Takaon syksy

11 Jan

Ja sitten hieman luonnollisempiin maisemiin…
Eli katsastetaan miltä syksyn ruska näytti Takao-vuoren rinteillä. Takaolle olen kiivennyt kerran, jos toisenkin, mutta onneksi huipulle vie useampi reitti, joten samoja maisemia ei tarvitse tuijotella. Kuten usein ruskan aikaan, en ollut yksin liikenteessä. Alla oleva kuva on lähimmän juna-aseman liepeiltä vuoren juurelta.

ruuhka

ylös

Ja eikun matkaan. Noin puoliväliin asti jolkottelin ns. pääpolkua, reittiä #1. Ennen puolivälin temppeliä kurvasin minulle ennen kulkemattomalle polulle… olisikohan ollut #4.

puoliväli
reitin varrella

Tuo reitti on pääväylää huomattavasti kaposempi ja vastaantulijoiden kohdalla piti olla tarkkana. Ei olisi kiva vahingossa tyrkätä joku pieni lapsonen alas kivikkoista rinnettä.

kapea polku

Tämän reitin varrella on pieni riippusilta. Säät olivat tuohon aikaan kohtuu kuivat, joten viereinen vesiputous ei ollut erityisen vaikuttava.


värit
paluumatkalaiset

Piti olla varovainen mihin astuu. Reitti ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, kun juurakot tarjosivat ”mukavaa” jalkapohjahierontaa.

juurakko

Lopulta pääsin huipulle ja siellä odotti tuttu näkymä Fuji-vuoresta. Joulun jälkeen menin vähän lähemmäksi tuota nyppylää, joten siltä reissulta on luvassa tarkempia kuvia Japanin korkeimmasta vuoresta. Ne otokset sitten myöhemmässä artikkelissa.

Fuji huipulta

Takao-vuoren huipulla oli ruskakausi lähestymässä loppuaan, mutta muutamat vaahterat tarjosivat leiskuvan punaisia värejä.

huipun punaa
oksa läheltä

Hieman maisemien ihmettelyä ja jäätelön natustelua, ja sitten olikin aika palata takaisin. Useilla kiipeilyporukoilla oli eväät mukana, jota he nautiskelivat huipulla. Itselläni ei ollut matkassa kuin kamera ja tyhjä vatsa, joten en viitsinyt jäädä seisoskelemaan sinne pitkäksi aikaa.

paluumatkan varrelta

Poika loikkaa vielä reippaasti tuossa vaiheessa, mutta miten jalka nouseekaan kun pääsee lähemmäksi huippua.

poika loikkaa
juuren värit
oranssia

Vuoren alarinteillä ruskakausi oli vielä paljon paremmassa mallissa. Värejä riitti niin vihreästä, oranssiin kuin kirkkaan punaiseenkin.

ala-aseman seutuvilla
leiskuvaa punaista

Vuoren juurella oli perinteiseen tapaan taiko-rummutusta ja kokeilin miten uuden X10:n mikrofonit sietää tuota metakkaa. Mielestäni ääni ei särje niin pahasti kuin vanhemmalla kameralla. Laitan videota nettiin myöhemmin.

4 vastausta to “Takaon syksy”

  1. Bemmu Sepponen 11.01.2012 klo 08:04 #

    Tokiossa asuessa Takao-san oli aina se paikka, jonne pääsi pakenemaan jos alkoi liikaa suurkaupunki ahdistamaan.

  2. Hirame 11.01.2012 klo 11:37 #

    Komeita kuvia! Japanin ruska on jotakin niin uskomatonta, samoin kuin kevään kirsikankukatkin…

  3. Kiskomies 11.01.2012 klo 12:31 #

    Meikäläinen kiipeili myös tuota nelostrailia ylös silloin kun vuorella käväisin. Tuo riippusilta oli tuttu. Alas tulin kutosta pitkin, jossa pitkä pätkä kuljetaan puroa pitkin, ei siis polkua lainkaan, vaan puron kiviä pitkin hypellen. Kutonen oli muutoinkin vielä paljon kapoisempi polku kuin nelonen. Suosittelen.🙂

Trackbacks/Pingbacks

  1. Shosenkyo kanjoni alkuruskan aikaan | Tatu @ nihon - 02.03.2013

    […] Huipulla oli myös temppeli, joka kuuluu koko Japanin kattavaan pyhiinvaellusreittiin. Ne kohteet ovat jonkinmoisia “voimapisteitä”. Listassa on myös esimerkiksi Tokion liepeillä sijaitseva Takao-vuori. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: