Miraikan

12 Jul

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli mennä Tokyo-Edo museoon tutustumaan alueen historiaan. Matkaan tuli mutka, solmu, este, kuoppa, stoppimerkki julkisen liikenteen toimimattomuuden johdosta. Harvinaista mutta totta. Tuon aamun ultrakovat tuulet olivat laittaneet suuren määrän JR:n junalinjoista pysähdyksiin. Joka puolella oli suuri määrä jumittavia ihmisiä, jotka pohtivat kuinka päästä töihin tahi minne olivatkaan matkalla. Koska tarvitsemamme linja ei näyttänyt alkavan toimimaan vähään aikaan, turvauduimme suunnitelmaan B, niinkuin savubanaani (inside-vitsi).

Yamanote näytti toimivan. Joten otimme suunnan etelään, kohti Odaiban tekosaarta. Saarelle pääsee kuskittoman junan avulla, joka yllättäen ei ollut tuulesta moksiskaan ja oli toiminnassa. Kohteemme oli Miraikan, tai kirjaimellisesti ”tulevaisuusrakennus”, tai oikeastaan ”National Museum of Emerging Science and Innovation”. Luvassa siis kaikkee kivaa teknohärpäkettä. Jee!

Mestan ykkösvetonaula on Honda… ei auto vaan Asimo-niminen robotti. Tuo veikkonen käveli ympäriinsä melkoisen sujuvasti ja potki palloa sekä viihdytti lapsosia. Laittanen jossain vaiheessa videota tuosta nettiin. Selvästi robotilla oli oma ”käsikirjoitus”, eikä voida puhua todellisesta reagoimisesta ympäristöönsä. Tasapainon hallinta näytti kuitenkin olevan aika kivasti hallinnassa. Asimo otti jopa muutaman vikkelän juoksuaskeleen.

Arvaatteko mikä tuo on? Anyone? Heittäkääs veikkausta.

Se on…

Härveli on…

Tuo metallinen sekamelska on fyysinen malli internetistä. Pömpelit on servereitä ja niiden sisällä sekä välillä poukkoili metallikuulia. Kuulat symboloivat tietopaketteja, joita pysyi härvelin laidalta laittamaan matkaan haluttuun kohteeseen.


Rakennuksen söpöimmän nähtävyyden tittelin vie ylivoimaisesti Paro. Sekin on täynnä korkeateknologiaa. Paro on kauttaaltaan peitetty kosketussensoreilla ja se myös reagoi useilla eri tavoilla siihen koskettaessa. Esim. yllä näkyvä leuan rapsutus sai aikaan ihan asiaankuuluvan eleen. Paro tykkää… ihkuu!

Tuo iso pallura on Geo-cosmos. Se kertoo lähes reaaliajassa maapallon säätilan, meriveden lämpötilan ja kasvillisuuden peiton. Opettavaista ja siistiä.

Tietenkin koska ollaan Japanissa, niin maanjäristykset ovat kanssa esillä. Tuo kartta kertoo miten maa tutisee Japanissa. Vierailijat voivat myös selata verkossa olevaa hakemistoa viimeaikaisista maanjäristyksistä. Emme saaneet pomppimalla sensoreita heilahtamaan. Mikä pettymys! Ehkä mukaan tarvittaisi muutama tuhat sumopainijaa efektin aikaansaamiseksi.

Tuohon aikaan Miraikanissa oli myös erikoisnäyttely, joka sillä kertaa oli kummitustalo. Jännää! Ensimmäisessä kerroksessa olevaan halliin oli rakennettu pelottelureitti, jonka varrella oli mitä erilaisempia ja kliseisempiä säikyttelyjuttuja. Valitettavasti erikoisnäyttelyssä ei saanut kuvata… houkutus laittaa kamera surraamaan oli suuri, mutten riskeerannut siltikään. Henkilökunta puhui enklantia, joten tyhmän ulkomaalaisen esittäminen ei ehkä olisi toiminut. Pelotteluina oli mm. sumutuksia, pirisevä puhelin, pelotteleva telkkari, pöntöstä nouseva käsi. Oli mukana myös ihan palkattu oikia henkilö, joka lähti jahtaamaan vieraita viimeisessä huoneessa. Jee!

Lopulta tuli mukava ylläri. Suurin osa pelottimista oli vierailijoiden kontrolloimia. He myös pystyivät tarkkailemaan ”uhrien” reaktioita. Onnistuin muutaman kerran aiheuttamaan varsin mukavat kirkaisut ja rääkäisyt bravuurilaitteellani… pönttökädellä! Yllättävän hauskaa. Pelottelija-näyttelijän pesti olisi siisti duunipaikka. Miraikanista jatkoimme kohti seuraavia ällötyksiä, mutta siitä sitten ensi kerralla.

2 vastausta to “Miraikan”

  1. acjama 12.07.2010 klo 12:36 #

    Parokos sen nimi oli? Se on kehitetty sukulaistensa hylkäämien vanhusten ajanvietteeksi ja autististen lasten pitämiseksi pois kasinoiden korttipöydistä. Niitä ihan myydään Akihabaran Robot Centerissä.

    Tuolla peläyttelijällä on vakiduuni samaisen Odaiban Joypolis-sisähuvipuistossa. En tiedä miten se jaksaa päivästä toiseen samaa. Joypolisin duunipaikalla oli valokuvauskiellon lisäksi myös turpiinantokielto. En tiedä oliko se ennakoivaa vai jälkiviisautta, mutta niin taitava tyyppi on että ainakin käsilaukusta voisi luulla silloin tällöin tulevan. Kyseinen kyltti teki kyllä vaikutuksen siinä sisäänkäynnin kohdalla.

  2. Topi 12.07.2010 klo 14:50 #

    Elävä kummitusnäyttelijä taitaa olla vähän harvinaisuus kummitustaloissa ja -junissa, mutta sellainen löytyi jo aikoinaan Fanfaarin (myöh. Planet FunFun) kummitusjunasta (jossa ei kuitenkaan ollut rakennuksen sisällä liikkuvaa junaa, vaan itse systeemi oli rakennettu vanhan junanvaunun sisään).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: