Matsushima

23 May

Aika täräyttää pitkästä aikaa kunnon kuvapläjäysartikkeli. Jopa 34 fotoa!

Tämän kertaisena aiheena on Matsushima, jonne tuli tehtyä alkukeväästä hieman viileähkö reissu. Matsushima on yksi Japanin kolmesta kuuluisasta maisemasta. Tämän reissun jälkeen henkilökohtaiselta vierailulistalta puuttuu enää Amanohashidate Kioton prefektuurissa. Matsushima on kuuluisa lukuisista mäntyjen peittämistä saaristaan. Matsu = mänty, shima = saari. Hienojen maisemien lisäksi niistä on ollut käytännön hyötyäkin. Vaikka Matsushima on hyvin lähellä Tohokun 2011 maanjäristyksen episentrumia, säästyi itse kaupunki pahimmalta tuholta, koska saaret toimivat aallonmurtajina lieventäen tsunamin voimaa. Saaret itsessään kärsivät jonkin verran vaurioita ja noussut merenpinta tulvi satamassa olevien rakennusten sisään.

Artikkelin aloituskuva on Fukuura-saaresta, jonne johtaa pitkä punainen kävelysilta. Kuten kuvasta voinee nähdä, sää ei tällä kertaa ollut ainakaan aluksi suosiollinen. Satoi räntää ja ilma oli melkoisen vilpoinen.

Paikalle pääsee kätevästi aluksi luotijunalla Sendain kaupunkiin, mistä sitten puksutellaan paikallisjunalla Matsushimaan.

Aloitimme kierroksen sataman tuntumassa olevasta Godaidon temppelihallista. Se oli alunperin perustettu vuonna 807. Myöhemmin Date Masamune, alueen kuuluisin daimyo, rakensi sen uudelleen nykyiseen tyyliin vuonna 1604. Godaidon sisäosat eivät ole normaalisti tavalliselle yleisölle avoinna paitsi 33 vuoden välein erityisen seremonian aikaan.

Tietenkin tällä kertaa ovet olivat visusti kiinni.

Godaidon saarelle vie pari punaista siltaa, joiden lankkujen välissä on huomattavia aukkoja. Niiden läpi näkee hyvin alla olevan vedenpinnan, mutta aika hankala niiden välistä on kuitenkaan pudota. Sanonnan mukaan, jos kompastut matkalla sillan yli, et ole vielä tarpeeksi henkisesti vahva ja siten kelvollinen vierailemaan temppelissä.



Parempaa säätä odotellessa oli mukava maistella paikallisia herkkuja lounaaksi.


Koska alueen pääosassa ovat nuo mäntysaaret, on luonnollista että tarjolla on useita veneitä lähempää tarkastelua varten. Risteilyveneillä on monikieliset selostukset jotka kertovat saarista pientä nippelitietoa (jotka olen toki jo unohtanut).

Alla yksi kuuluisimmista saarista, Kanejima, jonka läpi on useita onkaloita.


Alla oleva pieni saari on veden ja tuulen kovertama Nioojima.




Lokkien, noiden merien rottien, ruokkiminen on suosittu ajanviete veneajelujen aikana. Sitä varten on laivalta ostettavissa katkaravun makuisia snäksejä.


Lokit ovat aika rohkeita otuksia ja nappailivat ihan muina miehinä makupalat suoraan allekirjoittaneen kädestä.


Niiden ruokkiminen oli kieltämättä ihan hauskaa puuhaa. Taidokkaasti ne syöksyivät sapuskan kimppuun niin kädestä kuin ilmaan heitettäessä.

No, kuten viksummat arvaavat, lokeista voi olla hieman haittaakin. Lokkien ruokkiminen kiellettiin noin kuukausi tuon reissun jälkeen. Niiden ulosteet kuulemma haittaavat niin paljon kuuluisien mäntyjen kasvua että Matsushimasta oli vaarassa tulla pelkkä Shima. Paikallisilla viranomaisilla nähtävästi kesti useita vuosikymmeniä tajuta että lintujen ruokkiminen ei olekkaan ihan paras idea. No, ainakin henk.koht. ehdin sen kokemaan ja nappaamaan mukavia lähikuvia niistä. Kuinkakohan pitkään lokeilla kestää tajuta ettei kiertoajeluveneitä kannatakkaan enää seurata makupalojen toivossa?!

Matsushimassa on muutamia muitakin nähtävyyksiä, esimerkiksi Tohokun alueen merkittävin Zen-temppeli, Zuiganji. Se oli perustettu alunperin vuonna 828, mutta myöskin jälleenrakennettu vuonna 1609 Date Masamunen toimeksiannosta. Päähallin kullattuihin seiniin kuuluisa runoilija Matsuo Basho, kirjoitti tribuutin Matsushimalle. Valitettavasti päähalli on remontissa, joten tyydyimme kävelemään temppelin edustalla olevassa metsikössä.

Metsän laidalla on useita kallioluolia, joissa on edesmenneiden tuhkahautoja.


Zuiganjin sijaan vierailimme viereisessä Entsuuin zen-temppelissä. Se on pyhitetty Date Masamunen pojanpojalle, Date Mitsumunelle. Alla olevassa kuvassa näette temppelin sisäänkäynnillä nakottavia kokeshi-nukkeja. Niihin on kirjoitettu vierailijoiden toivomuksia ja rukouksia. Normaalisti nämä toivomusesineet ovat pieniä puulaattoja ks. Ema.

Temppelissä on monta mielenkiintoista pointtia. Sen kivipuutarha on järjestetty sydäntä tarkoittavan kanji-merkin mukaan (kokoro, 心) ja sora-alueen keskellä olevat kivet kuvaavat Matsushiman saaria.

Alla oleva narulla sidottu kivi on ”sekimori-ishi”, eli vallinpitäjäkivi. Sen symboliikka on lähinnä ilmoittaa että pääsy on kielletty. Klassisesti sitä on käytetty aikoinaan teehuoneen edessä ilmoittamaan että teeseremonia on meneillään, eikä huoneeseen suvaita täten astuttavan sisään. Köysikivelle on siten syntynyt yleinen merkitys, jolla voi rajoittaa kulkua tietylle alueelle. Joskus se voi saada henkisemmän vivahteen esim. temppeleissä merkitsemään pyhää aluetta, jonne kuolevaisten ei suoda menevän.

Tässä puutarhassa tarkoituksena lienee estää kulku pienellä sillalla. Ehkä kivisilta ei ole mitään tukevimpia, ja voisi rikkoutua kulkijan painosta. Mielestäni paljon elegantimpi ja hienompi tapa rajata alueita, kuin rumat kieltokyltit (jos vierailija ymmärtää merkityksen… hehe!). Nyt ainakin blogin lukijat ovat sen suhteen sivistyneitä, ja voitte bongailla narukiviä Japanissa liikkuessanne.



Temppelissä yhdistyy mielenkiintoisesti länsimaiset vaikutteet japanilaiseen perinteeseen. Daten klaanilla oli ajalle epätyypillisesti yhteyksiä Eurooppaan ja daimyo oli kiinnostunut lansimaiden asioista. Siksi temppelin alueella on siellä täällä nähtävissä eurooppalaisia aihekuvioita kuten sydämiä, ruusuja ja ruutukuvioita.



Eurooppalaiset vaikutukset näkyy myös temppelin alueella sijaitsevassa ranskalaistyylisessä ruusupuutarhassa.

Ennen paluuta oliki hyvä vetää napaan pieni snäksi. Valinta oli paikallinen kalakakku nimeltään ”sasakamaboko”. Kamaboko on yleisnimitys hyytelömäisistä kalakakuista. Sasa puolestaan tarkoittaa bambun lehteä, mikä on antanut muodon tälle herkulle. Miksi bambun lehden muoto?? No, jälleen kerran jäljet johtaa Daten klaaniin. Kyseisen suvun vaakunassa on bambun lehtiä, joten siitä ispiroituneena paikallinen kamaboko-kauppa Sendaissa kehitti sasakamabokon vuonna 1935. Ei siis mikään ikivanha perinne.

Sasakamabokon saa halutessaan raakana, jonka voi itse kypsentää grillissä. Nam nam… kivasti karsinogeeneillä höystettyä kalatahnaa. Tulee ihan suomalaiset kärtsänneet grillimakkarat mieleen.

Yksi vastaus to “Matsushima”

  1. äiti 26.05.2014 klo 22:33 #

    Jälleen kerran aivan huikeita kuvia!!! Niitä voisi katsella loputtomiin😉
    Tuollainen paikka, Japaniin mahtuu upeita kohteita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: