Ruskan värejä Showan puistossa

Nyt kun lohikäärmeen vuosi on jo hyvässä vauhdissa lienee aika vuoden ensimmäiselle kuvapläjäykselle. No, kuvat tosin on vielä 2011 ajalta. Showan muistopuisto on yksi Tokion parhaimpia paikkoja ruskasta nautiskeluun. Lääniä ja puita riittää vaikka muille jakaa. Toki koska kyseessä on puisto, ei luonnonvaraisia maisemia juuri ole. Semi-metsämäisiä paikkoja on naftisti ripoteltu vain sinne tänne. Tarkempia tietoja Showan puistosta voitte lukea aikaisemmasta artikkelista ja tällä kertaa annan lähinnä kuvien puhua puolestaan {sisällytä tähän klisee 1000 sanasta}. Jatka nautiskelemaan väreistä keltalehtikuvan alta.

Jos jotkut blogin lukijat pohtivat uuden kameran hankintaa, niin kerrottakoon että nämä kaikki kuvat on otettu Fujifilm X10:llä. Tarkempi esittely/arvio ko. kamerasta tulee myöhemmin.

Puistossa on niin vaahteraa, kuin väriä vaihtavia pensaitakin, mutta paikka lienee kuuluisin Neidonhiuspuistaan. Tuon puun viuhkan muotoiset lehdet muuttuvat kirkkaan keltaisiksi ja pitkät puurivistöt kävelykatujen varrella olevat vaikuttava ilmestys. Ei sinällään ihme etten ollut ainoa valokuvaaja näppäilemässä fotoja.

Puistossa oli tulevan illuminaation valmistelut käynnissä. Yksi juomalasipyramidi oli jo valmis.

Neidonhuispuun, eli Ginko Biloban, eli いちょう:n keltaisia lehtiä.

Jotkut nauttivat väreistä ajelemalla polkuveneillä ympäri lampea.

Japaninvaahteran, もみじ:n, lehdet olivat paikoitellen leiskuvan punaisia. Kaikki puut eivät olleet vielä vaihtaneet väriään. Kaikista täydellisin muutos oli Neidonhiuspuilla, jotka oli osaksi jo pudottaneet lehtiään. Kirsikkapuut yleensä pudottaa lehtensä vielä aikaisemmin ja eivät ole muutenkaan suosituinpia ruskapuita. Keväällä kukinnon aikaan toki supersuosiossa.

Nuori pari nauttii rauhallisesta kävelystä värien keskellä.

Puistossa oli myös lukuisia perheitä leikkimässä kiipeilytelineissä, pelaamassa pallopelejä ja vippailemassa frisbeetä.

Japaninvaahteran lehden muoto vaihtelee hieman jalostuslinjan mukaan. Alla ehkä yleisin sormimainen lehden muoto.

Kokeilin kameran panoramatoimintoa. En juuri näe saumoja, joten tuntuu toimivan hyvin. Suurempaa kuvaa kannattaa tarkastella kuvagalleriasta, jonne pääsee klikkaamalla oikeassa sivupalkissa olevaa linkkiä.

Viime vuosi oli jäniksen vuosi, joten tuntui sopivalta ottaa katutaideteoksesta kuva.

Papparainen päiväkävelyllä.

Tässä puistossa lemmikit on sallittuja.

Puistossa sijaitsevan japanilaisen puutarhan peilikirkas lampi tarjosi paljon hyviä fotomahdollisuuksia.

Immeiset ihmettelee maisemia kapean sillan päällä… ja tukki väylän pahasti. Henkilökunnan piti hieman hätistellä heitä liikkeelle.

Puun alusta oli sousittu paikka kuvia varten poseeraukselle. Odottavista malleista ja kuvaajista muodostui ihan jono. Ihme ettei kukaan horjahtanut ja plumpsahtanut jorpakkoon.

Lumitukitolppahässäkän heijastus.

Vilkas koira.

Alla yksi tämän setin lempparikuvista. Aurinko alkoi laskeutua ja tuon ”kultaisen tunnin” aikana keltaiset lehdet pääsivät loistamaan edukseen. Lisäksi pitkät varjot piirsi mielenkiintoisia muotoja jo pudonneiden lehtien peittämän maan pinnalle. Tuloksena kohtuullisen tunnelmallinen otos.

Vaikka puisto oli sulkeutumassa puolen tunnin sisään, riitti lammella vielä veneitä ruuhkaksi asti.

Luvassa myöhemmin myös hieman luonnonvaraisempia ruskakuvia.