Akitan prefektuurin museo

6 Feb

Pikainen visiitti Akitan prefektuurin museoon. Se on aika tyypillinen paikallishallinnon ylläpitämä museo. Eli tarkoittaa lähinnä sitä, että kohdeyleisö on alueen kouluikäinen väestö. Ulkopaikkakuntalaisille ja ulkomaalaisille museo voi olla jokseenkin kiinnostava, joskin se ei ehkä anna niin paljoa, koska samanlaista ”yhteyttä” esillä oleviin näyttelyihin ei ole. Ulkomaan turisteihin on panostettu melkeinpä vähin tarpeellinen määrä, minkä voi huomata jo varsin… pelkistetystä lontoonkielisestä kotisivusta. Itse museossa selityksiä on englanniksi vain harvakseltaan.

Mutta, pääasiassa minut paikalle veti huhujen mukaan varsin kattava rajatun ajan esillä oleva erikoisnäyttely raideliikenteestä. Näyttelyesineistä esimerkkinä yllä roikkuu junien määränpääilmaisimen muovisia rullia. Nykyään matkan kohteet näytetään pitkälti LED-tauluin.

Esillä oli myös paikallisten valokuvausharrastajien otoksia junista. Suosittu aihe oli uudet Super Komachi -luotijunat. Monissa kuvissa oli esillä japanilaisen junakuvaamisen klassikoita… juna ja kirsikkapuut, juna sillan päällä, juna heijastuu riisipellon pinnalta, juna ja tunneli yms. En viitsi niitä kuvia esitellä ilman kuvaajien lupia.

Alla vielä vanhempia määränpääilmaisimia.


Näyttelyssä oli myös melko laajoja liikkuvia pienoisrautateitä. Näyttivät olevan pikkupoikien suosiossa.

Alla vanha junakuskin aikataulukartta.


Yllä on vanha poletti… englanniksi lienee ”token”… ja sille oma kantokassi. Entisajan junakuskien piti ajella pitkiä aikoja yhteen soittoon, mikä merkkasi sitä että vuoron lopulla niillä oli kaamea vessahätä. Siksi heille oli omat privaattivessat ja niihin pääsi vain noiden järeiden polettien avulla, jottei muu kansa ollut niitä varaamassa, kun kuski salamana pinkaisee ohjaamosta oloaan helpottamaan. Suuri hätä vaatii järeitä menetelmiä vessan vapaanaolemisen varmistamiseen.

Ja tuota selostustahan ei usko kukaan. Hah! Oikeasti kyseessä on turvallisuusmenetelmä, joka oli käytössä yksiraiteisilla rataosuuksilla. Enemmän voitte lukea wikistä, jos kiinnostaa.

Museossa on myös jatkuvia näyttelyitä. Yksi niistä esittelee paikallista kulttuurihistoriaa ihan kivikaudelta tähän päivään asti. Täytyy myöntää että se oli aika mielenkiintoinen, koska Akitan alue on nähnyt monta erilaista vaihetta. Aluksi se oli Ainujen asuinaluetta, kunnes ”yamaton” japanilaiset hiljalleen työnsivät paikallisväestöä aina pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi. Historia on täten hyvin samanlainen kuin Suomessa, missä saamelaiset painostettiin lappiin suomalaisten kansanvaelluksen myötä.


Lisäksi esitetään läänitysajan valtakamppailuja. Silloin Akitan ja Yamagatan alue oli nimeltään Dewan provinssi ja syrjäisestä sijainnistaan johtuen sivussa suurimmista valtataisteluista ja täten kohtuullisen rauhallinen. Pieniä kahakoita nähtiin kyllä täälläkin. Kuuluisassa Sekigaharan taistelussa Akita -niminen samuraisuku taisteli voittaneen Tokugawan puolella ja saivat hallitakseen Dewan provinssin pohjoisosat, jossa virassa he säilyivät läpi Edo kauden. Alunperin suku oli kotoisin etelämmästä nykyisen Fukushiman prefektuurin alueelta. Lopulta Meiji restauraatiossa ja daimyo järjestelmän purussa Dewan provinssi pilkottiin kahtia ja pohjoisosasta muodostui Akitan prefektuuri, jonka ensimmäiseksi varakreiviksi tuli alueen viimeinen daimyo, Akita Akisue.

Kuten huomaatte, Mieji restauraatio ei ollut suurimmalle osalle daimyoista mikään paha nakki, vaikka nimellisesti he menettivät valtatittelinsä. Niiden tilalle vain luotiin uudet. Edo-kauden aikana samurai-kastin daimyoista oli jo aikoja sitten muodostunut ennemminkin virkamiehiä kuin sotilasjohtajia, joten käytännön työhön muutoksella ei ollut suurta vaikutusta. Restauraation myötä heidän sotilaallinen voima siirrettiin ihan muodollisestikkin keskushallinnolle ja daimyot pitkälti pystyivät jatkamaan edellisellä elintasolla.

Hups… tulipas pitkä selostus. Historia on sydäntäni lähellä, joten joskus pahana tapana on alkaa höpöttelemään siitä pitkäveteisesti. Toivottavasti edes jotakin kiinnosti.

Toisessa pysyväisnäyttelyssä on varsin hienoissa puitteissa esitelty luonnonhistoriaa. Modernit ja siistit puiteet vaikutti kuin pienemmän mittakaavan Heureka tiedepuistolta.

Valitettavasti museo ei ole helppojen julkisten yhteyksien päässä. Lähimmälle asemalle on kohtuuttoman pitkä matka kävellen, joten menimme sinne omalla autolla. Turisteille vaihtoehtona on toki taksilla matkustaminen.

2 vastausta to “Akitan prefektuurin museo”

  1. Topi Lajunen 06.02.2014 klo 05:35 #

    ”Junakuskin aikataulukartta” lienee ns. graafinen aikataulu. Siinä on toisella akselilla matka ja toisella aika. Diagonaaliset viivat esittävät junien kulkua matkan ja ajan suhteen.

    Itse kuljettajan käyttöön tuo ei ole kovin kätevä, enkä äkkiseltään usko, että Japanissakaan se olisi kuljettajien käytössä. Sen sijaan liikenteenohjaukseen sekä aikataulun ja ratakapasiteetin käytön suunnitteluun tuollainen on perin kätevä, ja käytössä maailmalla edelleen, kuten Suomessa: http://gratu.miso.fi/aikataulut/

    • Tatu 06.02.2014 klo 05:41 #

      Ahaa! Kiitos tiedosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: