E.A.W. osa 5: Takaisin Wakayamaan (finaali)

5 Jun

jatkoa täältä.

Dodih, reissu alkoi olemaan ehtoopuolella, mutta vielä oli noin 200 kilometriä mutkaista rantatietä Wakayamaan. Moottoriteitähän me ei alettu käyttämään, koska siellä maisemat koostuu lähinnä betonisista meluvalleista (ja meitä pihejä matkalaisia ei kiinnostanut maksaa moottoriteiden tullimaksujakaan). Joten hopeinen keula kohti rannikkoa ja kaljupäinen rallikuskimme pääsi taas toteuttamaan itseään. Sää jatkui aivan yhtä kurjana, kuin se on koko reissun ajan ollut.

Säästä huolimatta maisemat oli kivoja. Täysin erilaista rannikkoa kuin Suomessa. Maisemista muistui mieleen taannoinen kesäinen reissu Shimaan, joskin tuolloin säät olivat noin triljoona kertaa paremmat. Meillä ei ollut aikaa tuhlattavaksi, joten pitkiin pysähtelyihin ei ollut varaa. Lähinnä ajoimme siis tauotta kohti Wakayamaa, tosin teimme matkalla muutaman pikapysähdyksen nähtävyyksillä.

Hashikui-iwan kivirivistö on aivan Wakayaman prefektuurin etelälaidalla. 40 erikokoisen kivijärkäleen rivi näyttää kuin muinaisen sillan pylväiltä. Tuo luonnon arkitehtooninen kikkailu on ”kansallinen luonnonaarre”.

Kävimme pikaisesti Japanin suurimman saaren Honshun eteläisimmässä pisteessä. Siellä nakottaa Shionomisakin majakka. 30 metriä korkean jyrkänteen päällä se on ohjaillut laivoja jo 100 vuoden ajan. Nyt se sai olla muistuttamassa meitä että ollaan vielä pirun kaukana Wakayaman kaupungista ja aika hupeni hetki hetkeltä. Myöhästymismaksujen kuittaaminen vuokrafirmaan ei houkuttanut yhtään. Talla pohjaan ja menoks!

Loppumatka meni pitkälti tien päällä pikaista sapuskointistoppia lukuunottamatta. Selkeästi ulkvistit ovat täällä paljon harvinaisempi näky kuin Osakassa (ainakin tuohon vuodenaikaan), koska kolmen karpaasin joukkiomme huomattiin paikallisten toimesta joka paikassa, kun astuimme hopeisen vauhtimunamme suojista. Loppumatka oli todellinen jännitysnäytelmä. Kyttäsimme herkeämättä navigaattorin ennustettua saapumisaikaa. Koska emme käyttäneet moottoriteitä, ko. ajankohta siirtyi koko ajan myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Lopussa kun näytti jo vähän huonolta joten mietimme kovasti pientä pikataivalta motarin kautta… muistaakseni asia ratkesi puolestamme kun missasimme liittymän.

Ilta pimeni ja Wakayama lähestyi. Emme ehtineet tankata autoa ja saavuimme autovuokraamon pihaan noin 5 minuuttia ennen määräaikaa. Hah! Hieman hilkulla, mutta oltiin ainakin täsmällisiä. Tyhjän tankin takia tuli hieman lisämaksua, mutta laskeskelimme jälkikäteen että tankkaaminen täyteen olisi tullut kuitenkin kalliimmaksi kuin ”bensasakko”. Myöhemmin illan pimeydessä juna vei kolme väsynyttä reissaajaa takaisin Osakaan.

Loppuyhteenvetona reissusta voisi mainita seuraavaa: suunnitelma oli joustava (vain yöpymispaikka lyötiin lukkoon), aikataulu oli liian tiukka (väh. 3 päivää olisi ollut parempi) ja sää oli syvältä berberistä. Silti… hyvä reissu! Maisemat jees, onsen oli just siisti ja matkaseura mitä mainioin.

Sumuisten vuorten Grönholmit kuittaa… siitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: