Ginzan onsen: päiväreippailua

25 Jan

Aamiainen! Nam!

Eli, toinen päivä hopeavuoren kuumilta lähteiltä. Kuulostaa joltain fantasiatarinan tapahtumapaikalta. Yllä on kuva moniosaisesta ja maukkaasta aamiaisesta, jonka turvin teimme reippailua kylässä ja metsäpoluilla pitkin päivää. Jo aamuvarhaisella sää oli melkoisen kuuma, mutta onneksi reitin varrella oli mahdollisuus ajoittaiseen vilvoitteluun, mistä enemmän myöhemmin tässä artikkelissa.

Yllä on näkymä huoneestamme valoisaan aikaan. Voit vertailla sitä edellisen artikkelin viimeiseen kuvaan. Tunnelma on aikas eri, mutta hyvät näkymät kumpainenakin aikana.

Joen yli on lukuisia vähemmän ja enemmän vanhoja siltoja. En laskenut kuinka monta niitä kaikkiaan on. Kaikki niistä lienee riittävän hyvässä kunnossa, jotta aamukävely ei yllättäen muutu aamu-uinniksi.


Reippailureitin alussa on 22 metriä korkea Shirogane-vesiputous. ”Shirogane” tarkoittaa hopeaa, hopeakolikkoa ja hopeamaalia. Lähes kaikki asiat tuolla viittaa hopea sitä sun tätä asioihin. Varmasti näyttää vielä hienommalta ruskan aikaan.

Putouksen alla oli luonnon jääkaappi. Tai no ei täysin luonnonmukainen, koska onkalo oli aikoinaan ihmisten kaivama, mutta siinä mielellä luonnon jääkaappi että se pysyy kylmänä ilman keinotekoisia apuja… myös kesäkuumalla. Onkalo on jotenkin yhteydessä maanalaisiin vuoristojokiin, joiden seurauksena se on melkoisen viileä. Onneksi kamerani ja linssini ovat jokseenkin sääsuojattuja kumitiivistein, joten kosteuden tiivistymisestä masiinan sisään ei ollut haittaa. Enemmän haittaa oli tosin rillien huurtumisestä. Pöh!


Reippailupolku kulkee puron varrella vähitellen nousten vuoren rinnettä ylös.


Ylhäällä on pieni puisto ja vuosisatoja vanha Nobezawa-hopeakaivos.


Kaivos on mukavan viileä kuuman reippailun jälkeen. Kaivoksen läpi vie lyhyt reitti, jonka varrella ei ole hirveästi nähtävää… vain kalliota, mutta se on silti miellyttävä viilennys kesken kävelyn.

Polun varrella on siellä täällä kalliossa aukkoja, joista kaivosonkaloiden viileää ilmaa puskee ulos. Niiden eteen on usein asetettu penkkejä, mitkä on mainioita levähdyspaikkoja. Kaikenkaikkiaan reitti ei kyllä tarjoa mitään suurta kuntoiluhaastetta, koska paikat on hyvin lähellä onsen-kylää. Sopii siis myös vanhemmalle perukalle ja heikompikuntoisille.

Pikkupoika kävelemässä vastaan mutkittelevalla metsäpolulla.



Yllä kuva majatalostamme päiväsaikaan. Sympaattinen vanha rakennus.


Yllä porukkaa nauttimassa ilmaisista jalkakylvyistä joen varrella. Alla puolestaan jonkun kevyet eväät. Alue on kuuluisa vesimeloneista. Niistä tehtyjä tuotteita voi ostaa lähes joka kaupasta ja jos aikaa riittää, myös farmikierrokset on mahdollisia.

Alla olevalla pikkubussilla kuljimme juna-aseman ja Ginzan onsenin välillä. Edustaa Japanissa jokseenkin suosittua feikki-retro-tyyliä. Uusia asioita, jotka on tehty vanhanaikaisen näköisiksi. Ginzan onsenissa toki on täten tavoiteltu Taisho-ajan tunnelmaa, mutta itsessä tuo auto herätti vain lähinnä hilpeyttä. Piti kulkiessaan aikamoista räminää. Olikohan se tarkoituksella meluisa, kuin vanhaan aikaan?!?

2 vastausta to “Ginzan onsen: päiväreippailua”

  1. äiti 26.01.2014 klo 16:49 #

    Taas kerran… Niin kauniita kuvia ihanista paikoista!
    Voi vain haaveilla pääsevänsä joskus itsekin käymään.

    • Tatu 26.01.2014 klo 21:52 #

      Etköhän sä pääse joskus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: