Syyskuuta Kiotossa

28 Oct

Pitkästä aikaa Kiotossa. Viime visiitistä on varmasti ainakin 9 kuukautta, ellei enemmän. Luonnollisesti silloin kun asuin vielä Osakassa, tuli tuolla vanhassa pääkaupungissakin käytyä paljon useammin. Yksi Kanton huonoja puolia on ettei täällä ole juuri muuta mielenkiintoista, kuin Tokio. Osakasta oli todella helppo ajella pikaisesti Naraan, Kiotoon tai vaikka Kobeen. Toki Kanton alueella on nähtävyyksiä, mutta ne on aika lailla toisen tyyppisiä. Tavoitteena on tosin koittaa sisäistää esim. Yokohaman tarjonta useiden visiittien myötä.

templ

Nostalgiantäytteisen reissun alkuun tein pikavisiitin Shimogamon pyhäkölle, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Shimogamo on vanha. Perustettu 500-luvulla, eli jopa ennen kuin Kiotosta tuli Japanin pääkaupunki. Pyhäkkö sijaitsee pienen metsän keskellä, joen haaraumassa, koillis-Kiotossa. Metsällä on aika fantsu nimi: ”Metsä, jossa valheet paljastuu”.

Yllä olevassa kuvassa näkyy Taikobashi niminen kaarisilta. Nimi viitannee taiko-rumpumaiseen pyöreään muotoon.

Tuolla sattui samaan aikaan olemaan häät, mikä on melko tavallista kuuluisissa pyhäköissä viikonloppuisin. Alla on pikainen näppäsy parista heidän kulkiessa roomon-portin ali.

naimisiin

Seuraavana kohteena oli Sanjuusangen-doo, 三十三間堂, eli suomeksi ”33 välikköä temppeli”. Nimi tulee päähallin arkkitehtuurisesta tyylistä. Kuten alla olevasta kuvasta voi vähän nähdä, on hallin pitkällä sivulla lukuisia oviaukkoja, kaikenkaikkiaan 33 kappaletta. Aikoinaan Edo-kaudella temppelin pitkällä verannalla pidettiin jousiammuntakilpailuja. Harhanuolien jälkiä on havaittavissa rakennuksen vanhoissa osissa.

ovet auki

Temppeli saatiin valmiiksi vuonna 1164, mutta vajaa sata vuotta myöhemmin se paloi poroksi suuressa tulipalossa. Pitkä päähalli jälleenrakennettiin vuonna 1266, mutta suurinta osaa muista rakennuksista ei vaivauduttu pykäämään uudelleen. Mutta kuitenkin useiden Kioton temppeleiden tapaan, on päähalli käytännössä alkuperäinen, eikä moderni replika.

Tarina kertoo että kuuluisa miekkataituri Miyamoto Musashi voitti yhden lukuisista kaksintaisteluistaan temppelin pihalla.

Pitkä päähalli ei ole oikeastaan se mikä tekee temppelistä kuuluisan, vaan hallin sisältö. Hallissa nakottaa ”tuhatkätinen Kannon”, yksi Japanin kansallisaarteita. Suuren patsaan lisäksi pitkässä hallissa seisoo tuhat pienempää patsasta 10 rivissä ja 100 sarakkeessa. 124 patsasta on aivan alkuperäisiä, jotka pelastettiin hallin tuhonneesta tulipalosta. Loput patsaat veistettiin 1200-luvulla. Jokainen patsas on uniikki omaten hieman erilaiset kasvonpiirteet, ja sanotaankin että patsaiden joukosta voi löytää ainakin yhden, jonka kasvot muistuttaa omia. Oletan että se tosin pätee vain paikallisiin. Patsasjoukon edessä seisoo 28 vartijajumaluutta, joilla jokaisella on mielenkiintoinen tausta. Hallin päädyissä on tuulen ja ukkosen jumalat, Fuujin ja Raijin.

Ehkä ihmettelet kuvien puutetta patsaista? Syy siihen on että kuvaaminen oli tiukasti kielletty hallin sisällä. Pyhää paikkaa ja perinteitä tulee toki kunnioittaa. Jos haluat nähdä kuvia patsaista klikkaa linkkiä temppelin kotisivuille (japaniksi). Valitettavasti kielto ei näytä koskevan itsekkäitä ja töykeitä ulkvisteja. Vieraillessamme hallissa näimme länkkäripariskunnan, jotka kieltomerkeistä huolimatta räpsivät järkkärillään useita kymmeniä kuvia. Kieltokyltit oli niin isoja että nuo turistit varmasti huomasi ne. Ohjeet oli selkeästi esillä piirrosten ja englanninkielisen tekstin muodossa. Eniten asiassa ärsyttää se että tuollaiset töykeät turistit ei aiheuta pahennusta vain itseään kohtaan, vaan heidän käytös myös huonontaa kaikkien ulkomaalaisten mainetta. Onneksi suomalaiset (selvinpäin) on yleensä kohtuullisen korrekteja matkatessaan maailmalla, mutta koittakaa kaikki ottaa selvää hieman kohteen tavoista ennen matkaa, jotta ette loukkaa paikallisia vain tietämättömyydellä.

ovet säppiin

Ilta alkoi pimetä ja suuntasimme illalliselle Kioton aseman yläkerroksiin. Alla pari kuvaa aseman iltaisesta kuhinasta.
Kioton asema
pilettiportit

Ravintola oli fantsu länsimaalaistyylinen paikka, jossa soi live pianomusiikki.
ravinteli
viini virtaa ain

Näkymä ravintolasta etelään, yli asemalaiturien.
näkymä

Annokset oli pieniä, mutta niitä oli monta.
annos?

Seuraavana päivänä hipsimme pieneen Nashinoki pyhäkköön, 梨木神社, keisarillisen palatsin liepeillä. Pyhäkkö on Kioton mittakaavalla melko tuore, perustettu 1600-luvun loppupuolella. Syy miksi tuonne mentiin oli jousiammuntaa ja musiikkia sisältävä festivaali.
jousimiehet

Perinteisiin asusteisiin sonnustautuneet papparaiset ampuivat nuolia noin 20 metrin päässä olevaan maaliin. Pidempää ampumarataa ei olisi voinutkaan tehdä pyhäkön pihan pienuuden takia.
kypärä
paraati

Puvut oli kyllä hienon näköisiä ja herrat hoitivat roolinsa hillitysti ja arvokkaasti.
poseeraus
kännykuva

Lisäksi tarjolla oli perinteistä musiikkia ja tanssiesityksiä. Otin tapahtumassa vähän videokuvaakin, jonka laitan myöhemmin nettiin teidän ihmeteltäväksi. Alla oleva soitin on nimeltään ”Ichigenkin”.
plim plom
tanssi
istuminen
viuhkat
lyhty

Alla oleva toivepalanen pisti hymyilyttämään. Arvaatteko / tiedättekö mitä siinä lukee?
toive

Romanji-merkein toive kuuluu seuraavasti: ”shinderera ni narimasuyouni”. Eli toisin sanoen toiveen kirjoittaja haluaa Cinderellaksi, suomeksi Tuhkimoksi. Haparoivat hiraganat viittaa lapseen, luultavasti tyttöön (tosin saa kai pojatkin haluta Tuhkimoksi?). Nykyaikana tosin taitaa olla ihan aikuisia karvaisia miehiäkin, jotka haluaa prinsessoiksi.

No, enivei…. melko söpöä ja herttaista.

sake

Pikainen kävelyreissu viereisessä keisarin palatsin puistossa ja sitten syömään illallista.
keisarin ovi
keisarin oja
viimeinen ateria

Sapuskan jälkeen olikin aika hypätä shinkanseniin ja pyyhältää takaisin kotiin Tokioon. Ehkä en enää tänä syksynä käy Kiotossa, joten perinteinen ruskaraportti sieltä jää tekemättä. Tod.näk. koitan tällä kertaa katsastaa laajemmin Kanton ruskatarjonnan, mikä on allekirjoittaneelle vielä jokseenkin huonosti hallinnassa.

5 vastausta to “Syyskuuta Kiotossa”

  1. Lotta Watia 28.10.2011 klo 20:14 #

    Ihan mahtavia kuvia! Kiotoon ei koskaan kyllästy.

    • Tatu 29.10.2011 klo 03:47 #

      Kiitos paljon.

      Ja kyllä, Kioto on hieno paikka. Vaikka se on ajoittain ruuhkainen, löytyy sieltä myös paljon hiljaisia ja kauniita sopukoita kanssa.

  2. äiti 29.10.2011 klo 10:35 #

    Kuvat tosiaan upeita, taas kerran! Olipa mielenkiintoista nähdä perinneasuja.
    Jee, ymmärsin numeron 33 (kun olin ensin lukenut tekstisi) ja osan Tuhkimo-jutun hiraganoista! Vähitellen, vähitellen….

  3. nezu 19.11.2011 klo 17:06 #

    Very nice pictures. I have been to Kyoto twice. Old and new styles are mixed in that city. I like it.

    Nezu.

    • Tatu 21.11.2011 klo 04:45 #

      Thanks.

      Some people say that Kyoto should be as traditional as possible, but it is a living city, so there eventually is some progress.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: