitä ja pyhäkköjä (ylläri ylläri), mutta myös vähän toisenlainen vierailukohde, Arashiyama monkii paaku (嵐山モンキーパーク). Näppärät lukijat arvaa nimestä että siellä asustaa apinoita…. ihan kun sitä ei hokaisi jo alla nakottavista kuvista. Puistossa asustelee useita kohtuullisen kesyjä Japaninmakakeja. Kesyjä sillä tavalla että ne ei juuri ihmisiä pelkää. Puistoon saapujaa varoitellaankin piilottamaan kaikki sapusta hyvin. Mokomat veijarit kun saattavat olla kovin röyhkeitä makupaloja saalistaessaan.



Apinapuisto sijaitsee mäen päällä ja sieltä on ihan mukavat näköalat yli läntisen Kioton. Huipulla on myös ns. turvatalo, jonka sisällä voi vedellä safkaa naamaan ilman apinahyökkejä, tai vaihtoehtoisesti voi ostaa makupalapussukan, josta antaa herkkuja kädellisille ritilän läpi. Järkeä tietty kannattaa käyttää ettei mene liian likelle pikkuisia apinanpoikasia raivostuttaen hurjan apinamamman. Puisto on melkein joka päivä auki, jopa kansallisina vapaapäivinä, mutta sulkeutuu iltapäivällä, joten kovin myöhään mestoille ei kande mennä.



Arashiyaman alueelle pääsee rautateillä joko Hankyu tai JR -yhtiöitä käyttäen, tai vaihtoehtoisesti vähän nostalgisemmin Kioton ainoaa vielä operoivaa ratikkalinjaa pitkin (Randen tram), joka lähtee ihan keskustasta. Arashiyaman alue on varsin tunnelmallinen (ja ruuhkainen) pimeyden tultua ja erilaisten valojen esittäessä värien leikkiä yössä (haa… mikä runollisuuden purkaus!). Jepuli… suosituimpiin temppeleihin saattaapi joutua tuohon aikaan jopa jonottelemaan.



11 vastausta to “Fushimi Inari Taisha ja Arashiyama”

  1. Kimi 01.12.2009 klo 21:20 #

    Hupaisaa. Eilen tuli töllöstä Geishan muistelmat, jossa se mimmi juoksenteli noitten porttien läpi =D

    • Tatu 02.12.2009 klo 00:44 #

      Hassuva!

  2. acjama 02.12.2009 klo 03:26 #

    Yleensä temppeleissähän kinutaan lisää länkkäreitä ja scifiä telkusta (tjs), mutta Inari-samalta ei saa pyytää mitään, koska ketut loukkaantuvat siitä ja tuovat sen sijaan kepposia ja epäonnea. Kaveri oli siitä erittäin tarkka kun käytiin Inari-saman alttarilla Kamakurassa.

    • Tatu 02.12.2009 klo 14:39 #

      Kai sä kumminkin lutkautit moisen toiveen suomeksi ihan vain testataksesi Inari-kamin kielitaitoa?😀

  3. Kimi 03.12.2009 klo 12:25 #

    Asiasta viidenteen :

    • Tatu 03.12.2009 klo 15:30 #

      Hahah!
      Karaookken kotimaasta…😛

  4. Äiti 04.12.2009 klo 22:21 #

    Upeita kuvia, taas kerran!
    Paikalla käyneenä voin kertoa että apinat olivat tosi sympaattisia ja inhimillisiä;-). Ohjeet olivat tosiaan tarkkoja, esim. apinoita ei saanut katsoa suoraan silmiin, mutta ei kerrottu mitä pitää tehdä jos apina alkaa tuijottamaan! Siinä kohdassa käytimme maalaisjärkeä ja selvisimme tilanteesta;-)!

  5. H. 06.12.2009 klo 04:10 #

    Nättii! Siitä tulikin nyt vuosi kun kävin Arashiyamalla ja Inarilla. Koetin ottaa kuvaa eräästä apinasta ja se meni näppärästi avaamaan mun kengännauhan. Varmaan koetti sanoa, että missä viipyy makupala poseeraamisesta.

    • Tatu 06.12.2009 klo 04:58 #

      Tai sitten sun varpaat haisi pähkinälle.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Arashiyama ruskassa « - 02.12.2010

    […] aikaisemminkin, mutta tällä kertaa reissun tarkoituksena oli lähinnä ruskan valokuvailu. Aikaisempi artikkeli on näemmä sattumalta melko tarkalleen vuosi sitten kirjoitettu. […]

  2. Punaportit | Tatu @ nihon - 15.11.2014

    […] oli erään aurinkoisen sunnuntain reippailureissun kohteena. Oli käynyt siellä pikaisesti kerran aikaisemmin viisi vuotta sitten (Huh! Onko siitä ollut jo 5 vuotta? Aika se vaan rientää!), mutta silloin […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: