Raideliikenteestä Japanissa

18 Jan

Tiedän henkilön joka olisi paljon parempi asiantuntija kertomaan näistä juna-asioista, mutta kertoillaan nyt vähän kuitenkin oman kokemuspohjan perusteella.

Pidemmät matkat

Japanissa on lukuisia rautatiefirmoja. Näistä ylivoimaisesti suurin on ennen valtiollinen, mutta nykyään yksityinen, Japan Railways (JR). Muita kohtuullisen kokoisia firmoja ovat mm. Kintetsu, Hankyuu, Nankai, Tobu ja Meitetsu. JR operoi koko Japanin alueella, muiden firmojen ollessa enemmän paikallisia pelureita. JR on jaettu useaan yhtiöön (matkustusliikenne kuuteen joista huomionarvoisimmat ovat JR West ja JR East). Jaon vaikutukset oli suuremmat aikaisemmin kun eri alueiden matkakorttien toimivuus toisella alueella ei ollut mutkatonta. JR Westin ICOCA-kortti ei toiminut JR Eastin alueella ja vastaavasti itäinen Suica-kortti ei toiminut lännessä.

JR on myös ainoa rautatiefirma, joka operoi shinkansen luotijunilla. Nämä nopeammat junat kulkevat ikiomia raiteita pitkin ja pysähtelevät vain suurimmissa taajamissa. Esimerkiksi nopein yhteys (Nozomi) Osakasta Tokioon, noin 515 km, pysähtyy välissä vain neljällä pysäkillä. Shinkansenrata kattaa lähes koko Japanin pituuden, mutta ei pohjoista Hokkaidoa. Sen lisäksi että shinkansenit ovat nopeita, niillä on myös paljon vuoroja. Osakasta Tokioon lähtee luotijunia pitkin päivää noin 10 min välein. Kaukomatkoja voi tehdä myös perinteisillä junilla, jotka ovat huomattavasti edullisempia, mutta matka saattaa kestää moninkertaisen ajan. Pitkän matkan voi hyödyntää nukkumalla, jolloin hitaamman junan ottaminen voi olla järkevää.

Keskipitkät matkat

Pitkillä matkoilla JR on ykkönen, mutta prefektuurin sisällä tai naapuriprefektuuriin matkaavalla on jo huomattavasti enemmän vaihtoehtoja. Usein pienempien firmojen liput voi olla varsin edullisia, kuten Kintetsun lippu Osakasta Nagoyaan tai niitä voi saada yhdistettynä muihin toimintoihin, kuten Nankain kombolippu Kooya-vuorille. Näillä matkoilla kannattaa huomioida että eri firmojen liput eivät yleensä sovi kuin omiin juniin, joten perille pitää mennä samalla firmalla tai ostaa uusi lippu vaihtoasemalla. Junissa useimmiten kuulutetaan ennen asemaa että ko. paikassa voi vaihtaa toisen firman linjalle. Asemilla on myös opasteet länkkärikirjaimin halutun aseman suuntaan. Shinkansenin sijaa nämä hitaammat junat eivät välttämättä painele niin paljoa tunneleissa (Japani on vuoristoinen maa) tai meluvallin suojissa, joten matkalla näkee paremmin maisemia.

Kaupungin sisäiset matkat

Kaupungin sisäisistä kiskomadoista minulla on vain kokemusta Osakasta, Kiotosta ja Tokiosta. Useimmiten raideliikenne kaupungin sisällä tapahtuu metrolla. Osakassa koko metroverkko (125 asemaa) toimii saman kunnallisen järjestelmän alla, joten kaikki linjat ovat toistensa kanssa ”yhteensopivia”. Erillisiä lippuja ei siis tarvitse ostaa junanvaihtojen yhteydessä. Kioton metroverkko on huomattavasti suppeampi omaten vain kaksi linjaa. Siellä joukkoliikenne on enemmän bussien varassa. Tokiossa metro-operaattoreita on kolme, joista suurimmat ovat Tokyo Metro ja Toie, yhteensä 282 asemaa. Tästä seuraa että vaihtaakseen metroja firmojen välillä tulee ostaa erityinen vaihtolippu. Älykorteilla vaivasta pääsee eroon, mutta siitä myöhemmin.

Lisäksi JR ja muut rautatieyhtiöt operoivat paikallisreittejä kaupunkien sisällä. Näistä huomionarvoisimpia ovat kehälinjat, jotka yhdistävät kaupunkien tärkeimpiä keskuksia toisiinsa, Osaka Loop Line Osakassa ja Yamanote Tokiossa. Metroliput eivät käy junalinjoilla matkustamiseen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Varsinkin metrot ovat vuoromäärissään omaa luokkaa. Päivän ruuhka-aikoina vuoroväli on jopa vain 2 minuuttia.

Aikataulut

Tästä pääsemmekin aasinteräsriippusiltaa pitkin seuraavaan aiheeseen… aikatauluihin. Ne on ilmoitettu yleensä asemilla myös englanniksi, mutta viksut matkaajat eivät tuhlaa aikaa taulujen pällistelyyn. Metrojen tapauksessa aikatauluille ei juuri ole tarvetta vuorovälin tiheyden takia ja koska vaunut pysähtyvät joka asemalla. Junia käytettäessä kuitenkin niiden tarkkailu voi tulla tarpeen. Itse suosittelen käyttämään seuraavaa oivallista nettisivustoa.


http://www.hyperdia.com/

Hyperdia toimii kotoisen Reittioppaan tapaan, joskin se on keskittynyt lähinnä raideliikenteeseen (niinkuin Japanin joukkoliikenne yleensäkkin). Eroja Reittioppaaseen on siinä että haku tehdään asemien nimien perusteella, eikä osoitteen avulla. Haku voi räätälöidä mielensä mukaan ja se antaa useita hakuehtoihin sopivia vaihtoehtoja. Parhainpia Hyperdian ominaisuuksia on se että hakutuloksessa näkyy saman tien matkan kokonaishinta, joka on sitten jaoteltu osiin, jos matkaan käytetään useita raideliikennefirmoja. Aikaisemmin aseman nimi piti naputtaa kenttään aivan oikein, mutta nykyinen versio antaa vaihtoehtoja jo kun nimen alkuosa on vasta annettu. Kannattaa huomioida joskus outo kirjoitusasu, esim. perijapanilainen aseman nimi ”Cosmosquare” on Hyperdiassa muodossa ”Kosumosquare”. Elikkä alkupään naputtelu ei tuo esiin oikeaa asemaa ollenkaan.

Aikatauluissa kannattaa pimeän yön ritareiden huomioida se että metrot lakkaavat kulkemasta järjestään jo ennen puoltayötä, joten sitten voi joutua turvautumaan hyvinkin kalliisiin takseihin (joiden ohjaaminen perille englannin kielellä voi olla Mahdoton tehtävä). Paantuneemmat yön parti animalit juhlii tietenkin aamuun asti ja palailee kämpille ensimmäisillä aamuvuoroilla.

Liput, kortit ja niiden käyttö

Junalaitureille ja metroasemille mennään käytännössä aina lippuporttien kautta (minkä systeemin soisin tulevan Suomeenkin… tervemenoa pummeille). Liput ostetaan yleensä automaatista tai sitten harvemmin virkailijalta. Laiturille mentäessä lippu tungetaan laitteen etuaukkoon sisään, kävellään toiselle puolelle ottaen samalla lipun siellä puolella mukaan. Jos koittaa mennä ilman lippua tai lippu on väärää plaatua, räpsähtää portti nenän edessä kiinni ja summeri pärähtää soimaan sekä paikalla on virkaintoinen asemasetä/täti noin 5 sekunnissa. Portti alkaa huutaa myös jos hajamielinen matkustaja ei muista ottaa lippuaan mukaan toiselta puolelta. Ja miksi se lippu pitää olla mukana? No, ilman sitä ei sitten pääse määräasemalla laiturilta pois, joten pitäkää hyvää huolta lipukkeista eikä vippailla niitä roskiin.

Hinta määräytyy matkan pituuden mukaan, niin metrossa kuin junissakin. Myös siis kaupungin sisällä hinta eri etäisyyksillä on eri (vert. Helsingin sisäinen liikenne). Hinnan näkee joko aseman reittikartasta tai sitten etukäteen esim. Hyperdiasta. Lyhyet matkat kustantavat yleensä noin 100-200 jeniä eikä pitkätkään matkat (poislukien shinkansen) maksa mansikoita. Jos olet katsonut matkan hinnan väärin niin sinua ei sakoteta vaan voit korjata asian ulosmenoporttien vieressä olevalla ”Fare adjustment” automaatilla… erotuksen verran valuuttaa sisään ja matka jatkuu. Saatavilla on myös päivälippuja rajoittamattomaan matkustukseen tietyllä alueella / tietyn firman junissa.

Yleisesti hinnoissa ei ole lisämaksuja, mutta joskus erityiset Limited Express yms. junat ovat tavallisia kalliimpia ja niissä liput tarkastellaan myös matkan aikana. Shinkansen on sitten hinnan suhteen erityistapaus. Shinkansenlippu on käytännössä kaksiosainen. Perusosa (Fare) vastaa siis sitä hintaa mikä maksetaan matkan mukaan ja mikä olisi hinta, jos asemien välin menisi normaaleilla junilla. Shinkansenlipussa päälle napsahtaa istuinmaksu (Seat fee) joka on suuruudeltaan yleensä jopa yli 50% perusosan hinnasta. Varattu istuinpaikka on kalliimpi kuin matkustelu paikkavarauksettomissa vaunuissa. Kroisos Pennoset voi sitten puolestaan matkustaa ”Green Car” -vaunuissa, joiden extrahinta on jopa enemmän kuin perusmaksu. Jos ostaa vahingossa vain perusosan, niin voi erikseen ostaa istuinlipun. Tällöin sinulla on kaksi lappusta jotka työnnät molemmat erikseen lippuportin aukkoon ja jotka molemmat otat toisella puolella mukaasi. Joskus päästäksesi shinkansenien laitureille tulee sinun kulkea kahden lippuportin läpi, ensin normaalien junien alueelle ja sitten shinkansenalueelle.

Matkakortit, kuten PiTaPa, helpottavat matkustamista hyvinkin paljon. Turistien on niitä lähes mahdoton hankkia kuten aikaisemmin kerroin. Matkakorttia käytettäessä ei tarvitse huolehtia ostamaan oikeanhintaista lippua, vaan homma tapahtuu automaattisesti näyttämällä korttia lippuporteille. Lisäksi esim. PiTaPa-kortti käy sekä metroon että useimpiin juniin, joten erillisiä lippuja ei tarvitse ostella vaihtaessa toisen raidefirman kulkuneuvoon.

Paljon liikkuvalle turistille paras vaihtoehto lienee Japan Rail Pass. Määräaikainen junapassi, jota paikalliset eivät voi edes hankkia, vaan ko. lipake pitää varata ulkomailta käsin. Sen avulla voi matkustella voimassaoloaikana rajattomasti lähes kaikilla JR:n junilla (huomattavin poikkeus on nopeimmat Nozomi shinkansenit). Varsinkin jos matkaa paljon luotijunilla, passi maksaa itsensä nopeasti takaisin. Edestakainen matka Osakan ja Tokion välillä kuittaa jo yksistään lähes kokonaan halvimman 7 päivän passin hinnan.

……..

Paljon jäi varmasti käsittelemättä ja vastaan mielelläni teille herääviin kysymyksiin.

7 vastausta to “Raideliikenteestä Japanissa”

  1. Topi 19.01.2010 klo 03:43 #

    Alussa mainitsemasi tietämäsi henkilö suuntaa kiinnostuksensa heiman eri suunnasta ja suuntaan. Täten kirjoituksessa oli paljon hänelle uutta tietoa, ja varsin mielenkiintoistakin. Hyvä yleiskatsaus satunnaiselle matkaajalle.

    Itse myös (alussa mainitsemasi tietämäsi henkilön peilikuvatuttavuus, muuten) olen kiinnostunut aiheesta, lähinnä oman työnkuvan ja yleisen tekniikkakiinnostuksen kautta. Tulevalla reissulla olisikin tarkoitus jonkin verran tutustua ja kokea paikallista kiskoliikennöintiä. Japan Rail Pass taskussa kierrellä erityyppisiä rataosia, ja ihmetellä erityyppisiä kalustoja. Jos jonkin hämmästyttävän tapahtumaketjun kautta olisi mahdollisuus vierailla paikallisella kalustovarikolla, tai jopa tutustua paikallisten kollegoiden työnkuvaan, saattaisin ns. kusta hunajaa.

    Pyytäisinkin bloginpitäjää uhraamaan pienen ajatuksen sille, josko kysäisisi paikallisilta kontakteiltaan, josko he tietäisivät kontakteja, jotka voisivat edesauttaa tämänlaisen vierailun toteutumista. Vierailusta saattaisi jopa kyetä tuottamaan runsaasti kuvitetun matka- ja vierailukertomuksen ammattikunnan liittojulkaisuun, jolla on sekä paperinen, että verkkoilmiasu. Bloginpitäjälle toki suotaisiin riittävän julkinen vuolas kiitollisuudenosoitus, ellei bloginpitäjä tätä nimenomaisesti kieltäisi.

    • Tatu 19.01.2010 klo 07:20 #

      Joo, enköhän mä saa jotain selvitettyä. Kysyminen ei maksa mitään.
      Käydään nyt tsekkaamassa ainakin parit aiheeseen liittyvät museot.
      Paikallisten joukossa on aika iso määrä junafaneja, joten materiaalia, krääsää yms. on aivan tolkuttomasti. Matsku tosin usein on japaniksi.

      Jotain kertoo se että telkkaristakin tulee sarja ihan normi katseluaikaan, joka käytännössä vain esittelee junalinjoja ja erityisesti niiden asemia.

  2. Tatu 19.01.2010 klo 07:30 #

    Tuossa raideliikenteen artikkelissa jäi nyt sitten kokonaan käsiteltyä ratikkasysteemit ja kaapelikärryt.

    Ratikkalinjat tuntuu nykyään olevan kovin harvinaisia suurimmissa keskustoissa. Okayamassa niitä näytti kulkevan melko paljon. Kiotossa ratikalla pääsee keskustasta Arashiyaman alueelle. Osakassa niitä kulkee vain aivan kaupungin eteläosissa ja jos en väärin muista niin Tokiossa ratikan kyytiin pääsee kaupungin koillisosissa. Mielenkiintoisen ratikoista tekee se että jotkut niistä on varsin retroja kaluston suhteen ja verkkaisen kyydin aikana voi hyvin pällistellä näkymiä.

    Kaapelikärryt puolestaan kiipeilee Japanin useiden vuorien rinteillä, ja niitäkin on joka lähtöön. Taannoisesta Ikoma-vuoren artikkelista voi nähdä että ulkonäkö voi joskus olla kuin pahimmasta LSD-tripistä.

  3. acjama 20.01.2010 klo 02:43 #

    Tokion ainoa ratikka kulkee Minowabashista Wasedaan. Minowabashi on aika lähellä niitä Tokion halpishotelleja, ja Waseda taas kävelymatkan (reilut 13 kilsaa ja hullu suomalainen) päässä Shinjukusta.

    Chiban Kominato Tetsudo on myös ihan käymisen arvoinen reitti, kun kalusto on suoraan showa-kaudelta ja radalla suunta vaihdetaan vain pääteasemilla. Naganon Koumi-linjalla taas kissanpissajuna puskee 1300 metrin korkeuteen (dieselillä tietenkin, mutta alas tullaan sähköllä). Jossain päin Hokkaidoa kulkee juna ensin rautateitä, sitten lasketaan goodyearit maahan ja matka jatkuu asvalttia pitkin.

    Shinkansen drag race… mmmmh!! (^-^)

    • Tatu 20.01.2010 klo 04:35 #

      Siitos lisäinfosta!🙂

Trackbacks/Pingbacks

  1. Kulkuvälineistä « J-blog - 11.10.2010

    […] Japanissa -nimisessä blogissa kerrotaan raideliikenteestä ja tässä on Tokion […]

  2. Halpa lippu shinkanseniin « - 10.09.2011

    […] menetelmä matkustaa shinkansenilla Osakan ja Tokion välillä. (katso myös aikaisempi artikkeli raideliikenteestä Japanissa ja matkakorteista, PiTaPa ja Suica) Kyseessä on Puratto Kodama -lippu, jolla kuten nimestä voi […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: