Hiwatari-sai Takao-vuoren juurella ja pikavisiitti rinteille

28 Mar

Hiwatari-sai on vuosittainen tapahtuma Takaolla, jossa niin pyhät kuin vähemmän pyhät immeiset kävelee hiilloksen poikki. Tuo matsuri oli vain kaksi päivää Tohokun suuren maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen. Paikalla oli runsaasti leppoisaa yleisöä ihan ruuhkaksi asti. Että se siitä huhutusta paniikista Tokiossa. Ilmeisesti meidän olisi ”pitänyt” kyhjöttää sisällä peloissaan, olla ryöstelemässä kauppoja tai vähintään jonottamassa moottoriteillä, asemilla ja lentokentillä pois Tokiosta niin pian kuin mahdollista. Valitettavasti todellinen tila ei ollut kovinkaan lehtiä myyvä… valitettava siis lööppilehdistölle, joskaan ei se tuntunut niitä estävän maalaamasta piruja seinille. Suomalaisen journalismin surkean tason parjaaminen on kyllä paikallaan, mutta ei mennä siihen tässä artikkelissa tämän enempää.

Tulikävelyn järjesti Takaosan Yakuoin temppelin munkit. Itse pyhä paikka nakottaa vuoren rinteillä, kun Hiwatari-sai puolestaan pidettiin alhaalla hiekka-aukealla kivenheiton päässä Takaosanguchin asemalta. Temppeli kuuluu buddhalaisuuden Shingon lahkoon. Tapahtuman tarkoituksena on rukoilla perheen, kehon ja liikenteen turvallisuuden vuoksi. Festarin jälkeen ehti vielä tehdä pikavisiitin itse temppelialueelle. Kuvasin myös jonkin verran videota tuolla tapahtumassa, mutta laittelen sitä sitten nettiin myöhemmin. Tällä kertaa siis vain valokuvia.


Populaa oli ihan kiitettävästi paikalla. Vaikka oltiin aikaisin liikkeellä ei aivan reunuspaikoille ollut asiaa. Paras vapaa paikka löytyi viereisen mäennyppylän rinteeltä, suojakaiteen ”turvalliselta” puolelta. Kaiteen toisella puolella oli kieleke, joka keräsi vikkelään myös katsojia, mikä vaikeutti näköalaa tulikentälle. Onneksi luottamus Japanilaiseen järjestelmällisyyteen ja sääntöjen noudattamiseen. Kohtapuoliin paikalle saapui virallisen näköinen järkkärisetä, joka passitti väärällä puolella lorvivat pois. Pudotus reunalta ei siis ollut edes kahta metriä, joten oikeaa vaaraa ei ollut, mutta en voinut olla myhäilemättä kun häiriötekijät yksitellen poistuivat edestä. Ja… arvatenkin hyvät paikat muualla oli jo mennyt aikoja sitten. Hahaa!


Vieressä nakottava videokameraa käyttävä papparainenkin oli silmin nähden tyytyväinen edessä nakottaneiden poistumisesta.


Pitkien seremonioiden ja hoilaamisien jälkeen oli aika laittaa kokko tulille. Jodlauksesta sitten enemmän videon muodossa.


Toki kun kyseessä oli moista tulella leikkimistä, niin paikalla oli valmiina nohevia palomiähiä. Heidän ei tarvinnut tarttua letkuihinsa, koska munkit näyttivät olevan tehokkaita tulen kontrolloimisessa vesiämpärein. Meno oli aika hilpeän näköistä useiden kaapupukuisten viilettäessä ympäri roihua vippaille vettä sinne tänne.


Loppuvaiheessa sekaan nakkailtiin erikseen siunattuja/pyhitettyjä puupalikoita.


Jotkut vieraat eivät olleet erityisen innoissaan menosta. Kun väsy iskee niin se iskee. Ei voi mitään.


Noniin… sitten oli yamabushi-munkkien aika loikkia yli hiilloksen. Veikkaan että valittu reitti oli aika seiffi ja tuskin kovinkaan kuumottava. Suurin osa liekeistä oli jo sammunut.


Munkkien jälkeen vuorossa oli tavallinen kansa. Olisin varmaan itsekkin mennyt jaloittelemaan ellei osallistumisesta olisi pyydetty maksua ja jono ei olisi ollut kymmenien metrien pituinen (mummelit ja papparaiset ei liiku myöskään kovin nopeesti).


Sitten pikaisesti funikulaarilla ylös vuorelle.


Ilma ei ollut taaskaan kirkkaimmasta päästä, joten Tokion aivan keskusta katosi usvaan.




Temppeli oli erittäin hiljainen, toisin kuin ruskan aikaan. Ilmeisesti suurin osa festarivieraista eivät päättäneet lähteä visiitille, tai olivat käyneet jo ennen Hiwatari-saita. Pystyi melko häiriöttä kuvailla mestoja.





Sitten kovin pitkään temppelillä ei voinut viipyä, koska pimeä alkoi laskeutumaan. Nythän oli hirveä kiire takaisin kämpille tilkitsemään ikkunat ja ovet, panikoimaan kyyryssä nurkassa ja rutistamaan joditablettipurkkia kourassa. Yeah right…

2 vastausta to “Hiwatari-sai Takao-vuoren juurella ja pikavisiitti rinteille”

  1. Kirsi 28.03.2011 klo 18:00 #

    oli kyl eh makein kokemus katella tota tulikävelyä edeltävää seremoniaa.. Mystistä meininkii.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Takaon syksy « - 11.01.2012

    […] miltä syksyn ruska näytti Takao-vuoren rinteillä. Takaolle olen kiivennyt kerran, jos toisenkin, mutta onneksi huipulle vie useampi reitti, joten samoja maisemia ei tarvitse tuijotella. Kuten […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: