Reipasta reippailua ja patsaiden pällistelyä Nokogiri vuorella Chiban prefektuurissa

16 Jun

…sekä aivan liian pitkiä otsakkeita artikkelille.

Noniin, eiköhän ole aika laittaa pullojen sijaan juttua jostain muusta?!

paatti

Tuossa kevään aikana kolme ukkelia suuntasi kohti jyrkkiä rinteitä aurinkoisen sään houkuttelemina. Matkassa oli allekirjoittaneen lisäksi Jeesus ja Pug-boy. Nokogiri vuori sijaitsee Chiban prefektuurissa Tokionlahden itärannalla. Mestoille pääsisi ihan pelkästään juniakin käyttämällä, mutta täältä länsi-Tokiosta on ajallisesti ja rahallisesti kannattavampaa puksutella suoraan etelään Miuran niemimaalle ja sieltä puksutella laivalla lahden toiselle puolelle Kanayaan. Paatti lähtee noin 3-4 kilometrin käppäilymatkan päästä Kurihaman asemalta.


lippu ja ranta
Jeesus poikkeuksellisesti ei käppäillytkään vetten päällä vaan tuli ihan rahvaan seurana lautan kyydissä. Tuota väliä sahaavat laivat ei toki ole mitään loistoristeilijöitä, mutta sisältä löytyy kuitenkin esim. juomatarjoilua, jos sattuu auringon polte kuivattamaan kurkkua. Laivan kannelta pystyimme jo pällistelemään reippailukohdettamme. Nokogiri on suomeksi ’saha’ ja vuoren terävä reunus muistuttaakin sahanterää.

vuori näkyvissä
jono

Vuorelle voi toki jolkotella jalkaisinkin, mutta vaihtoehtona on myös köysirata, jonka jono on sesonkiaikaan lähes radan pituinen. Kannattaa huomioida että itse vuoren päällä on vielä runsaasti talsittavaa, joten turvautuminen tuohon vuonna 1962 avattuun apuvälineeseen ei tee hommasta pelkkää laiskottelua.

köysipurtilo
sahanlaitaa ilman paitaa

Vuorella on korkeutta vaivaiset 330 metriä, mutta silti näkymät huipulta on melko mukavat johtuen jyrkästä pudotuksesta kohti Tokionlahtea. Kirkkaalla säällä tuolta reunalta voi nähdä aina Fuji-vuorelle asti. Vähintään sieltä voi bongailla mitä erilaisempia aluksia matkalla kohti Tokiota. Mutta mutta… on siellä muutakin kuin kaukaisia maisemia. Vuoren päällä sijaitsee Nihon-jin (二本寺) temppelikompleksi. Kyllä, ’Nihon’ niinkuin ’Japani’.
tuolta me tultiin

Monet saattavat luulla että Naran tai Kamakuran daibutsu ovat Japanin suurin. Japanin suurin ennen modernia aikaa rakennettu daibutsu löytyy kuitenkin juurikin Nokogiri vuorelta. Sen korkeus on yli kaksinkertainen Kamakuran virkaveljeen verrattuna. Teos väsättiin kolmessa vuodessa 28 henkilön voimin ja se valmistui vuonna 1783. Patsasta on toki tämän jälkeen restauroitu useita kertoja.

puttan feissi
nanoputtia

Niin se isokin köriläs voi joten kuten piiloutua metsän siimekseen.
piiloputta
röllin kolo

Jos sinulla on porrasfobia, älä mene tuonne. Vaikka oltiin ns. vuoren huipulla niin silti sai alvariinsa olla kipuamassa tai laskeutumassa portaita pitkin. Vallan mainiota pohje- ja pakaratreeniä.
portaita
kallioputtaa

Rinteillä on 1500 arhat patsasta. Ne on kaivertanut sama 28 heebon porukka, kuin daibutsunkin. Aikaa urakkaan meni jo hiukkasen pidempään viimeisen patsaan valmistuttua noin 20 vuotta työn aloittamisen jälkeen. Tarkkasilmäisimmät saattavat hokata alemmasta kuvasta että osalta veistoksista puuttuu jotain olennaista. Iso osa patsaista menetti päänsä Meiji-kaudella vallinneiden buddhalaisvastaisten kansanliikkeiden takia.
päät pois, päät pois... vatsa kanna tuu
kiusausportaat

Juupeli vieköön näitä portaita. Sanotaan vielä että lempo soikoon ja pahus!
miniportaat
huipulla on ruuhkaa

Vuorella on varmasti viikonloppuisin ja hyvien säiden vallitessa melkoisesti ruuhkaa. Alla on Nokogiri vuoren ”klassikkonäkymä”. Tuolla kielekkeellä on ratkiriemukas nimi, 地獄のぞき, eli ’kurkkaus helvettiin’. Onneksi meillä oli Jesse mukana, joten voimme olla turvallisin mielin. (joskin tuo kotoinen Zeebus osaa tehdä vain lähinnä pikaisesti tyhjentyvän kaljatuopin ihmeen)

klassikkonäkymä
seisova putta

Tuo korkeahko on Buddhan reliefi on nimeltään Hyaku-Shaku-Kannon. Nimike viittaa teoksen kokoon. Japanin kielen alkeiskurssilaiset voinee ymmärtää ensimmäisen sanan, joka tarkoittaa ’sata’. ’Shaku’ on puolestaan vanha japanilainen mittayksikkö, joka on pituudeltaan 30,3 cm. ’Kannon’ puolestaan ei tarkoita mitään tykkiä, vaan buddhalaista armon jumalatarta. Näppärät jo varmaan päätteli kaiverruksen korkeudeksi noin 30 metriä.
putta ja ihmistoukat

Koska meidän oli ”pakko” olla sentään vähän reippaita, niin päätimme sitten kävellä vuorelta alas köysiradan sijaan. Onhan alas tuleminen paljon ylös kapuamista helpompaa… vai onko? Reitti oli pitkän matkaa aikamoista kinttupolkua ja sadevesiuomaa. Japaninmakakit heitteli oksilta kuumottavia katseita matkalaisten niskaan.
paluupolku

Joku sairaan huumorin ystävä oli nakannut polun varrelle kyltin, jossa luki ”Olet puolivälissä, korkeutta niin ja niin paljon” ja sitten seuraavan mutkan ympäri käännyttäessä edessä oli tämmöinen näky.
v*tun portaat
Joo… hah hah! Naurattaa ihan sikana. Ensiksi liukastellaan alas ja sitten entisajan insinöörisankari on päättänyt että ei me mitään nyppylää kierretä tai tasoiteta. Tehdään poitsut tähän portaat! No, satama alkoi kuitenkin jo häämöttämään… muutaman kilometrin päässä.

melkein perillä
junalla olisit jo sairaalassa

Todiste lopuksi että kyllä sinne kiskotkin vie. Me tosin palasimme Toyodaan samaa reittiä kuin tulimmekin. Laivalla lahden yli ja jo illan pimetessä puksuttelimme junilla kohti pohjoista.

2 vastausta to “Reipasta reippailua ja patsaiden pällistelyä Nokogiri vuorella Chiban prefektuurissa”

  1. äiti 20.06.2011 klo 09:59 #

    Tosi upeita maisemia ja paikkoja! Buddhan ilme erittäin miellyttävä.
    Olenkin kuullut että matka oli ”aika” rankka, ainakin fysiisesti ja lopulta saattoi kuluttaa jo henkisiäkin voimavaroja;-). Antoisaa varmaan joka tapauksessa.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Talsimista Takayamassa « - 05.07.2011

    […] Kuten tavallista, myös Takayamasta löytyy laaja valikoima temppeleitä ja pyhäkköjä, kuten alla oleva Sakurayama Hachimangun shintopyhäkkö. Siihen liittyvä legenda kertoo prinssistä, joka lähetettiin 400-luvulla surmaamaan Takayamaa terrorisoiva kaksipäinen, nelikätinen ja nelijalkainen hirviö. Prissi pyhitti paikan isänsä muistolle ja rukoili tehtävän onnistumisen vuoksi. Nykyiset rakennukset ovat 1600-luvulta ja sitä nuorempia. Pyhäkkö toimii lokakuisen festivaalin päänäyttämönä. Yllä olevat portaat oli ihan sika jyrkät… mutta mähän olen jo porraskiipeilyn karaistunut veteraani. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: