Kanazawa: samuraita, geishoja, taiteilijoita ja ninjoja

16 May

samuraikatu

Toinen ja viimeinen artikkeli Kanazawasta…

Koska kaupunki säilyi suurilta osin Yhdysvaltojen palopommituksilta toisen maailmansodan aikana, on siellä jäljellä vielä runsaasti Edo-ajan arkkitehtuuria ja miljöötä. Toki normaali urbaani modernisoituminen on muuttanut kaupunkikuvaa rajusti, joten mitään kaupungin mittaista ”Edo-museota” ei kannata odottaa, mutta siitä huolimatta Kanazawa on yksi parhaista alueista kokeakseen vanhaa Japania.

Tämän kertainen reissu aloitetaan Nagamachi nimeä kantavasta samuraikaupunginosasta.

muuri

Beigien muurien reunustamien katujen varrella oli aikoinaan runsaasti vauraiden samuraisukujen asumuksia, joista osa on säilynyt vielä tähän päivään asti. Osassa rakennuksista vielä asuu ko. sukujen jälkeläisiä, ja täten ne eivät ole yleisölle avoimia. Kadut ovat varsin siistissä kunnossa ja tarjoavat rauhoittavan kävelyreissun. Täysin hiljainen ja autoton alue ei ole, mutta huomattavasti rauhallisempi kuin kaupungin modernimmat alueet. Historiallisena kuriositeettina saatat bongata kandun varrelta kiven, jota kertomusten mukaan samurait käyttivät kenkien pohjiin tarttuneen lumen poistamiseen. Onnea etsintöihin.

jorpakko
portti

Tosiaankin kaikki vanhat talot ei ole yleisölle avoimia, mutta esim. Nomura -suvun taloon pääsee tutustumaan 500 jenin sisäänpääsymaksulla. Itse talo on melko tyypillinen vanha japanilainen rakennus (lue varo iskemästä päätäsi ovien karmeihin). Parhaimpia pointteja siinä on piehenkö ja rauhallinen puutarha sisäpihalla karppilampeineen.

lampi
huoneesta

Hieman katua eteenpäin vastaan tulee kaksi restauroitua ashigaru-sotilaiden asumusta. Vaikka ashigarut olivat samuraijärjestelmän alapäässä, infotaulujen mukaan Kanazawan alueen ashigarut elivät ajan mittapuulla melko keskiluokkaista elämää. Heillä oli tiettyjä etuisuuksia ja jopa lomapäiviä. Tästä korkeammasta varallisuudesta verrattuna muiden japanilaisten jalkasotilaisiin verrattuna kertoo myös näiden asumusten hillitty koristeellisuus.

sotilaan hima

Higashichayamachi, eli suomeksi itäinen teehuonekaupunki, on yksi parhaiten säilyneistä Edo-ajan naapurustoista Japanissa. Sitä yhdistettynä Kanazawan muihin vanhoihin kortteleihin pidetään samanvertaisena kuin Takayaman vanhoja puutalokortteleita. Aikoinaan alue oli Kanazawan kuuluisin geisha-kortteli, jossa vauraiden sukujen jäsenet kävivät nauttimassa korkeatasoisesta viihteeestä. Osa rakennuksista on vielä samassa bisneksessä mukana, mutta useat kaupoista ovat nykyään tavallisia teehuoneita, herkkukauppoja tai perinteisten käsitöiden myymälöitä.

teekatu
kultahuone

Kanazawa-haku on paikallisella tekniikalla tehtyä paperinohutta kultaa. Kanazawa tuottaa 99% Japanin korkealaatuisesta lehtikullasta. Esimerkiksi Kioton Kultaisen pavilijongin pinnoite on kokonaisuudessaan tehty Kanazawassa. Täällä voit ostaa vaikka lehtikullalla terästettyä teetä tai alkoholia tuliaiseksi. Suosittelen piipahtamaan Hakuza -nimisessä kaupassa, jossa voit käydä ihmettelemässä yllä olevaa kultapäällysteistä varastorakennusta.

Illan pimetessä teekatu on varsin tunnelmallinen.

teekatu iltasella

Hypätään menneestä nykyaikaan, tarkemmin 21st Century Museum of Contemporary Artiin. Vuonna 2004 valmistunut lasihässäkkä on nopeasti noussut yhdeksi Kanazawan suosikkikohteista. Syynä tähän lienee sijainti kivenheiton päässä Kenroku-enista, itse rakennuksen mielenkiintoinen tyyli sekä lapsi(ja lapsenmielis)ystävälliset kosketeltavat pysyvät teokset.

värihässäkkä

Itse näyttelytilat oli valmisteluvaiheessa seuraavaa näyttelyä varten, joten niitä ei päästy valitettavasti katselemaan. Toisaalta se ei haittaa, koska ilmaisen puolen systeemeissäkin riitti ihmeteltävää ihan riittämiin. Harmittavasti rakennuksen kuuluisinta vetonaulaa pystyi täten kurkkailemaan vain ylhäältä päin.

allas

Se vetonaula on yllä näkyvä uima-allas. Kirkkaan lasin ja valaistuksen ansiosta se näyttää normaalilta uima-altaalta vesineen, mutta mahdollistaakin kävelemisen ”veden alla”. Tuonne vedealaistilaan ei tuona päivänä päässyt.

tuubipää

Museon pihalla tönöttää toisiinsa yhdistettyjä tuubeja. Niihin voi yllä olevan esimerkin mukaan tyrkätä kaalinsa ja koittaa kommunikoida pihan toisella laidalla olevan immeisen kanssa.

märkä huone

Tässä huoneessa ei ole kattoa lainkaan, eikä itse asiassa lamppujakaan. Hmm… jos siinä ei ole kattoa niin onko tämä edes huone? …vai sisäpiha? No enivei… tämä tila siis sai kaiken valon vain ylhäältä olevasta aukosta. Tuon päivän tihkusade oli tehnyt huon… tilan keskelle märän neliön. Kokonaisuudessaan se tarjosi melko mielenkiintoisia kuvausmahdollisuuksia.


laatikkomato
puputuolit

Puputuolit oli ihan mukavia istuttavia.

hassu hissi

Rakennuksen hissikään ei ollut ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä.

kiikkustuolit ja kukat

Hippiseinä.

Alla on Shiinokin kulttuurikompleksi. Se oli aikoinaan prefektuurin hallintorakennus, mutta nykyään toimii näyttely ja kokoustilana. Edustalla nakottaa kaksi 300-vuotista tammea (shiinoki).

talo

Sisällä oli näyttely punaisista bonsai-puista.

bonsait
jalkataide

Lisää kummallista taidetta eri puolilla Kanazawaa.

teetie

Myös lännessä on teekortteli, Nishi-Chayamachi. Se on jonkin verran itäistä aluetta pienempi ja huomattavasti hiljaisempi.

kaunis naama

Kumma naama ränsistyneen talon ikkunassa.

Läntisen teekorttelin lähettyvillä on deramachi, eli temppelikaupunki. Pienellä alueella on kymmenittäin eri buddhalaisuuden haarojen temppeleitä, niin pieniä kuin suurempiakin. Ehkä yksi mielenkiintoisimmista on Myoryu-ji, joka kantaa liikanimeä Ninja-dera. Vaikkakin rakennuksella tuskin on tekemistä ninjojen kanssa ja temppelin henkilökuntakin niin väittää.

ninjamesta

Hiippailtiin sniikisti kuin ninjat takaportista sisään selvittämään mistä tämä ninja-maine johtuu. Tokugawan shogunaatti rajoitti tuommoiset rakennukset kaksikerroksisiksi ja ulkoapäin temppeli näyttääkin juuri siltä. Mutta itse asiassa kyseessä oli Maeda -suvun samuraiden vartiorakennus hyökkäyksiä vastaan. Ulkoapäin kaksikerroksinen rakennus sisältääkin neljä varsinaista kerrosta ja useita välikerroksia. Temppelissä on useita piilotettuja puolustusvälineitä, salareittejä sekä ansoja. Keskuskaivosta kerrotaan olevan yhteys Kanazawan linnaan parin kilometrin päähän. Kaiken kaikkiaan huoneita on 23 ja portaikkoja 29. Tässä valossa ei ole kummallista temppelin ninjainen maine.

Ihan omin päin temppeliä ei voi tutkailla vaan sisään pääsee vain opastettujen kierrosten kanssa. Hinta on hieman suolainen 800 jeniä aikuiselta ja ennakkovaraus on suositeltavaa vaikka mukaan voi päästä ylijäämäpaikkaa odottamallakin. Kierrokset ovat tietenkin japaniksi, mutta kieltä osaamattomille on tarjolla opaskirjanen. Kameraa kierroksen aikana ei saa käyttää, joten kuvia tuosta mysteeritemppelistä ei ole.

Temppeli-ihmettelyn jälkeen oli kiva piipahtaa läheisessä pohjoismaisessa kahvilassa nimeltään Kuppi. Jos matkaatte Kanazawaan, niin suosittelen tukemaan suomikulttuuria syömällä korvapuusteja ja lohivoileipiä siellä. Aterioinnin jälkeen olikin aika ostella tuliaiset ja körötellä bussilla lentoasemalle sekä lennähtää jälleen takaisin Tokion konnuille.

Yksi vastaus to “Kanazawa: samuraita, geishoja, taiteilijoita ja ninjoja”

Trackbacks/Pingbacks

  1. Higashichayamachi | Tatu @ nihon - 30.05.2014

    […] Higashichayamachi, huokuu Edo-ajan nostalgiaa. Esittelin paikan aikaisemmin pikaisesti parin vuoden takaisen Kanazawan reissun aikana, joten en kirjoittele sen suuremmin alueen taustoista. Tämä artikkeli käsittää lähinnä […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: