Edo-Tokion ulkoilma arkkitehtuurimuseo, osa 1

16 Jan

Viikonlopun reissukohteena oli tällä kertaa vanhaa japanilaista arkkitehtuuria esittelevä ulkoilmamuseo. Museo toimii historiallisen Edo-Tokio museon alaisuudessa, jossa olin jo vieraillut aikoja sitten. Paikat ovat melkoisen kaukana toisistaan sisämuseo idässä ja ulkomuseo lännessä. Tällä kohteella on paljon yhteistä Osakassa sijaitsevan maalaistalojen ulkoilmamuseon kanssa. Molempiin on siirretty rakennuksia eri aikakausilta ja molemmat sijaitsevat suurehkon yleisen puiston yhteydessä. Osakan museon keskittyessä maaseudun rakennuksiin eri puolilta Japania, Edo-Tokion museo sisältää myös urbaaneja rakennuksia ja vain Kanton alueelta.

Arkkitehtuurimuseo sijaitsee Koganei puistossa. Lähimmät juna-asemat ovat Musashi-Koganei Chuo-linjan varrella ja Hana-Koganei Seibu-Shinjuku-linjan varrella. Molemmilta asemilta on bussiyhteys puistolle, tai vaihtoehtoisesti ajan salliessa voipi kulutella vähän kengänpohjia. Musashi-Koganeista kävelee yhtä suoraa tietä pitkin puistolle alle puolessa tunnissa. Aikuisen pääsylippu maksaa 400 jeniä.

Ghibli animaatioiden kuuluisa ohjaaja Miyazaki Hayao vieraili usein tuolla tehdessään Henkien Kätkemä elokuvaa saadakseen inspiraatiota. Erityisesti museossa oleva kylpylä, sento, tarjosi vaikutteita elokuvan päänäyttämölle. Taloja sekä kuvia on sen verran paljon että jaan sepustuksen kahteen osaan. Lähdetäänpä matkalle ajassa taaksepäin Tokion historiaan.



Yllä on kuva valokuvausstudiosta vuodelta 1937. Ennen kuin hipsitään sisään, niin katotaan mitä pihalta löytyy.



Se on vanha bussi. Merkki on Isuzu. Valitettavasti sisään ei päässyt pällistelemään.


Studion ikkunat ovat huurretut. Tuohon aikaan valaistustekniikka ei ollut vielä kovinkaan kehittynyttä, joten huurretuilla ikkunoilla voitiin studioon luoda sopiva valaistus. Ilmeisesti valokuvaaja asusti samassa rakennuksessa, koska sieltä löytyi myös asuintilat.



Ikkunoista tuleva valo on useissa rakennuksissa riittävä valaistus ja tekikin välillä mielenkiintoisia kajastuskuvioita seinille ja lattioihin. Tuon aikakauden rakennuksissa on havaittavissa jo vähän länsimaisia vaikutteita, mutta suurimmaksi osaksi sisustus on selkeästi japanilaista.



Kylpyhuone oli jokseenkin ahdas. Itse en kovin helposti tuohon puiseen ammeeseen voisi sulloutua. No, eipä normaaleissa suomalaisissakaan kodeissa 1900-luvun alussa paljoa luksusta ollut.


Tämä rakennus on puolestaan Mitsui Hachirouemonin asunto. Kuuluu rikkaaseen Mitsui kauppiassukuun, josta myöhemmin muodostui suuri Mitsui yritysrypäs. Kuulemma ei ole suvun asuntojen suurimmasta päästä, mutta japanilaisella mittakaavalla kuitenkin aikas kookas. Suurin osa rakennuksesta on tehty vuonna 1952. Asunnon vierashuone ja ruokasali ovat tosin vanhempia. Ne rakennettiin jo 1897 Kiotossa ja siirrettiin mestoille toisen maailmansodan jälkeen.








Rikkaat on hieman normikansalaisia kansainvälisempiä. Talossa onkin vanha eurooppalainen kattokruunu. Isokenkäsillä pitää olla iso keittiö. Alla näkyvät sapuskanväsäilytilat oli tuohon aikaan ihan viimeisintä huutoa. Veikkaan ettei talon isäntä itse juurikaan käsiään porkkanoiden ja parsojen kanssan liannut, vaan siel hääräsi palkattu kokkaajalauma.



Yllä siis tuo vanha vierashuone ja sen vieressä ruokailutila. Länsimaisia huonekaluja yhdistettynä perinteiseen japanilaiseen huonetyyliin.

Sitten seuraavaksi maalaisempaa meininkiä. Täältä museosta löytyy myös muutama maalaistalo olkikattoineen, joskaan ei niin monimuotoista tarjontaa kuin Osakan museossa.


Tämä on museon vanhimpia rakennuksia. Tsunashima suvun maalaistalo Edo-kauden keskivaiheilta 1700 luvulta. Sisältää myös välineistöä tuon ajan maaseudulta.


Sisällä pari vanhaa ukkoa oli väsäämässä perinteisiä lämmityslaitteita. Ne oli käytännössä yksinkertaisia saviastioita, joiden sisään laitettiin hehkuvia kekäleitä. Museon alueella on joka päivä paljon vapaaehtoisia opastajia. Opasryhmä, nimeltään Hijiro-kai, koostuu lähes poikkeuksetta vanhoista ukkoista… ihan hauskoja veijareita. Englantia ne ei tietenkään puhu ollenkaan. Nämä vapaaehtoiset kertoilevat rakennusten historiasta ja tekevät demonstraatioita entisaikojen arkisista askareista.

Alla oleva talo on Hachioji vartioiden johtajan kämppä Edo-kauden loppupuolelta. Kooltaan se oli pienempi kuin ympäröivät maalaistalot, mutta muutamat rakenneratkaisut kertovat sen olleen arvostetun henkilön kämppä. Sisäänkäyntihalli sisältää matalan ja leveän porrastuksen, joka oli tyypillinen yläluokan kotien ominaisuus.

Sitten alussa mainitsemani kylpylä.


Tämä on tyypillinen Tokiolainen yleinen sento. Julkisivu on varsin yleellinen. Katto on tyyliltään samanlainen kuin temppeleissä ja pyhäköissä. Sisäänkäynnin yläpuolella on seitsemän hyvänonnen jumalan kaiverrukset. Tämä sento on rakennettu vuonna 1929. Tästä rakennuksesta siis Miyazaki otti vaikutteita suunnitellessaan Henkien kätkemä -elokuvassa näkyvää kylpyläkompleksia. Toki elokuvan fantasiakylpylä on kooltaan ihan toista luokkaa. Kylpylät ovat olleet arvossaan Japanissa kautta historian. Nykyaikana tosin kylpyläkulttuuri on kuihtunut huomattavasti, koska nykyaikaisissa asunnoissa on usein kylpyhuoneet omasta takaa. Omista kylvyistä huolimatta jotkut käyvät vielä perinteisissä kylpylöissä, koska se on kuitenkin kokemuksena toisenlainen ja tuolloin voi myös vaihtaa kuulumisia naapureiden kanssa.



Ymmärrettävistä syistä kylpylöiden sisätiloja harvemmin pääsee valokuvaamaan. Erityisesti kameran kanssa hipsiessä leidien puolelle, saattaisi vikkelästi löytää itsensä kaltereiden takaa. Yllä olevasta kuvasta voitte nähdä että perinteiset kylpylöissä naiset ja miehen kylpee periaatteessa samassa tilassa, joka on kuitenkin jaettu korkealla seinällä puoliksi. Kuva on otettu ’bandain’ kohdalta, jossa normaalisti kylpylän henkilökuntaan kuuluva rahastaja istuu. Kyseinen henkilö näkee molemmille puolille ja voi täten myös valvoa järjestystä kylpylässä. Bandaissa päivystävä henkilö on yleensä nainen. Lisää tietoa senton rakenteesta voitte lukea wikipedian artikkelista.



Noniin… harvinainen mahdollisuus kuvata kylpylän pesutiloja. Seinillä olevat maalaukset ovat mielestäni todella hienoja. Suuren maisemakuvan taivas sulautuu kivasti ikkunoista näkyvään oikeaan taivaaseen. Käyttäytymisetiketti on vastaava kuin onseneissa, josta aikaisemmin selostin lyhyesti.

Noin… semmoisia taloja. Japanilaiset rakennukset ja kodit ovat nykyään erittäin samanlaisia länsimaisten kotien kanssa ehkä satunnaista tatamihuonetta lukuunottamatta. Täten yhä harvemmin turistit tai edes paikalliset kaupunkiasukit voivat kokea perinteistä japanilaista kotien rakennus-/sisustustyyliä. Tuolla ulkoilmamuseossa on selkeästi havaittavissa miten uudemmissa taloissa on aina enemmän ja enemmän länsimaisia elementtejä.

Toisessa osassa lisää rakennuksia, niin urbaaneja kuin maalaisia, niin uudempia kuin vanhempiakin. Artikkelin kakkososiossa on lisäksi enemmän liikerakennuksia ja kauppoja vanhoine tavaroineen.

3 vastausta to “Edo-Tokion ulkoilma arkkitehtuurimuseo, osa 1”

  1. äiti 16.01.2011 klo 11:15 #

    Masalla oli aikoinaan Isuzu;-)!
    Tosi hienoja kuvia, niistä sai hyvän mielikuvan rakennuksista ja tunnelmasta. Taas ihastelin japanilaista tyyliä ja tunnelmaa…. Kaunista!

Trackbacks/Pingbacks

  1. Edo-Tokion ulkoilma arkkitehtuurimuseo, osa 2 « - 19.01.2011

    […] jatkoa osasta 1. Kuvia on tällä kertaa vielä enemmän, joten hitaammilla yhteyksillä antakaa sivun latautua […]

  2. Hidan kansanperinnekylä « - 06.07.2011

    […] oli selkeästi astittavissa oikeaa kylän tunnelmaa. Hieman vastaavia museoita löytyy Osakasta ja myös Tokiosta. Ympäristön suhteen Hidan kylä erottuu reippaasti edukseen. Osakan ja Tokion museoiden […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: