Kamakura

22 Oct

Viime viikonloppuna menin päiväreissulle tutkimusryhmän työtoverin kanssa Kamakuraan. Kyseinen heppu pitää myös valokuvauksesta, mikä sopikin erittäin hyvin, koska tällöin löytyy ymmärrystä pidempiaikaiseenkin jumittamiseen yhdessä paikkaa, kun pitää etsiä hyviä kuvakulmia. Tämä artikkeli tulee sisältämään melko paljon kuvia, mutta laitan ne suurimmaksi osaksi itse artikkelisivulle, jolloin ne ei näy etusivulla satunnaista lukijaa häiritsemässä.

Kamakuran tunnetuimpia nähtävyyksiä lienee yllä näkyvä suurehko pronssinen Buddha-patsas. Ihan kiva se oli vaikka ei vedäkkään vertoja Narassa, Todai-jissa, majailevalle patsaalle. Esim. Kamakuran Buddha on ”vain” 13,35 metriä korkea, naaman pituus on 2,35 m ja paino 93 tonnia, kun puolestaan ”peurapitäjän” isolla hepulla on korkeutta 14,98 m, naamalla pituutta 5,33 m ja painoa….. 500 tonnia! Joku on ollut ruoka-aikaan kotona.😛

Kamakuran kaupunki itsessään on paikallisessa mittakaavassa aika pieni. Pinta-alaa on vain noin 40 neliökilometriä ja asukkaita 174000. Se sijaitsee noin 50 kilometriä eteläänpäin Tokiosta, laaksossa, joka on ympäröity vuorilla lännestä, pohjoisesta ja idästä. Etelässä puolestaan onpi meri. Maaston erityinen laatu teki siitä helposti puolustettavan paikan ja täten se valikoituikin aikoinaan Kamakura-shoguneiden päämajaksi. Tästä on puolestaan seurauksena kaupungin rikas ja monipuolinen vanhojen temppeleiden ja pyhäkköjen kirjo. Kamakura oli siis Kanton alueen voimakeskus ja vuonna 1250 maailman neljänneksi väkirikkain kaupunki. Kamakuran ajan shogunien mahdista huolimatta Kiotossa valtaa pitävä keisari oli vielä maan korkein vallanpitäjä ja Kamakura oli monella tapaa poliittisesti ja hallinnollisesti keisarin alaisuudessa. Todellinen valta siirtyi Kansain alueelta Kantoon vasta Edo-kaudella.

Yllä on kuva heti juna-asemalta lähtevältä kauppakadulta. Kamakura on suosittu matkailukohde ja ehkä ulkomaalaisten turistien kannattanee mennä sinne arkipäivänä, jolloin paikallisia ei ole niin paljoa tukkimassa paikkoja ja kauppoja. Muista kuitenkin tarkistaa kansalliset vapaapäivät, koska tällöin kahta kauheampi ruuhka saattaa yllättää myös maanantaina – perjantaina. Tuo kävelykatu vie kätevästi yhden suositeltavimman kohteen suuntaan. Kauppakadun lopussa ota tiukka käännös oikeaan ja saavut Tsurugaoka Hachiman-guun porteille.


Tsurugaoka Hachiman-guu oli aikoinaan rakennettu vuonna 1063, joskin nykyiset rakennukset ovat paljon nuorempia. Paikka on Kamakuran tärkein Shintopyhäkkö. Se oli aikoinaan myös Buddhalainen temppeli kunnes Meiji-kaudella kaikkien Shinto- ja Buddhalaisuuden palvontapaikkojen tuli olla erillisiä ja täten myös tuolla Buddhalaisuuden symbolit kuten Nioo-patsaat siirrettiin muualle. Hachiman-guun patsaat sijaitsevat nykyään Jufuku-jissa. Pyhäkön edessä on pieni lampi, jonka yli on kaksi siltaa, tasainen ja kaareva. Shogunin saapuessa rukoilemaan hän nousi hepan selästä ennen siltoja ja käveli jalkaisin kaarisillan yli ja edelleen pyhäkölle. Kaikki muut käyttivät viereistä tasaista siltaa. Ilmeisesti yksi etu shogunina olemiseen on ihka oma silta.

Rakennuksissa ja esineissä riittää ihmeteltävää vaikka kuinka. Kaikki paikat on täynnä pieniä yksityiskohtia. Aikaisemmin kiviportaikon vieressä oli suuri vanha (kuulemma yli 1000 vuotta) neidonhiuspuu. Legendan mukaan kuuluisa salamurhaaja piileskeli puun takana ja pääsi yllättämään silloisen shogunin, Minamoto no Sanetomon, ja murhasi tämän. Valitettavasti puu kaatui juurineen huhtikuun 2010 lumimyrskyssä. Sittemmin kanto istutettiin uudelleen ja voin todistaa että puu on vielä hengissä, koska kannosta puski esiin paljon tuoreita lehtiä ja versoja.

Pyhäköltä kohti rantaa kulkee pitkä katu, jonka varrella on useita torii portteja. Hyvä vaihtoehto ruuhkaiselle kauppakadulle.

Sitten oli aika suunnata Kamakuran toiselle laidalle pällistelemään isoa Daibutsua. Kootoku-iniin voipi mennä käyttämällä kivannäköistä retrojunaa (lähtee JR-aseman vierestä) tai sitten ihan vaan kävellä, koska matka ei ole mahdottoman pitkä. Sisäänpääsymaksu oli muistaakseni aikuiselta 200 jeniä.

Tuo iso pronssinen Buddha oli mahdollisesti tehty vuonna 1252. Varmuutta siitä että onko se alkuperäinen ei ole. Patsas oli aikaisemmin, kuten myös Naran ”isoveli”, päällystetty lehtikullalla. Patsas oli myös aikoinaan rakennuksen sisällä, mutta vuonna 1498 tsunami vei talon mukanaan ja siitä lähtien patsas on nakottanut ulkosalla.

Patsas on ontto. Ja sen sisään pääsee vierailemaan vaivaista 20 jenin maksua vastaan. Sisällä ei nyt ihan hirviästi ole nähtävää, mutta maksukin on niin mitättömän pieni, joten jos jono ei ole liian pitkä, kannattenee Buddhan sisuskalut käydä tarkistamassa. Buddha-raukalla tulee varmaan tosi kuuma istuessa kaiket päivät auringonpaisteessa, mutta onneksi sillä on mainio jäähdytysjärjestelmä selässä.

Buddhan kaulan epäiltiin murtuvan, joten siihen asennettiin vahvikkeet, jotka voit nähdä patsaan sisällä.

Kulttuurikohteiden lisäksi Kamakurassa on pitkä hiekkaranta nimeltään Yuigahama. Näin syksyn aikaan uimareita ei juuri enää siellä ole… Surffareita tosin näyttää riittävän vielä. Muutamia lapsiperheitä ja ryhmiä oli loikoilemassa hiekalla ja siellä täällä näkyi kalamiehiä.

Kävellessämme rannalla, vastaan tuli koira. Se oli yllättävän fiksu. Tuli istumaan meidän eteen ja vaikutti todella ystävälliseltä. Antoi myös tassua kun ojensimme käden sitä kohti. Hauskaa…

Ranta tekee Kamakurasta aika oivallisen kohteen, jos reissuryhmän mielenkiinnon kohteet eriävät. Toiset voivat hyökätä historian havinaan, kun toiset voivat puolestaan suunnata rannalle tai mennä shoppailemaan kauppoihin…. ja junafanittajat voi puksutella alla viimeisessä kuvassa näkyvällä retrojunalla edes takaisin. Fun times for eeeeverybody.

Mesta vaikuttaa mukavalta paikalta, jossa voisi jopa asua. Ehkä vähän saman tyyppinen, joskin rauhallisempi tunnelmaltaan, kuin Kobe vuorineen ja rantoineen.

3 vastausta to “Kamakura”

  1. äiti 22.10.2010 klo 17:11 #

    Onpa taas upeita kuvia, niitä on kiva näyttää kiinnostuneille;-)! Paikka tosiaan kiinnostava, siellä voisi vaikka käydä…

Trackbacks/Pingbacks

  1. Keväinen Kamakura « - 05.05.2011

    […] Jees, uusi reissu etelään, Kamakuraan. Jokin aikaa sitten vein Pirren ja Hansun ihmettelemään tuota vanhaa Shogunien majapaikkaa. Aikaisemman reissun Kamakuraan voit kurkkia tästä linkistä. […]

  2. Reipasta reippailua ja patsaiden pällistelyä Nokogiri vuorella Chiban prefektuurissa « - 16.06.2011

    […] saattavat luulla että Naran tai Kamakuran daibutsu ovat Japanin suurin. Japanin suurin ennen modernia aikaa rakennettu daibutsu löytyy […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: