Japanin kulttuurihistoriaa tiivistetysti, osa 8

27 Mar

Myöhempien ajanjaksojen pääpiirteitä lyhyesti ja kulttuurin taustoja

Meiji (1868 – 1912)
Bakumatsun jälkeen hallitusta ja armeijaa modernisoitiin voimakkaasti. Kansan keskuudessa armeijan valta on
suosiossa, koska sen aikainen ymmärrys oli että armeija suojelee kaikkia tasapuolisesti, kun taas poliittiset puolueet ajavat ennen kaikkea oman ryhmänsä etua. Japanista lähetettiin Eurooppaan ihmisiä oppimaan ja tuomaan takaisin tarpeellista teknologiaa, minkä seurauksena lääketiede ja hallitusrakenne omaksuttiin Saksasta, kun taas sotilasjärjestelmä Ranskasta.

Taisho (1912 – 1925)
Keisari Taishon terveys oli heikko, mistä seurasi aikakauden lyhyt pituus. Tänä aikana Japani jatkoi modernisoitumista, mutta hieman ehkä demokraattisemmalla tavalla verrattuna Meiji-kauden pakotettuihin säädöksiin. Lyhyydestään huolimatta Taisho-kautta pidetään Japanissa erityisen onnellisena ja myöhemmässä kirjallisuudessa on usein aiheena ajan romanttista haikailua.

Showa (1925 – 1989)
Keisari Showa halusi englantilaisen perustuslaillisen monarkiamallin Japaniin, mutta armeijalla oli kuitenkin ajatus
keisarin suorasta johtamisesta ja Japanin noususta Aasian valtiaaksi. Keisari ei pitänyt armeijan tavoitteista, mutta Japani muuttui kohti vankempaa militarismia armeijan painostuksen alla. Samaan aikaan länsimaat pyrkivät vähentämään Japanin vallan kasvua rajoittamalla strategisten resurssien maahantuontia. Tämän seurauksena armeijan laajenemishalut kasvavat, mistä seuraa lopulta Korean ja Kiinan valloittaminen sekä 2. maailmansotaan osallistuminen.

Sodan jälkeen Japaniin saadaan keisarin haluama monarkiamuoto ja Japanin taloutta aletaan uudelleenrakentamaan. Japani liittyy maailman talousjärjestelmiin, mistä seuraa nousukausi ja Showa kauden lopun kuplatalous.

Heisei (1989 -> nykyhetki)
Kauden alussa Japanin talouskupla puhkeaa, mistä seuraa osittainen elinikäisen työllisyyden päättyminen, globalisaation vaikutuksen voimistuminen ja myös poliittisen järjestelmän muutoksia. Japanissa alkaa maltillisen talouden taantuman aika ns. menetetty vuosikymmen (joka tosin on käytännössä jatkunut jo yli kaksi vuosikymmentä). Tämän seurauksena julkinen velka on paisunut erittäin suureksi (yli 200% bruttokansantuotteesta, 2. suurin koko maailmassa).

Kieli
Japanin kieli muodostaa Ryukyun kielen kanssa melko rajatun pienen kieliperheen. Kielen rakenne on agglutinatiivinen, eli sanan vartaloon liitetään erilaisia päätteitä. Tämä on siis yhtäläistä suomen kielen kanssa. Lauserakenne on temaattinen, eli siinä annetaan lauseelle joku teema ja siihen liittyvä kommentti. Tästä seuraa että lauseet ovat harvoin
suoria väittämiä vaan tieto esitetään eri asioiden suhteina. Seurauksena voi olla epämääräisyyttä ja tietyt asiat tulee ymmärtää asiayhteydestä. Logiikaltaan kieli on lähellä muita itäaasialaisia kieliä ja sanastostakin suurin osa on pohjimmiltaan omaksuttu ulkomailta (jopa 70%). Kirjoitusjärjestelmässä käytetään kiinalaisperäisiä kanji-merkkejä, hiragana- ja katakana-tavumerkkejä sekä tarpeen mukaan aakkosellisia kirjaimia. Kielessä käytetään laajasti
useita kohteliaisuustasoja, mikä näkyy myös ihmisten kanssakäymisessä.

Kulttuurin piirteitä
Japani on hyvin hierarkkinen yhteiskunta. Ihmiset on perinteisesti asetettu omaan luokkaan tai kastiin ja voimakkaasti hierarkkinen järjestelmä on säilynyt vahvasti esimerkiksi työpaikoilla ja koulumaailmassa. Kulttuuria leimaa myös retrospektiivisyys, eli asioita tarkastellaan paljon sen perusteella, miten aikaisemmin on toimittu, mikä korostaa ennakkotapausten merkitystä.

Ulkomailla on ollut suuri vaikutus Japaniin, mikä näkyy esim. kielessä, mutta toisaalta japanilainen kulttuuri katsoo olevansa ainutlaatuinen (sakoku) ja joidenkin mielestä jotenkin muita kulttuureita parempi. Tästä on seurannut ihan oma pseudotieteellinen alansa, nihonjinron, joka korostaa Japanin ainutlaatuisuutta ja vähättelee ulkoisten kulttuurien vaikutusta.

Moni nykyään erittäin japanilaiseksi mielletty perinne tai tapa ei ollut ennen vanhaan suurimman kansanosan arkipäivää. Vasta Meiji-restauraation jälkeen oli ns. tavallisella kansalla mahdollisuus harrastaa samuraisäädyn tai hovin kulttuuria, minkä myötä perinteiset tavat levisivät yleisempään käyttöön.

honne-y-tatemae

Sosiaalisen rakenteen käsitteitä

  • Honne / tatemae: oikeat ajatukset / ulkoinen ”fasadi”
  • On: velka syntymästä asti esim. vanhempia kohtaan (takaisinmaksu mahdotonta, mutta maksun yrittäminen on oletettua)
  • Giri: velvollisuutta tasavertaisten kesken
  • Amae: ns. luottamus siihen että muut eivät hyväksikäytä heikkoutta tai virhettä edukseen
  • Ie (talous): ajatus että sosiaalinen tai taloudellinen sukulaisuus voi olla verisukulaisuutta merkitsevämpi (esim. työttömien/asunnottomien syrjäytyminen koko suvun ulkopuolelle tai yhteishuoltajuuden käsitteen puuttuminen kokonaan avioeron sattuessa)
  • Uchi / soto: sisä / ulko (kaikenkattava eri tasoilla toimiva ”me ja muut” ajattelu: esim. perhe ja muut, kylä ja muut, yrityksen työntekijät ja muut, japanilaiset ja muut)

4 vastausta to “Japanin kulttuurihistoriaa tiivistetysti, osa 8”

  1. Kiskomies 27.03.2014 klo 03:22 #

    ”Tästä seuraa että lauseet ovat harvoin
    suoria väittämiä vaan tieto esitetään eri asioiden suhteina. Seurauksena voi olla epämääräisyyttä ja tietyt asiat tulee ymmärtää asiayhteydestä.”

    Olisiko tästä jotain käytännön esimerkkiä, miten asia sanottaisiin suoraan (suomeksi), mutta joka sanotaankin japanissa epäsuorasti (sanasta sanaan käännettynä suomeksi).

    • Tatu 30.03.2014 klo 22:53 #

      Koska käytännössä Japanin kielessä täydellinen lause voi koostua ainoastaan verbistä, sisältö täytyy ymmärtää asiayhteydestä. Sana ”taberu” voi tarkoittaa ”minä syön, sinä syöt, hän syö jne jne…”

      Lisäksi vaikka käännös olisi yksiselitteinen sen merkitys ei välttämättä avaudu. Klassinen esimerkki on että firma pyytää toiselta firmalta jotain suoritusta ja saa vastauksen tyyliin ”sore wa chotto muzukashii…”, eli ”se on vähän vaikeaa”. Suomalainen sen ymmärtää että homma on hankala mutta tehtävissä ajan kanssa… vaikka vastauksen oikea sanoma on ettei hommaa voi tehdä lainkaan. Uskoisin että suomalainen sanoisi suoraan ettei juttu onnistu.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Wikilinkki | Tatu @ nihon - 21.09.2014

    […] Linkit artikkeleihin: Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4 Osa 5 Osa 6 Osa 7 Osa 8 […]

  2. Japanilaiset puutarhat: historia | Tatu @ nihon - 22.12.2014

    […] Meiji-kaudelta eteenpäin Japanissa tapahtui vikkelä modernisaatio ja länsimaisten tapojen virta saarivaltioon. Näillä uusilla tuulilla oli toki vaikutusta myös puutarhasuunnitteluun. Monia yleisiä kaupungin puistoja rakennettiin ja aikaisemmin yksityisiä Edo-ajan kävelypuutarhoja avattiin yleisölle vierailtavaksi. Lisäksi poliitikot ja uusrikkaat teollisuusjohtajat rakennuttivat laajoja kävelypuutarhoja, jotka usein sisälsivät länsimaisia puutarhaelementtejä, kuten nurmikenttiä, ruusupuutarhoja, suihkulähteitä, patsaita ja kukkaistutuksia. Japanilaistyylisten puutarhojen rakentaminen ei toki päättynyt kuin seinään Meiji-kaudella ja nykyisellä teollisella ajanjaksolla. Monet kuuluisatkin japanilaiset puutarhat ovat itse asiassa melko tuoreita modernin ajan tuotoksia, kuten Kenroku-en Kanazawassa ja sitäkin tuoreemmat Tofukujin kivipuutarhat Kiotossa. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: