Jatkoa täältä.
Niin saavuimme onkelmista huolimatta ajoissa perille. Tuo onsen-majatalo-hässäkkä oli yksi edullisimmista mitä Rakutenin kautta bongasin, joten emme odottaneet mitään luksushotellia. Mutta itse asiassa paikka olikin ihan kiva… semmosella 90-luvun alku staililla.
Huoneessa tosin huomasi että siellä on joskus polteltu tupakkia. Ilmassa oli semmonen pikku döfis. Nopeesti siihen kyl tottu. Tyypiltään luukkumme oli siis tuollainen japanilaistyylinen tatamihuone. Liukuovien takaa kaivettiin esiin sitten illan lopuksi futonit ja vuodevaatteet. Telkku oli tyyppiä kuvaputki, mutta toimiva. (niin, hinta oli halpa) Koska saavuimme melko myöhään mestoille, vetäsimme vikkelästi yukatat niskaan ja lährimme kylpemähän.
(jotenkin arvelin että kameran vieminen kylpytiloihin olisi vähän sopimatonta, joten sieltä nyt ei ”valitettavasti” ole kuvia… joten sen sijaan kuva seuraavalta aamulta huoneen ikkunasta tähän väliin)
Tämän onsen sisälsi kaksi kylpyä sisätiloissa ja yhden ulkoilmakylvyn (rotenburo). Niille jotka ei tiedä, kerrottakoon pikakurssi onsen/sento-etiketistä. Mestoilla ollaan ensinnäkin alasti. Suomalaisille se ei ole onkelma, mutta varmaan joillekkin jenkki-ulkvisteille se on ”kova” paikka. Ennen kylpemistä peseydytään todella kunnollisesti. Seinän vierustalla on useita vesipisteitä, joiden luona on pieni palli ja vesisaavi. Omat pesuaineet voi ottaa mukaan, mutta yleensä shampoota ja saippuaa on firman puolesta tarjolla. Siinä sitten pallilla istuen pestään joka sopukka ennen kylpyjä. Pesutiloihin voi ottaa mukaan pienen pyyhkeen, jolla voipi peitella nyytit siirtyessä kylvystä toiseen. Pyyhe ei saa mennä kylpyveteen, vaan sen voi taitella reunalle venaamaan tahi oman pään päälle. Kylpyjen jälkeen voi pyhdistautua uudemman kerran ennen pukeutumaan poistumista, jos vesi oli kovin rikkipitoista.
Sillä lailla pärjää hyvin… ja ihan perus järjellä. Ei mölyämistä, juoksemista, piereskelyä tai altaisiin virtsaamista. Niin ja tatuointeja omaavia kehottaisin laittamaan ne piiloon vaikka vedenpitävän keinoiholaastarin alle. Jotkut, ei kaikki, kylpylät ei päästä tatuoituja immeisiä kylpemään, ei edes ulkkareita. Syy on Yakuza-gangstereiden tapa tatskailla itseään.
No, siis noista kylvyistä… Toinen sisällä olevista kylvyistä oli normaali ja toinen oli yrttikylpy. Yrttikylvyssä oli lillumassa iso säkki, jossa ilmeisesti oli sitten jotain rohtoja. Ainakin väri muistutti valjua teetä. Ehkä se teevedessä lilluminen teki jotain, koska seuraavana aamuna noin viikon vaivannut nuha oli tiessään… tai siis ei kokonaan. Oli vaan siirtynyt retkikuntamme toiseen jäseneen. Hah! Ulkona oleva rotenburo oli mainio. Vesi oli sopivan kuumaa ja vieressä kuului kosken kuohunta. Välillä vähän tihutti vettä taivaalta, mutta ei se haitannut. Mehän oltiin ilman vaatteita ja vesi lämmitti kehoa. Majatalo ei ollut hirviän täynnä, johtuen varmaan siitä että oltiin keskellä viikkoa, joten meidän ei tarvinnut lillua kylki kyljessä paikallisten papparaisten kanssa.
Kylvyn jälkeen rentoilimme jonkin aikaa sohvilla katsellen telkkua ja nauttien virvokkeita. Myöhemmin vetäydyimme takaisin huoneeseen ja nukkumaan. Seuraavana päivänä meitä odotti taas tiukka aikataulu tien päällä. Aamusella huomasin että Wakayamassa oli jo ensimmäiset kirsikkapuut puhjenneet kukkaan. Jei! Esoteerisen automatkan toisesta päivästä sitten seuraavassa artikkelissa.
Tatu @ nihon 
Juu tuo kuvan ottaminen itse onsenista on näitä juttuja joita ei kukaan oikein tunnu saavan aikaiseksi vaikka kuinka haluttaisi. Itselläni oli kerran tilaisuus, ihan tyhjä ja tosi nätti kylpy. Muttei kameraa.