Japanin kulttuurihistoriaa tiivistetysti, osa 6

19 Mar

Azuchi – Momoyama (1568 – 1600)
Lyhyt Japanin sisällissodan loppuun sijoittuva kausi, jonka aikana valtio yhtenäistyi ja kattoi lopulta käytännössä kaikki pääsaaret. Ajan merkittävimpiä hahmoja ovat niin sanotut Japanin suuret yhdistäjät: Oda Nobunaga, joka sai keisarilta tehtävän Japanin yhdistämiseen; Toyotomi Hideyoshi, joka saattoi Japanin yhdistämisen loppuun Odan kuoltua ja hallitsi de facto valtion päämiehenä; Tokugawa Ieyasu, joka ymmärsi Euroopasta saapuneiden tuliaseiden merkityksen ja käytti Toyotomin kuoltua vanhuuttaan jättämää valtatyhjiötä taitavasti hyväkseen ja perusti shogunaatin itään, Edoon.

Edo (1600 – 1868)

1614 / 1615 – Tokugawan hyökkäykset Toyotomi Hideyoria vastaan.
1637 – Japanin sulkeminen: Kristinusko oli uhkana valtaa pitäville. Espanjalaisten johdolla nousee kapina, mutta Hollantilaisten avustuksella se kukistetaan. Hollantilaiset saavat yksinoikeuden kaupankäyntiin Dejiman saaren kautta. Fumi-e järjestelmä kristittyjen paljastamiseksi (kaikkien tuli astua kristuksen kuvan päälle ja ne jotka epäiröivät paljastuivat kristityiksi ja vangittiin).
1680-1709 – Tsunayoshin valtakausi: Shogun on epäluotettava ja epävakaa. Buddhalainen munkki vaikuttaa shogunin ajatteluun ja hän asettaa useita hieman kummallisia ”elämänsuojelulakeja” mm. koiran tappaminen on murhaa vastaava rikos.
1688-1704 – Genroku-kausi: Taloudellista kukoistusta, kaupunkien kasvua, viihdettä samuraille ja muulle kansalle, kulttuuria (eroottista, yksinkertaista, humoristista).
1760 – Länsimaisten kirjojen tuonti ja kääntäminen sallitaan.
1853 – Kommodori Perryn ”mustat laivat”: shokki japanilaisille mm. höyryvoiman takia.
1854 – Kanagawan sopimus: useiden satamien avaaminen yhdysvaltalaisille.
1858 – Japani sopii epätasa-arvoiset sopimukset länsimaiden kanssa: länsimaalaisia ei voi tuomita Japanin lakien mukaan. Tyytymättömyys heikkoa bakufua kohtaan kasvaa erityisesti rannikkoalueilla. ”Karkotetaan barbaarit, kunnioitetaan keisaria” liikkeen nousu.
9.11.1867 – Viimeinen Shogun, Yoshinobu, luopuu painostuksen alla tittelistään.
3.1.1868 – Meiji uudistus alkaa.

Tokugawa shogunaatti perustaa kastijärjestelmän, joka on arvoasteikossa seuraavanlainen: samurait > talonpojat > käsityöläiset > kauppiaat. Voimakkaiden paikallisten lääninherrojen aiheuttamista kapinoista viisastuneena shogunaatti asettaa järjestelmän, jolla heidät pidettäisiin aisoissa. Aikaisemmin Tokugawaan vastaan olleet daimyot hajautetaan Japanin laitamille, jolloin he eivät voi muodostaa yhdessä yhtenäistä voimapesäkettä. Lisäksi daimyoiden tulee lähettää osa perheestä panttivangiksi Edoon ja itsekkin osa ajasta on vietettävä Edossa. Tästä seurasi Edon väkiluvun nopea kasvu ja myös kulkuyhteyksien parantaminen maan laitamilta pääkaupunkiin.

Asetetaan käyttäytymislakeja säätelemään eri kastien toimintaa. Esimerkiksi samuraista tulee virkailijoita pitkän rauhanajan kuluessa ja ns. tavallisten töiden tekeminen kielletään heiltä. Tämän seurauksena jotkin samuraista velkaantuvat pahasti. Syntyy paradoksaalinen tilanne, jossa arvokkuudessa korkealla oleva samurai voi olla erittäin köyhä, kun taas pohjalla oleva kauppias hyvinkin vauras.

Edo-kaudella luodaan ”goningumi” järjestelmä, jossa 5 perheen päätä liitetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Systeemin tarkoituksena on vahtia jäseniään ryhmäpaineen avulla. Jos yksi ryhmästä jää kiinni rikoksesta esim. veronkierrosta, rangaistus lankeaa ryhmän jokaiselle jäsenelle. Ryhmän koko on kuitenkin rajoitettu yleensä viiteen, jottei mahdollinen koko ryhmän kapina olisi ongelma.

Kristittyjen lähetyssaarnaajien toiminta koetaan uhkaavan valtion vakautta ja täten kristittyjä aletaan vainota, ulkomaalaiset karkotetaan lähes koko Japanista ja maa suljetaan ulkopuolisilta (Sakoku lait). Länsivaltojen ”menestyksen” Kiinan Opiumsodassa takia alkaa niiden kiinnostus Japania kohtaan kasvaa 1800-luvun puolivälissä. Lännen uhan vuoksi Japani pyrkii modernisoitumaan, mutta silti bakufun toiminta tässä murrosvaiheessa koetaan heikoksi, mikä lopulta johtaa kapinaan ja shogunaatin kaatumiseen, bakumatsuun.

4 vastausta to “Japanin kulttuurihistoriaa tiivistetysti, osa 6”

Trackbacks/Pingbacks

  1. Nagoyan linna | Tatu @ nihon - 03.05.2014

    […] kaapatessa vallan ja Edo-kauden alkaessa Ieyasu shogun päättää rakentaa Nagoyan linnan uudelleen. Nykyisin nähtävä muoto […]

  2. Wikilinkki | Tatu @ nihon - 21.09.2014

    […] artikkeleihin: Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4 Osa 5 Osa 6 Osa 7 Osa […]

  3. Japanin korkein pagoda | Tatu @ nihon - 29.11.2014

    […] olleen yhteinäisen linjan hallirakenteissa. Rakennuksen sisällä on Buddha- ja bosatsu-patsaita Momoyama-kaudelta sekä valokuvauskielto. […]

  4. Japanilaiset puutarhat: historia | Tatu @ nihon - 22.12.2014

    […] Azuchi-Momoyama-kaudella teepuutarhat kehittyivät huippuunsa. Sen aikaiset teemestarit kehittivät teeseremonian osaset ja seremonian pitopaikat nykyäänkin tunnettuun muotoon. Nämä teehuoneet suosivat yksinkertaista maalaismaisuutta ja sijoitettiin kiinteäksi osaksi huoliteltua, mutta pelkistettyä puutarhaa. Tyyli oli tarkoin harkittua, mutta ei sisältänyt ”hienoja” yksityiskohtia tai kirkkaita värejä vaan perustui yksinkertaisuuteen ja luonnonläheisyyteen. Teepuutarha voi olla hyvin pieni, käsittäen yksinkertaisen teehuoneen, kivilyhdyillä valaistun polun huoneelle ja pesualtaan, ”tsukubai”, rituaalista puhdistautumista varten. Kompaktin koonsa takia ne ovatkin usein yhtenä osana suurempia maisemapuutarhoja. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: