Hanami Shinjukun keisarillisessa puutarhassa

18 Jul

Tokion kierroksemme viimeisillä metreillä otimme kunnolla tuntumaa paikalliseen hanami-meininkiin. Armottomista ruuhkista huolimatta suuntasimme Shinjukuun ja sen laajaan keisarilliseen puutarhaan. Samat aatokset olivat ainakin noin 50000 paikallisella. Jo asemalta lähtiessä oli ilmeistä että jo puistoon pääseminen kestää normaalia pidempään. Tuossa vaiheessa meillä ei edes ollut eväitä, vaan tarkoitus oli nappaa suuhun ”pantavat” läheisestä konbinista. Mikä kuningasidea… Samat aatokset olivat ainakin noin 25000 paikallisella. No, onneksi lähimmät kombinit olivat vainunneet asian ja heillä oli ekstrapaljon myyjiä paikalla. Tungoksesta huolimatta ostosten hankinta sujui hyvässä järjestyksessä. Suomessa ko. tilanne muistuttaisi suoranaista kaaosta. Tölkit ja bentot kasseissa menimme jonottamaan lippuautomaateille ja lopulta sisään puistoon (hinta 200 jeniä).


Shinjukun keisarillinen puutarha on vajaa 60 hehtaaria ja valmistui vuonna 1908 keisarillisen perheen omaksi puutarhaksi. No, mesta meni sileeksi toisen maailmansodan aikana ja korjausten jälkeen vuonna 1949 puisto avattiin tavallisen kansan käyttöön. Puutarhassa on erillisiä alueita edustamassa englantilaista, ranskalaista ja japanilaista tyyliä. Lisäksi alueella on noin 1500 kirsikkapuuta, aikaisin kukkivia Shidare-puita, tyypillisiä Somei-puita ja myöhään kukkivia Kanzan-puita. Jos ajoitat matkasi maalis-huhtikuun paikkeille, pystyt todennäköisesti nauttimaan joistain kirsikankukista vuosittaisesta kukintoajan vaihtelusta huolimatta.


Evästelymme sujui mukavasti. Pikkulapsi kävi vähän meitä ihmettelemässä, mutta yleisesti saatiin olla aikas rauhassa. Piknikin jälkeen katsastimme vähän puiston eri kolkkia ja kohta sen jälkeen kuulutus kertoi että on aika poistua, puisto suljetaan. Poistuminen oli vielä hitaampaa kuin saapuminen. Lähes kaikki suuntasivat Shinjukun asemaa kohti ja hanamikansa muuttui hitaaksi ihmisjoeksi, joskin viimekesäisessä PL hanabissa oli vielä isommat massat kyseessä. Väljemmille vesille päästyämme olikin aika hypätä luotijunaan ja ottaa suunta taas kohti Osakaa.

Bar Troy

Näiden Tokion reissun artikkeleiden lopuksi on pakko heittää ”shout-out” Bar Troy:lle ja sen mahtavalle baarimikolle Manoo-sanille. Troy on todella pieni baari Minowan metroasemalta etelään. Käytännössä baari on kapea pitkulainen huone, jossa on vain tiski ja yksi pöytä tuolineen. Ei millään muotoa fiini paikka, vaan perus kansankuppila. Mutta omistaja, Manoo-san, oli kyllä ihan ykkönen. Se jaksoi höpöttää mun ja Neniksen kanssa vaikka kuinka vaikka mistä. Kun se kuuli että Nenis diggailee One Piecestä ja on suuri Gintama-fani, antoi hän Nenikselle Shonen Jumpin. Siinä Nenikselle oiva väline kielen treenaamiseen.

Saattaa olla että käymme Manoon kuppilassa vielä toistamiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: