Japanilaisen miehen malli

31 Aug

Jokainen Japaniin saapuva ei voi olla huomaamatta että paikalliset kaksilahkeiset eroavat Härmän karjuista monella tapaa. Koska mulla ei nyt satu olemaan parempaakaan tekemistä, niin kirjoittelen pienen artikkelin havainnoistani liittyen saarivaltakunnan koiraisiin. Koska olen työskennellyt japanilaisessa firmassa ja tällä hetkellä sekoittelen liemiä japanilaisessa yliopistossa, voin väittää olleeni tiiviisti tekemisissä eri ikäisten paikallisten miesten kanssa. Artikkeli painottuu kuitenkin nuorempaan väestöön (johon vielä toistaiseksi lasken itseni kuuluvan) ja sisältää karkeita yleistyksiä sekä omakohtaisia kokemuksia. Ottakaa ne asiat huomioon, koska vaikutelma ei välttämättä vastaa kaikkien Japanissa asuvien / vierailevien ulkvistien näkemyksiä.

Opetellaan heti aluksi aiheeseen liittyvä termi. イケ面 (ikemen) tarkoittaa ’viileää tyyppiä’, ’energistä miestä’ tahi hauskasti suomeksi ’könsikästä’. Sana on melko tuore ja saapui yleiseen käyttöön vasta 2000-luvulla. Sana on yhdistelmä sanoista いける (ikeru) ’olla hyvä jossain’ tai ’näyttää hyvältä’ ja 面/めん (men) ’kasvot’. Kannattaa huomioida että slangissa ko. sana voi tarkoittaa päinvastaista, erittäin rumaa henkilöä. Tekstissä se kirjoitetaan tällöin 逝け面 (ikemen) ’kuole-pois-naama’.

Yleisesti ottaen ikemenit ovat nuoria, hoikkia ja muotitietoisia miehiä. Ehkä lähin länsimainen vastaava termi olisi ’metroseksuaali’. He saattavat pitää huolta kampauksestaan paljon enemmän kuin jopa naiset. Ääriesimerkin tapasin pari päivää sitten yhdellä Chuo-linjan asemista. Ennen junaan menoa minulla tuli pakoittava tarve leipoa kakku / vääntää torttu / vapauttaa varpusparvi / laskea kaapelia / rehevöittää vesistöä / päästää myyrä kolostaan. Kun menin aseman vessaan huomasin nuorehkon pojan peilin edessä fiksailemassa otsahiuksiaan. Noin vajaan 10 minuutin tuherruksen jälkeen poistuessani kopperosta oli samainen heppu vielä peilin ääressä. Käsiä pestessäni vilkaisin pikaisesti mitä hän puuhaa. Jannu siirteli yksittäisiä hiuskarvoja 1 mm vasemmalle, 2 mm oikealle. On se näemmä tarkkaa ja tärkeää että fleda on just eikä melkein. [TV-Shop ääni]Eikä siinä vielä kaikki! Menin laiturille ja hetkosen kuluttua sama jannu käveli rauhallisesti portaita alas pitäen pientä peiliä ja edelleen fiksaillen otsahiuksiaan. Hmmh… ehkei sillä ollut ihan kaikki Muumit laaksossa.

Myös tutkimusryhmän jannuista osalla on letti joka päivä moitteettomassa kunnossa. Eräs päivä yksi niistä mietti ääneen minkälaisen tukan sitä seuraavaksi hankkisi. Ei aikaakaan kun toinen heppu kiikutti paikalle paksuhkon katalogin. Aluksi ajattelin että se oli joku muotilehti, jossa oli artikkeli hiuksista, mutta itse asiassa se oli 100 sivuinen lehti vain ja ainoastaan miesten kampauksista. Leuka loksahti vähäsen… Joka sivulla noin kymmenen eri viritystä ja toinen toisiaan kimaltelevampia mallipoikia. Ehkä mä olen vaan täysi barbaari tai tyylitön juntti, mutta suurin osa tukista näytti mun mielestä ihan samoilta.

Japanilaiset on hoikkia. Se pätee myös miehiin… tai ainakin nuoriin miehiin. Henkilökohtaisesti olen Suomen mittakaavassa varsin napakassa kunnossa, mutta täällä olen auttamattomasti hieman pulska. Toki pohjoismaisella ruumiinrakenteella on jo vaikutusta asiaan. Hartiat ja rintakehä ovat paikallista väestöä leveämmät ja pakarat suuremmat. Tästä johtuen vaatekaupoissa minun täytyy usein ostaa XL-koon paitoja ja housuja, kun Suomessa M-koko mahtuu usein vaivatta päälle. Erityisesti housut ovat ongelmalliset koska japanilaisilla, niin miehillä kuin naisilla, ei ole yleisesti pakaroita juuri lainkaan. Selkä loppuu ja sitten alkaa jalat. Ehkäpä, koska olen lapsesta asti pelannut futista, ovat takamukseni ja reidet poikkeuksellisen ”lihaisia”. Hmmm… ei mennä anatomiaan sen enempää, mutta housut siis ovat usein pituudeltaan passeleita mutta pien-perse-kuosi on vaan liian tiukka yläpäässä. En ne paikalliset pojat itseään huvikseen anorektikoiksi kuihduta. Kaikkeen on syy ja syy on usein naisissa. Kun paikaillisilta leideiltä kysytään ihannemiestä, lähes poikkeuksetta vastauksena on ’laiha’ ja vielä tarkemmin siinä merkityksessä että lihaksia ei juuri ole. Länsimaisten naisten ihannoimat lihaksikkaat ”gori-macho” tyyppiset miehet eivät ole kovinkaan suuressa huudossa.

Tyypillisen japanilaisen nuorukaisen vaatetyylikin poikkeaa yleensä suomalaisten jannujen kledjuista. Itse en tuhlaa jenejä purperreihin tahi luis vuittoneihin, joten en ole todellakaan mikään asiantuntija. (Kyllä päässä pitää olla jotain vikaa jos ostaa kaulahuivin samalla hinnalla, millä saisi esim. valovoimaisen telezoomioben.) Mutta mutta… farkut ja t-paita on out; kauluspaidat, huivit ja fantsupantsut on in. Normaalin katumuodin edustaja yhdistettynä paikalliseen tukkatyyliin joutuisi pohjolan perukoilla ’homppelipoika!’ tai ’mikäs transu sä olet?’ kommenttien kohteeksi alta aikayksikön. Esimerkiksi vaaleanpunaisella värillä ei ole samaa vahvaa feminististä leimaa kuin Suomessa. Ko. väriä näkee ihan yhtä lailla niin hemmojen kuin friidujen päällä. Mutta… kaiken kaikkiaan. Niin paidat, housut kuin kengätkin ovat japanilaismiehillä erittäin siistissä kunnossa. Koska Suomessa niin suosittu metalli tai raskas rock on täällä marginaali-ilmiö ei mustanpuhuvaa hevarikansaakaan juuri katukuvassa näy. Sen sijaan tyylivinkit otetaan kimaltelevilta popparipojilta.

[TV-Shop ääni #2]Eikä siinäkään vielä kaikki! Meikkaavia miehiä on paljon. Ei suinkaan suurin osa väestöstä, mutta enemmän kuin Suomessa. No, turha meidän on sille nyrpistellä nenää. Läiskittiinhän Euroopassakin aikoinaan hoveissa pakkelia ukkojenkin lärveihin kilokaupalla. Homma tosin näinä päivinä vaikuttaa niin vaivalloiselta ja aikaavievältä että jätän sen suosiolla hameväen ja mallipoikien harmiksi. Naamasta kun on puhe, niin mainitaan myös karvoitus. Japanilaiset ovat siloposkia. Niin nuoremmilla kuin vanhemmilla miehillä ei yleensä ole partaa tahi viiksiä. Poikkeuksen muodostaa harvat rokkarityypit, mutta nehän ei ole muutenkaan mitään yhteiskunnan tuottoisia jäseniä. Jokin aika sitten luin uutisen että yksi kunta oli kieltänyt naamakarvoituksen työntekijöiltään. Syyksi mainittiin sen olevan epäsiistiä. Moinen vaatimus ei koskaan menisi läpi yksilöllisyyttä korostavissa länsimaissa. Ja kyllä… minulla on parta ja parin ”laiskan päivän” jälkeen usein myös viikset. Taistelen normeja vastaan kuin viikinki (tai haiseva karvabarbaari).

Kaikenkaikkiaan nuorisoa voisi kuvailla lähinnä kauniiksi. Ei niinkään karskiksi, komeaksi tai miehiseksi. Kuten aikoinaan suomalaisen kaverin kanssa naureskeltiin että monet japanilaiset miehet ovat paljon kauniimpia kuin keskiverto suomalainen nainen. Haha! Ainakin takaapäin tarkasteltaessa sukupuolen määrittäminen on monasti aika epävarma toimenpide.

No se nuorisosta… entäs se vanhempi väestö? Jossain vaiheessa jättikorporaatioiden uumenissa noista solakoista nuorukaisista muodostuu hieman pömppämahaisia, silmälasipäisiä toimistomuurahaisia. Vanhemman polven miehet ovat siis vähemmän hoikkia ja pukeutuvat lähinnä tummaan pukuun ja valkoiseen paitaan (perus salary man univormu). Tukkakin on harventunut ja kaljuuntumista vastaan taistellaan viivakoodityylillä tai hiussiirrännäisillä. Länsimaissa yleinen sänkityyli ei ole kovinkaan suosittu. Vaikka ukkelit ei ihan länsimaisiin painoluokkiin yllä, on muutos selkeästi nähtävissä. Ehkäpä kun se yliopistoheila tai uran alkuvuosina samasta firmasta napattu leidi on rengastettu ja siirretty kotiäidin rooliin, ei entisellä ikemenillä ole enää tarvetta ylläpitää kansikuvapojan imagoa. Izakayojen ja pachinko-hallien avustuksella tranformaatio pöhöttyneeksi ja hikiseksi ojisaniksi on varsin helppoa. イケ面 + 格好良い –> 逝け面 + きもい

5 vastausta to “Japanilaisen miehen malli”

  1. Topi 31.08.2011 klo 23:43 #

    Ja seuraavana: samantyylinen artikkeli naisista?

    • Tatu 01.09.2011 klo 04:14 #

      Hmm…
      Ehkä en viiti lähteä jolkottelemaan sille miinakentälle.😛

      Artikkelista tulisi joko ympäripyöreää liirum-laarumia, tai jos kirjotan suoraan niin sähköpostini täyttyisi vihakirjeistä. Ei sitä tiiä vaikka sitä tulevaisuudessa olisi kuuluisa henkilö, ja sitten se artikkeli löytäisi tiensä jonnekkin lööppilehteen rekka-feministin kommenttien kera.

  2. Tatu 01.09.2011 klo 04:21 #

    Vau!
    Tämä artikkeli lienee lukijakansan mieleen.

    Sivuston kävijämäärä oli eilen lähes kolminkertainen edelliseen päivään verrattuna.

    • Topi 02.09.2011 klo 17:35 #

      Hei Sherlock, 30. päivä ei tullut uutta artikkelia, 31. päivä tuli.😛 Laskeeko kävijälaskuri muuten RSS-syötteiden lukijat?

      • Tatu 02.09.2011 klo 17:43 #

        Hei Watson, 25. päivä julkaisin kanssa artikkelin, mutta silti kävijämäärä oli itse asiassa ’Miesartikkelia’ edeltävää päivää alhaisempi. Molemmat vielä arkipäiviä.😛😛

        En tiedä laskeeko laskuri feedit. Seurantatyökalu sanoo vain että omat sivustollakäynnit ei kartuta saldoa. Voisin veikata että RSS ei lisää määrää ellei tietty klikkaa itseään varsinaiselle sivulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: