Inokashira puisto, Kichijoji

25 Nov

On siis jälleen se aika… Mikä aika? No ruska-aika tietenkin, joten tulevien artikkelien kuvissa alkaa näkymään enemmän ja enemmän vihreän sijasta lämpimämpiä värejä. Aikaisemmalla Takao vuoren reissulla oli korkeammilla paikoilla lehtien värit alkaneet muuttumaan, mutta nyttemmin ruska on jo edennyt myös tasangoille.

Puolitoista viikkoa sitten tein viikonloppuna pikkureissun Kichijojissa sijaitsevaan Inokashira nimiseen puistoon. Tuo viheralue sijaitsee kävelymatkan päässä JR:n asemalta etelään ja välittömästi Keion asemalta länteen. Puiston nimi (井の頭恩賜公園) kääntyy suunnilleen muotoon ’lähteen pää keisarillinen lahja puisto’. Puisto on nimensä mukaan lahja keisarilta kansalle, ja ensimmäinen sellainen Japanissa.


Puistossa on puiston nimeä kantava lampi sekä pienehkö temppeli, joka on pyhitetty Benzaitenille. Se on kauneuden, viihteen ja rakkauden jumalatar, mutta Benzaitenilla on kostonhimoinen puoli myös. Legenda kertoo että jumalatar asettaa loitsun parien päälle aiheuttaen eron lähitulevaisuudessa. Erityisessä vaarassa on kuulemma ne jotka soutelevat kahdestaan puiston lammella.

Perheen isä asetteli syksyn lehtiä ex-tempore kukkataideteokseksi.
Puisto on varsin suosittu paikallisten perheiden keskuudessa, joskin enimmäkseen siellä tuntuu käyskentelevän kirouksen uhasta huolimatta nuoria ja vähän vanhempiakin pareja. Puistosta puuttuu perheiden suosima laaja ruohikkoalue, mutta soutelu lammella ja puistossa oleva pienehkö eläintarha viihdyttänee lapsia riittävästi. Vaikka puisto onkin itse Tokion keskustan ulkopuolella, käppäilee siellä myös melkoisesti ulkvisteja.


Inokashirassa on ainakin sunnuntaisin lukuisia myyntikojuja, joista on saatavilla lähinnä käsintehtyjä pikkutavaroita, käytettyjä esineitä yms. Lisäksi puistossa esiintyy lukuisia katutaiteilijoita ja muusikoita.





Nuo yllä olevat manga-lehdet eivät olleet myynnissä.
Kysymys kuuluukin, että miksi ne sitten oli levitelty tuolleen lojumaan?

Osaatteko arvata?

Näyttävät aika useasti käytetyiltä, eikös vain?!

No, kerrotaanpa sitten…

Nuo lehdet kuuluvat eräälle ”taiteilija”hepulle, joka piti performanssia puistovieraille. Normaalisti ihmiset lukevat sarjakuvia itsenäisesti omaan tahtiin, mutta tämä jannu on tehnyt mangan lukemisesta eräänlaisen esityksen. Hän näytti lehteä yleisölle ja antoi heidän lukea sitä, mutta samanaikaisesti hän varsin elävästi havainnoi mangan tapahtumia äänitehosteineen kaikkineen. Esitys oli erittäin hauska niin aikuisille kuin lapsillekkin. Puistovieraat pystyivät esittämään toiveita, että mikä lehti ”luettaisiin” seuraavaksi.


Mangaelämöitsijä muistuttaa ulkoisesti melko lailla yhtä tuntemaani henkilöä Suomessa. Lienee hänen japanilainen kaksoisolento.🙂 Tutut varmaan arvaa ketä tarkoitan.

Yllä oleva kantripappa lienee puiston vakioesiintyjiä. Näin hänet myös TV:ssä, Kichijojia käsittelevässä ohjelmassa. Joskus hänellä on mukana samanlaiseen asuun sonnustautunut pikkupoika… ehkäpä poika – isoisä kombo. Tällä kertaa pappa kuitenkin musisoi yksikseen.

Puiston rauhallisemmassa lounaisosassa on Ghibli museo. Miyazakin maailmalle tutuksi tekemän animaatiostudion näyttelytila. Museo vaatii lipun hankkimisen tietylle ajankohdalle etukäteen, esim. konbinista tai matkafirmoilta, eikä sinne voi vain marssia silloin kuin itselle sattuu sopimaan. Lippuja on aina tietylle ajankohdalle rajoitettu määrä ja ne saattavat olla loppuunmyytyjä jo useita viikkoja aikaisemmin, joten suunnittele vierailusi tarkoin.

Puistovierailun jälkeen voi halutessaan mennä tuhlaamaan roposet Kichijojin lukuisiin kauppoihin ja sapuskamestoihin. Haasteeksi voi ottaa vaikka aikasemmin mainitun Moi Cafen löytämisen. Vinkkinä voin sanoa että kahvilan julkisivu on melkoisen pieni, mutta edustaa koristaa kyllä suomenlipputeemainen kyltti.

5 vastausta to “Inokashira puisto, Kichijoji”

  1. äiti 25.11.2010 klo 17:42 #

    Heh, minullekin tuli sama ihminen heti mieleen Manga-Jeesuksen nähdessäni! Kantripapalla taisi olla ihan uudet kengät. Ihanaa roinaa myynnissä, tuonne pitää päästä!!! Oliko ne ihan oikeasti koiran hihnoja vai näyttivätkö vain siltä!?!
    Muutenkin varmaan hieno paikka;-).
    Olet muuten alkanut ottaa enemmän kuvia myös ihmisistä, hyvä niin.

    • Tatu 26.11.2010 klo 02:48 #

      Juuh, ne oli koirien talutushihnoja.

      Historiallisia paikkoja kuvatessa pyrin vielä pitämään modernit ihmiset niistä pois. Ne mielestäni pilaa kuvien tunnelmaa ja muutenkin huomio tulee olla silloin arkkitehtuurissa jne. eikä turisteissa.

      Tommosissa tavallisissa paikoissa, kuin tuo puisto. Ihmiset kuuluu asiaan ja miljööseen, joten silloin niitä otan myös kuviin mukaan.

  2. Topi 26.11.2010 klo 13:13 #

    En kyllä yhtään keksi, kuka olisi samannäköinen, kuin tuo pitkätukkainen manga-elävöittäjä…

  3. Riisa 04.12.2010 klo 01:01 #

    Oo, Kichijoji. Natsukashii…
    Mutta niin, hienoja kuvia piti sanomani. Kuten äitisikin, minäkin arvostan näitä ihmisotoksia.🙂 Millä putkella olet kuvaillut? (Etenkin lammelle tuijotteleva pappa on mun mieleen) Jännittävää muuten, että mulle tuli HETI mieleen yksi suomalainen tyyppi (jota en ees kunnolla tunne) tuosta mangahepusta, mutta ei varmaankaan ole sama kuin joka sulla on tullut mieleen.😀

    • Tatu 04.12.2010 klo 15:59 #

      Heh, mä olin pakahtua nostalgiasta kun tein pari viikkoa sitten reissun Osakaan ja Kiotoon (jonka satoa parhaillaan puran blogiin). Hassua vaikka siitä ei ole kun muutama kuukausi… Osaka tosin on vielä enemmän koti mulle kuin Tokio.

      Olin tuona päivänä ”kevyesti” liikkeellä, joten mukana oli vain kaksi lasia. Yleiset maisemakuvat on otettu Tokinan laajakulmalla: https://naranotatu.wordpress.com/2010/01/17/tokina-af-11-16mm-f2-8-at-x-pro-dx/ …ja ihmiskuvat puolestaan Nikkorin 85mm primeobella: https://naranotatu.wordpress.com/2010/05/06/nikkor-af-85mm-f1-8-d/

      Tuo Nikkor on ehkä parhaimpia objektiiveja ns. katukuvaukseen, varsinkin kroppikennoisella kameralla. Lasi on pienikokoinen ja ei siten ”pelota” ihmisiä, polttoväli on kuitenkin melko pitkä, joten voipi kuvata sivistyneeltä etäisyydeltä. Lisäksi obe on sikaedullinen laatuun nähden.

      Koska sä olet Canon-kuvaaja, suosittelen katsastamaan Canon EF 85mm f/1.8 USM -lasia. Ei niin pieni kuin Nikkorin vastaava, mutta on myös edullinen. Suomessa ehkä sen saa alle 400 egellä.

      Epäilen vahvasti ettei ole sama Suomi-mangamies-lookalike.🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: