Jokivarren luontokappaleita

16 Oct

Viime maanantaisena Terveyden ja Urheilun päivänä olin tervehenkisellä päällä itsekkin, joten päätin lähteä tutkiskelemaan ympäristöjä. Sää oli todella suosiollinen, poutapäivä ja lämpöä varmaan noin +26C tjsp. Kameran otin mukaan ja päivän tavoitteena oli kuvailla läheisen joen Asakawan (浅川, kirj. matala joki) eläimistöä, kuten lintuja sekä öntiäisiä. En testannut vastaako joen nimi todellisuutta.😛

Otin hieman fotoja myös muista kohteista, mutta tarkoituksena oli lähinnä viettää mukava päivä vehreämmillä seuduilla ja treenata elävien elukoiden valokuvaamista. Asia jossa minulla on vielä paljon harjoiteltavaa.

Lähin puisto kämpiltä ei ole hirviän aktiivisesti hoidettu ja on tyypiltään aika ”luonnonvarainen” (ks. yllä oleva kuva). Paikka oli vilposampi runsaasta puustosta johtuen. Valitettavasti varjoissa lymyili mukavien sudenkorentojen, hämähäkkien ja heinäsirkkojen lisäksi luonnon inhottavimpia/turhimpia/ärsyttävimpiä otuksia, hyttysiä. No, monot kohti aurinkoisempaa joenrantaa, jossa ei nuo pirulaiset luultavimmin niin paljon viihdy.

Matkalla joelle vastaan tuli Daibutsu, mutta se käänsi selän kaltaiselleni epäuskovaiselle. Nyyhh! Oikeastaan tuo on aika isohko Buddha-patsas, joka nakottaa paikallisen hautausmaan kulmassa. Jotain iloa siitä on kadun tallaajille vaikka vain selkä näkyy, koska siinä on kello kultaisessa ruorissa. Joo, ei löydy mun pääkopan ensyklopediasta syytä, miten Buddha liittyy ruoriin tai miksi ruori olisi Hinon kaltaisen sisämaakaupungin hautausmaalla. Oh well… Jääköön yhdeksi mysteeriksi muiden joukkoon.


Joelle päästyäni täytyi taasen todeta että mun BIF-kuvaustaidot on ihan suolesta (BIF = Birds In Flight). Noiden valkoisten haikaroiden(?) kuvaaminen onnistui vielä joten kuten, mutta tuo pikkuinen ja tajuttoman vikkelä Kuningaskalastaja oli vaikea tapaus. Voisin kyllä puolustella itseäni vetoamalla lintukuvaukseen sopimattomaan välineistöön. Pisin polttoväli kameralaukusta on vain 105mm (ei zoomia) ja sekin makro-objektiivi (automaattitarkennus optimoitu pikkutarkkuuteen eikä nopeuteen). Kiinnitin tosin telejatkeen, jolloin polttoväli kasvoi noin 150mm:iin. Silti… liian vähän ja muutenkin väärä lasityyppi.


Mutta, makro-obe oli omiaan öntiäisten kuvaamiseen. Jätin telejatkeen paikoilleen, jolloin sain lisää työskentelyetäisyyttä säikkyihin kitiinikehoisiin otuksiin. Ihan 1:1 etäisyydelle en päässyt hivuttautumaan, ennen kuin kohteet läksi menemään. Kärsivällisyyttä vaatii, mutta hauskaa se silti oli. Tuli ihan hiki sielä pusikon juurella kykkiessä, mikä onkin ihan oikein noin urheilun päivänä.

Joen varrella näkyi myös muunlaisia luontokappaleita. Papparainen narraamassa kaloja. Täytyy sanoa että siivekkäällä kuningaskalastajalla ja jopa haikairoilla oli paljon parempi kalaonni kuin tuolla ukkelilla. Ehkä tarkoitus ei olekkaan saada kalaa vaan raitista ilmaa… liekö koukussa ollut matoakaan?!

4 vastausta to “Jokivarren luontokappaleita”

  1. äiti 17.10.2010 klo 12:01 #

    Näyttää siltä että pappa nukkuu! Oikein hyvä tapa kuluttaa aikaa;-). Aivan upeita kuvia jälleen kerran. Kateeksi käy nuo lämpötilat, täällä nollan molemmin puolin, välillä tuulee, välillä sataa milloin mitäkin. Hyi hitsi, kylmää!!! Muuten selvisikö sinulle, tuliko sinun haastattelu telkkarista?

    • Tatu 17.10.2010 klo 12:22 #

      Vähän huonosti onnistu noissa kuvissa asettelu. Esim. sudenkorennon yksi siiven kärki on leikkautunut pois. Keskityin niin paljon varovaiseen lähestymiseen, joten ei ollut aikaa keskittyä kuvan rajaamiseen kunnolla.

      Ei ole selvinnyt. Tuskin ne sitä lähettää. Paikalla oli paljon muitakin haastateltavia.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Yliopistolta himaan kävellen « - 02.11.2010

    […] jossa kävin aikasemmin kuvaamassa elukoita, näkeepi sään salliessa Fuji-vuoren huipun. Sen siluetti näkyy yllä olevassa kuvassa […]

  2. Tama Zoo « - 22.02.2011

    […] Aikaisemmin koitin lentävien öntiäisten kuvaamista, mutta tällöin kohteet olivat joko liian pieniä, liian nopeita ja/tai mun refleksit ja kärsivällisyys ei ollut riittäviä. Silloin jouduin tyytymään paikallaan nakottavien hyönteisten fotoiluun. Tällä kertaa kuvauskohteet olivat vähän hitaampia ja niitä oli todella paljon. Perhosten perässä oli melkoisen hauskaa sihtailla. En sitten tiiä miten pelleltä näytin, mutta mitä sitä ei tekisi harrastuksensa eteen. Erityisen tyytyväinen olen yllä olevasta otoksesta, jossa sain näpättyä foton yläviistosta siivet leväällään lentävästä perhosesta, jonka lajitoverikin oli taustalla vähän matkan päässä lentämässä samanlaisessa asennossa. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: