Syksyn värejä vuorilla

18 Oct

Ruskarintama puksuttaa tasaista tahtia pohjoisesta etelään. Ennen kuin se saapuu Kiotoon, värejä täytyy lähteä etsimään hieman kauempaa. Viime viikonloppuna otettiin kumirinkulat alle ja suunnattiin keula kohti Kurikoma-vuorta Akitan, Iwaten ja Miyagin prefektuurien rajalla.

Kurikoma (suom. Kastanja-hevonen) sijaitsee samaa nimeä kantavassa kansallispuistossa. Se on 1627m korkea aktiivinen tulivuori. Tosin huomattavasti rauhallisempi kuin viime aikoina traagisesti purkautunut Ontake-vuori. Viimeksi Kurikoma päästeli vähän höyryjä vuonna 1944. Akitassa ruska ei ole vielä ehtinyt alamaille, mutta vuoren rinteillä se on jo edennyt pidemmälle. Yleensä olen tarkkaillut värien vaihtumista puistoissa ja kaupunkien keinotekoisissa ympäristöissä. Siksi ”luonnollinen” ruska onkin erikoisempi tuttavuus.

Mutta, aluksi siis talla pohjaan ja vuorille. Teknologia auttaa nykyajan vuori”kiipeilyssä”.

Vuoden viimeiset riisisadot on juuri korjattu Tohokun alueella ja pellot ovat paljaana. Alla olevassa kuvassa pari maajussipapparaista jutustelee keskenään (koominen pikku-traktori). Nuoria maajusseja ei juuri näy.


Yllä oleva pikkuruinen tönö on Inaniwan linna. Se oli Onodera daimyosuvun rakentama Kamakura-kaudella. Myöhemmin Onoderan suku muutti Yokoten linnaan ja Inaniwan linnasta muodostui eräänlainen haaralinna. Taistelevien daimyoiden aikana Mogami-suku hyökkäsi Yamagatasta ja tuhosi linnoituksen. Nykyinen tönö on siis replika.

Nopeasti puiden lehtien väri muuttuu matkatessamme ylös vuorien rinteitä. Harvemmin näkee vaahteroiden kirkkaanpunaisia lehtiä, vaan keltainen ja oranssi ovat vallitsevina väreinä.


Matkan varrella on viehättävä vuoristojärvi nimeltään Sukawa. Se nakottaa reilun 1000 metrin korkeudessa. Alueella on reikeilypaikkoja, jonne voi pystyttää teltan ja järvellä voi soutaa vuokraveneellä. Järven vesi on kuintenkin niin hapanta ettei siinä elä lainkaan kaloja, joten sapuska kannattaa tuoda mukana itse.


Määränpään liepeillä on myös suoalue, jossa voi käydä reippailemassa lankkureittejä pitkin.

Perillä tuli havaittua että monella muullakin oli sama idea tulla nauttimaan ruskasta.

Ennen reippailua tankkasin udonilla Akitan puolella sijaitsevassa Hotelli-ravintola-onsen-kompleksissa. Näkymät eivät olleet ollenkaan huonot.


Alueella pulppuaa varsin rikkipitoisia kuumia lähteitä. Siksi paikalla on jatkuvasti mieto kanamunamainen ”tuoksu”. Siihen tottuu yllättävän nopeasti, mutta veikkaisin että siedettävyys riippuu paljon henkilöstä.

Ylärinteillä kivoja värejä ja alarinteillä… autoja.



Vapaasti virtaavissa kuumien lähteiden puroissa voi huljutella reippailusta väsyneitä jalkoja. Vesi on todella kuumaa joten kannattaa olla varovainen alkukastautumisessa. Rikkipitoisella vedellä uskotaan olevan terveysvaikutuksia parantamaan ihovaivoja. Veikkaisin että lähinnä vaikutus on oikeasti miedosti antiseptinen.



Laitetaanpa yksi kuva omastakin kalpeasta kintusta.

Reippailun jälkeen oli mukava pulahtaa Kurikoma sanso -onseniin. Tarjolla on niin sisäonsenia, kuin mainio ulko-onsen, eli rotenburo. Luonnollisestikkin kylpytiloissa on hieman vaikea ottaa kuvia, joten alla oleva foto on onsenrakennuksen liepeiltä ja täten antaa kuvaa millaiset maisemat kylvystä näkyi. Ei paha, ei paha…

Rentoilun jälkeen pullo juotavaa jugurttia naamaan ja aika suunnata takaisin alas vuorilta. Japan Guiden heebo nähtävästi kävi samassa paikassa parin päivän päästä. Sen raportin voitte lukea täältä.

2 vastausta to “Syksyn värejä vuorilla”

  1. luimupupu 19.10.2014 klo 04:05 #

    Valtaisan kaunista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: