Tutustumista hoodeihin

4 Oct

Noniin! Uudet maisemat! Perinteisesti uuteen paikkaan tullessa täytyy tutustua ympäristöön, mikä sujuu parhaiten ottamalla monot alle ja käyskentelemällä. Kioton kämppä sijaitsee tarkemmin prefektuurin itä-osissa, Yamashinassa. Itse Kioton keskustaan, ja yliopistoon sen erottaa kohtuullinen nyppylä, mutta onneksi metrolla ei montaa minuuttia mene perille pyyhältämisessä. Mutta, enivei… nyt keskitytään tälle puolelle kukkulaa.

Alueen läpi halkoo vanha Tokaido -tie. Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, tie on nykyään varsin moderni. Siellä täällä on vielä vanhoja taloja, mutta väittäisin ettei niistä mikään ole Edo-ajalta, eikä niitä juuri ole alueen muita kaupunkeja enempää. Tokaido oli entisaikoina varsinainen valtaväylä, jonka matkaajien ansiosta Yamashinan aluekkin kukoisti. Valitettavasti paikalla ei ollut virallista postiasemaa (shukuba), joten Hiroshige ei tehnyt siitä ukiyo-e printtiä kuuluisaan ”Tokaidon 53 asemaa” sarjaansa. Yamashina on melko täydellisesti toiseksi viimeisen, Otsu, ja viimeisen, Sanjo Ohashi, -asemien puolivälissä.

Yllä on kuuleman mukaan paikkakunnan kuuluisin leipomo. Omistaja kävi ihan Saksassa asti hakemassa oppia, ja sai ihan ”meisterin” arvonimen. Jostain ihmeen syystä logossa on kuitenkin Tanskan (tai Sveitsin) värit. Ehkä Saksan lippu ei ole niin myyvä. Tyylikkyydessä itse rakennus kilpailee tasaväkisesti monien Love Hotellien kanssa.

Yamashina on japanilaisen kaupungin tyypilliseen tapaan täynnä sähköjohtoja. Täällä ollessa, ja valokuvausta harrastavana, harjaantuu eräänlainen vaistomainen kyky rajata sähköjohtoja pois kuvista, jollei ne tavallaan kuulu näkymään. Lukemattoman moni mainio kuvakulma jostain vanhasta hienosta rakennuksesta pilaantuu noiden kumilakukaapeleiden (tai juoma-automaattien) takia.

Pidän tavallaan noista vanhan mallisista kapeista kaupunkitaloista (Machiya). Syy kapeaan julkisivuun löytyy entisaikaisesta verotuskäytännöstä, jossa julkisivun leveys määräsi kiinteistön verotusarvon. Täten taloista muodostui pitkulaisia ja kauppiasperheillä kadulle näkyvä osa toimitti myös kaupan tai verstaan virkaa. Jos asuisin taajamassa, niin vanhan mallinen, mutta nykyajan mukavuuksilla oleva Machiya olisi mieluinen. Väljemmillä ”vesillä” puolestaan samuraityyppinen päänkorkuisin muurein ympäröity talo, jossa olisi muun muassa ns. ikkunakäytävä talon ulkolaidalla terassireunuksen vieressä ja liukuovia sekä puutarha. Valitettavasti vanhojen yksityisten talojen kunnostaminen ei ole Japanissa suosittua, joten hyväkuntoisia Machiya taloja on enään erittäin harvassa. Lähinnä niitä näkyy vain TV:n Before/After remppaohjelmassa.

Viimeisenä mielenkiintoinen rakennus, joka näyttää kuin olisi jättimäisen homeen kourissa. Kasvusto on tietenkin köynnöskasvia, joka vain on melkoisen huonossa hapessa (vai pitäisikö sanoa huonossa hiilidioksidissa, koska sitähän nuo kasvin yhteyttää??). Hyväkuntoiset köynnöskasvit on hienon näköisiä. Okei… mulle asunnoksi moderneilla mukavuuksilla oleva machiya, samurai-lukaali tai sitten brittiläinen kivitalo köynnöskasveilla.

Lahjoituksia otetaan vastaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: