Takao-vuori… ja Fuji myös.

7 Nov

Yllä ei siis ole Takao, vaan Fuji kuvattuna tämänpäiväisen reissukohteen suunnasta. Teki mieli jostain syystä tehdä siitä väritön. Loput artikkelin kuvat onkin sitten ihan väreissä.

Takao-vuori sijaitsee Hachiojissa, Tokion prefektuurin länsilaidalla. Vuoren juurelle, Takaosanguchi asemalle, pääsee Keio-junia käyttämällä. Tokion keskustasta matkaan ei mene juuri tuntia pidempään ja mun himasta puolestaan vain parikymmentä minuuttia. Korkeutta vuorella on 599 metriä. Se ei ole läheskään alueen korkeimpia, mutta se on helpoimpien yhteyksien päässä, mistä syystä erittäin suosittu reippailukohde. Vuori kuuluu Meijin Metsän Takao Puolikansallipuistoon (明治の森高尾国定公園), joka on Tookai luontopolun yksi pääty. 1697 kilometriä pitkän luontopolun toinen pääty nakottaa Osakan prefektuurissa, Minoossa, jossa kävin vierailemassa aikaisemmin. Ei, en meinaa reippailla tuota reittiä läpi. Toistaiseksi riittää että olen tsekannut molemmat päädyt. Vähän kuin juoksisi maratoonissa vähän matkaa ja sitten hyppäisi taksiin, jolla huristelisi loppusuoralle juosten kuitenkin viimeiset 100 m itse. Jei!

Noin kymmenen aikaan olin vuoren juurella, kuten moni muukin ulkoilemaan tullut. Reippailijoita oli laajassa ikähaarukassa, niin pienistä lapsista aina vanhuksiin asti… oli seassa muutama koirakin. Vaikka olisin ihan hyvin voinut kävellä koko matkan ylös, kiinnosti silti testata hieman apuvälineitä. Noin puoleenväliin vuorta pääsee joko funikulaarilla tai kaapelihissillä/köysiradalla. Funikulaareja on tullut käytettyä jo useamman kertaa Ikoma-, Rokkoo– ja Kooya-vuorilla, joten valitsin hieman huteranoloisen kaapelihissin. Molemmat lähtee ja saapuu suunnilleen samaan paikkaan, sekä kustantavat saman verran (aikuinen yhteen suuntaan 470 jeniä). Otin videota kaapelireissusta ja laitan sen ehkä nettiin jossain vaiheessa.

Noilla apuvälineillä voi ohittaa suurimman osan vertikaalisesta matkasta vuoren huipulle, koska ne nostavat matkustajat lähes 500 m korkeuteen. Mutta itse kävelymatkaa riittää vuoren huipulle vielä parisen kilometriä päätepysäkiltä. Tuo funikulaarilinja on muuten muuten Japanin jyrkin rautatielinja kulman ollessa suurimmillaan 31 astetta. Alla olevassa kuvassa on näkymä apuvälineiden päätepisteeltä. Ilma ei ollut superkirkas, joten näkyvyys Tokion asfalttiviidakkoon ei ollut kummoinen.

Vuorelle johtaa useita polkuja. Ylös noustessa jatkoin hissin jälkeen reittiä no. 1. Eri reittien kuvauksia voitte lukea verkkosivuilta. 1-polku on päällystetty ja kulkee aika suoraviivaisesti kohti huippua, sekä sen varrella on eniten kojuja, nähtävyyksiä ja vessoja. Reitin puolivälissä on ravintola sekä lisämaksullinen apinapuisto. Reitin varrella on myös ”lääke-Buddhalle” omistettu temppeli. Takao-vuori liittyy läheisesti myös eräisiin Shintolaisuuden henkiolentoihin, Tenguihin, joten noiden lintuhahmoisten tai isonenäisten otusten patsaita löytyy runsaasti reitin varrelta.



Alla Tengu kahdessa eri muodossaan.

Täälläkin Buddhalaisuus ja Shintolaisuus kulkee sovussa rinnakkain, joten temppelikompleksi sisältää myös lukuisia Shintolaisia elementtejä. Kaiken kaikkiaan rakennukset ovat varsin hienoja ja puitteet mukavat. Kojuista voi ostella tyypillisiä onnenamuletteja tai ennustuksia. Noin viikonloppuisin tosin väenpaljous voipi joitain alkaa rasittaa. Vapaapäivinä tuolta vuorelta luonnonrauhaa on turha hakea. Ehkä arkena onnistuisi paremmin, ellei nekin päivät ole täynnä eläkeläisiä. Takao kerää vuosittain yli 2,5 miljoonaa kävijää, arvatenkin johtuen läheisestä sijainnista Tokioon.





Puut ovat siellä täällä vaihtaneet lehdet ruskakuosiin, mutta syksyn värit eivät ole vielä huipussaan. Suurin osa kasvustosta on vielä täysin vihreää.

Lopulta saavuin huipulle. Sielläkin muutamat puut olivat hienon punaisia. En ollut tosiaankaan huipulla yksin, ja siellä evästellessäni ja kuvia napsiessani väenpaljous vain kasvoi kasvamistaan. Mutta onhan se toisaalta hauskaakin että voi tarkastella luonnon lisäksi myös tavallisia paikallisia. Ihmiset tuntuivat olevan hyvällä päällä ja heillä oli mitä erilaisempia reaktioita saapuessaan lopulta määränpäähän.


No, ehkä joitain kiinnostaa se näkymä Fuji vuorelle, joten laitetaas siitä lisää kuvia esiin. Matkaa Fujille on Takaolta vielä useampi kymmenen kilometriä, joten jos sää ei ole erityisen kirkas, saattaa tuo Japanin korkein vuori olla aika usvan peitossa. Lisäksi jos Fujista haluaa kuvia ottaa, kannattanee varata mukaan vähintään 150 mm polttovälille kykenevä objektiivi / kamera. Kännykkäkameroilla voi ehkä näpsiä itsestään pari fotoa, mutta Fujista niillä on tuolla aika turha yrittää ottaa kelvollista kuvaa.

Alla olevassa kuvissa on ensin näkymä laajakulmaobjektiivilla (16mm, APS-C). Lähimmät kuvat ovat 150mm obella ja APS-C kennolla, joten filmimitoissa polttoväli on noin 225mm.




Yhdessä kuvassa koitin valkotasapainon muuttamisella ja muutamalla muulla säädöllä tavoitella vanhan japanilaisen maalauksen tyyliä.

Paluureitiksi valitsin reilun kolmen kilometrin pituisen Inariyama-polun. Sitä ei ole päällystetty ja saattaa kuulemma olla melko liukas ja vaarallinen jos sade on kastellut polun. Aika ajoin se olikin aikamoista juurakkoa ja rinnettä, joten en epäile varoituksen aiheellisuutta ollenkaan. Paluumatka meni ihan mukavasti. Reitillä on pari hyvää näköalapaikkaa. Yhdessä vaiheessa pääsin/joudun taas pienen koululaispojan englanninkielen treenikohteeksi. Niitä on aina hauska hämmentää vaihtamalla kieltä yht’äkkiä japaniin. Pojun iskäkin vain naureskeli pikkuisen ilmettä. Hah!





Sydämen muotoinen kylä. Hah! Kuinka römänttistä…

Kun saavuin takaisin lähtöpisteeseen vuoren juurelle, hyökkäsi kimppuuni, kuin pantteri, Hachiojin turistisäätiön heppu. Hän halusi että vastailen muutamiin kysymyksiin mm. asuinpaikka, mistä sain tietoa Takaosta, oliko kivaa, mikä oli kivaa, mikä oli berberistä, tuhlasitko rahaa (EN! …hah) ja meinaanko tulla uudelleen. Sain palkkioksi kangasliinan ja boonuksena karkin, koska haastattelija asuu myös Hinossa.

Tämän jälkeen istuskelin vähän aikaa kuuntelemassa taiko-rummutusta. Otin siitä myös videota, jonka laittanen myöhemmin nettiin esiin.

Takaon reissu oli kaikin puolin hyvä. Mukava asia siinä on että ylös kulkee lukuisia reittejä, joten tulen varmaan vielä uudelleen reippailemaan siellä ja valitsen sitten jotkut toiset kiipeilypolut… ja seuraavalla kerralla en käyttäne apuvälineitä ollenkaan (jei, säästyy taas rahaa).

7 vastausta to “Takao-vuori… ja Fuji myös.”

  1. Topi 07.11.2010 klo 22:20 #

    Kirkkaalla (kuivalla) säällä voisi olla rouheammat näkymät. Vaan sepä ei ole kommenttini ydinasia, vaan olen olennaisuuksien ytimessä jälleen:

    Kuvittelepa tuota 31:tä astetta jyrkempi funikulaari. Aina niin pitkälle jatka ajatusleikkiä, että kiskot ovat pystysuunnassa. Kiskot pystyssä, niihin tukeutuu liikkuva koppi, ja liike tapahtuu vaijereilla vetämällä/laskemalla. Mitä saamme?

    Funikulaari ei siis ole rautatie lainkaan, vaan teknisesti kyseessä on hissi. Jos tuon laskee rautatieksi, pitää samantein laskea hissitkin.🙂

    • Tatu 08.11.2010 klo 03:25 #

      Wiki sanoi että se on ”railway line”, joten laitoin myös sen rautatieksi. Tosin kyseessä saattaa olla viranomaisten määritelmä että ko. linja on rautatielinja. Kutsutaan täällä joskus alle 5 metrin nyppylöitäkin vuoriksi: https://naranotatu.wordpress.com/2009/07/26/vuorikiipeilya/

      Se on rautatielinja, jos valkokaulussedät sanoo niin.🙂

  2. äiti 08.11.2010 klo 16:59 #

    Aivan mahtavia, upeita, kauniita jne. kuvia! Varmaan hieno paikka.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Inokashira puisto, Kichijoji « - 25.11.2010

    […] alkaa näkymään enemmän ja enemmän vihreän sijasta lämpimämpiä värejä. Aikaisemmalla Takao vuoren reissulla oli korkeammilla paikoilla lehtien värit alkaneet muuttumaan, mutta nyttemmin ruska on jo edennyt […]

  2. Trick Art Museum (video) « - 25.01.2011

    […] vähän aikaa sitten kurkkaamassa hieman erilaisempaa museota. Näyttely sijaitsee Takao-vuoren juurella, aivan juna-aseman vieressä. Museo on erikoistunut taideteoksiin ja installaatiohin, […]

  3. Hiwatari-sai Takao-vuoren juurella ja pikavisiitti rinteille « - 28.03.2011

    […] on vuosittainen tapahtuma Takaolla, jossa niin pyhät kuin vähemmän pyhät immeiset kävelee hiilloksen poikki. Tuo matsuri oli vain […]

  4. Takaon syksy « - 11.01.2012

    […] Eli katsastetaan miltä syksyn ruska näytti Takao-vuoren rinteillä. Takaolle olen kiivennyt kerran, jos toisenkin, mutta onneksi huipulle vie useampi reitti, joten samoja maisemia ei tarvitse […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: