Oumen luumut

14 Apr

Vaikka kirsikakukat ovat nyt loistossaan ja paikoin jo pudonneet, blogi laahaa viikkoja jäljessä. Eli tällä kertaa katsastetaan tämän vuoden viimeisen kerran luumupuiden kukintoja ja muutenkin uusia mestoja.

Kiskohevoset kuljetti kuvaajan luoteeseen vuorien siimekseen Oume-nimisen kaupungin perukoille. Pidin silmät tarkkana, jos olisin mahdollisesti nähnyt erään karvaisen barbaarin, mutta tällä kertaa pieni invaasioni hänen reviirilleen ei johtanut kohtaamiseen. Hinatawadan aseman seutuvilla länteen on lukuisista luumupuistaan kuuluisa puisto. Se oli reissun pääruoka, jonka aperitiivina hyvin toimi seudun kiireetön tunnelma ja jokilaakso vuorineen.

Puiston vieressä on mäennyppylällä pieni pyhäkkö jolta on melko mainio näköala niin Hinatawadan kaupunginosaan (yllä) ja itse puistoon (alla).


Kuten aina, en ollut ainoa saapastelija, joka oli raahannut mukanaan järjestelmäkameran. Japani on kyllä täynnä harrastelijakuvaajia. Järkkäreitä on varmasti enemmän kuin Suomessa on ihmisiä.


Aikaisemman Miton reissun aikaan luumukausi oli alkupuolella. Tällä kertaa puut olivat täydessä kukassaan. Tosin tuo paikka on hieman vuorten siimeksessä, joten kukinnot ovat yleisestä aikataulusta hieman jäljessä. Vaikka kausi oli tuolla huipussaan ja olin viikonloppuna liikkeellä ei tarvinnut kärsiä suuremmista ruuhkista. Täysin autiota ei toki ollut, vaan jälleen kansaa oli ihmettelemässä laidasta laitaan.

Luumupuita on lähes yhtä monta erilaista, kuin kirsikkapuitakin (perustuu epätieteelliseen ’musta tuntuu’ teoriaan). Puiden koko, kukkien muoto ja väri vaihtelevat melkoisesti.





Puistossa oli myös muita kasveja kukassaan. Mul ei ole mitään hajua mitä lajikkeita ne on. Ei ole hortonomin vikaa meikäläisessä.




Luumupuiden kukinto ei ole ihan niin ”kattava” kuin kirsikkapuilla. Ilmeisesti kukkia on oksilla yleensä vähän harvemmassa, joten samanlaista yhtenäistä valko-punaista mattoa. Tuoksu on tosin parempi ja vahvempi. Kirsikoista ei juuri ”irtoa” mitään.



Hyvä reissu rauhallisempiin ympyröihin. Itse puisto oli ilmainen. Jes! Tuonne suuntaan pääsee hyppäämällä Oume-linjaa kulkeviin juniin Tachikawassa.

4 vastausta to “Oumen luumut”

  1. acjama 14.04.2011 klo 14:17 #

    ÄÄ! ÄÄ! Minä olen yhdessä kuvassa! Puun juurella!!!

    No en ole, mutta olisikin ollut hirveän jännä juttu jos olisin ollut. Harmi ettemme törmänneet. Olisit saanut opastaa kameraa, kun omat kamera-aktiviteettini viime aikoina ovat rajoittuneet pokkarini kräkkäämiseen antamaan raw-kuvia, ja minä olisin näyttänyt portaat alas joelle.

    Se puisto muuten ei ole ilmainen kukintojen aikaan kuin viiden jälkeen. Löysit hyvän sisäänkäynnin!

    • Tatu 14.04.2011 klo 16:34 #

      Hehe!

      Tuota neljännessä kuvassa olevaa siltaa pitkin kävelin, niinkuin monet muutkin. Ei nekään maksanut mitään, joten en mäkään alkanu lompakkoa kaivaa esiin.🙂

      Katotaan jos tuo tuonelan virralle vievä mystinen portaikko löytyisi joku toinen kerta.

  2. Lea 30.04.2011 klo 18:17 #

    Oi, miten upeeta,miten luonto meitä hoitaa kauneudellaan, aivan kuin jostain puolesta välistä matkalla taivaaseen….
    t.Lea

Trackbacks/Pingbacks

  1. Oumen Ume… jälleen. « - 19.04.2012

    […] sinne missä niitä varmasti on, eli Oumeen länsi-Tokiossa. Kävin samaisessa puutarhassa myös vuosi sitten. Tänä vuonna olin paikalla hieman etuajassa ja puut eivät olleet vielä täydessä kukassaan. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: