Daigoji

1 Nov

Daigoji kaakkois-Kiotossa on Shingon buddhalaisuuden Daigo-haaran päätemppeli. Se on UNESCOn maailmanperintökohde kuuluessaan laajempaan Kioton temppeleitä ja pyhäkköjä koskevaan kokonaisuuteen. Legendan mukaan vuonna 874 nuori munkki nimeltään Shobo Rigen Daishi kiipesi vuorelle, joka tunnettiin silloin nimellä Kasatori (Heheh! Kuulostaa hassulta suomeksi.) ja paikallinen jumaluus näyttäytyi hänelle vanhana valkotukkaisena ukkelina. Jumaluus antoi vuoren ja sillä sijaitsevan lähteen Shobolle, joka kaiversi kaksi buddhapatsasta ja perusti temppelin niille sijoilleen. Temppeli myös antoi kuolemanjälkeisen nimen keisari Daigolle, joka haudattiin temppelin alueelle.

Perustamisen jälkeen temppelirakennuksia aluksi rakennettiin vuoren huipulle ja sittemmin myös juurelle yksi kerrallaan kattaen melko laajan skaalan useiden aikojen rakennustyylejä mukaanlukien vuonna 951 valmistunut korkea viisikerroksinen pagoda. Temppelikompleksi on vieläkin jakautun ylä- ja alaosaan. Kuten usein näiden vanhojen rakennusten osalta on käynyt, useat tulipalot ovat tuhonneet puurakennelmat historian aikana. Sekä ylä- että alaosat tuhoutuivat täysin Onin- ja Bunmei-sotien aikana korkeaa pagodaa lukuunottamatta.

Daigoji jätettiin kunnostamatta pitkäksi aikaa kunnes vuoden 1598 keväällä Japanin silloinen valtias, Toyotomi Hideyoshi, aloitti uudelleenrakennuksen. Historiaa tietävät lukijat varmaan jo bongasivat Toyotomin suvun vaakunan artikkelin aloituskuvan porteista. Hideyoshi piti temppelin alueella kirsikankukkien katselujuhlan, minkä tyyliä mukaillaan vuosittain Daigojissa keväisin pidettävässä paraatissa. Muita paikallisia festivaaleja on mm. Godairiki-san, jonka aikana osallistujat kilpailevat kuinka suuren määrän mochia he pystyvät nostamaan.

Vaikka temppeli oli uudelleenrakennettu Toyotomin toimesta, se myös kukoisti Edo-kaudella kun vuoripalvontariitit olivat voimissaan ajan buddhalaisuudessa. Toiminta oli pikaisesti uhattuna Meiji restauraation aikaisissa myllerryksissä, joissa perinteiset näkemykset olivat voimistuvan kritiikin kohteena.

Sanboin on temppeli Daigojin alaosassa. Sen aikoinaan rakensi 14. arkkipiispa Shokaku vuonna 1115 ja sittemmin uudelleenrakennettiin Toyotomin toimesta. Nykyiset rakennukset puutarhoineen edustavat tyypillistä Momoyama-kauden koristeellista tyyliä. Sanboinin rakennukset ovat virallisesti asetettu tärkeiksi kulttuurikohteiksi ja Omote-shoin rakennus puutarhoineen on määritetty kansallisaarteeksi. Toyotomin sanotaan itse olleen tiiviisti suunnittelemassa puutarhaa ja tilasi erityisen päämiestä symboloivan kiven asetettavaksi lammen toiselle puolelle. Tämä kivi on kiertänyt daimyolta toiselle kunnes lopulta asetettiin pysyvästi Sanboinin puutarhaan. Sen lisäksi puutarhassa sanotaan olevan 700 muuta sinne varta vasten asetettua kiveä.


Suuri portti on vuodelta 1605, mutta sen sisältämät Nio-patsaat ovat vanhempia vuodelta 1134. Nio patsaat ovat Buddhan suojelijoita. Oikeanpuoleisella on suu auki mikä symboloi sansriitin ensimmäistä äännettä ”a” ja vasemmanpuoleisella on suu kiinni mikä tarkoittaa puolestaan viimeistä äännettä ”hum”. Patsaat siis kuvaavat myös kaiken alkua ja loppua, syntymää ja kuolemaa. A-patsas myös edustaa yltiöpäistä väkivaltaa ja äkkipikaisuutta, kun taas hum-patsas edustaa piilevää voimaa.



Alla on yksi temppelikompleksin shintopyhäköistä. Japanissa Buddhalaisuutta ja Shintolaisuutta ei eroteta täysin toisistaan, vaan molempia uskontoja harjoitetaan rinnakkain ja usein jopa samoissa tiloissa.


Pagodan rakentaminen aloitettiin vuonna 936 ja se valmistui lopulta vuonna 951. Se on noin 36 metriä korkea mukaanlukien 13 metrinen metallikoriste huipulla. Se on yksi harvoista Onin sodista selvinnyt rakennus. Itse asiassa kyseinen pagoda on koko Kioton vanhin rakennus. Hyvin se vielä jaksaa yli tuhannen vuoden jälkeen.

Bentendo temppelikompleksin alaosan perällä lienee alueen valokuvatuin kohde. Se on erityisen hieno ruskan aikaan, kun hallin, sillan ja puiden värit heijastuvat lammen pinnasta. Vierailuni aikaan ruska ei ole vielä alkanut Kiotossa. Jos aikataulut antaa myöten niin ehkä tulen vierailemaan paikalla parempana (ja varmasti ruuhkaisempana) aikana. Kuten nimestä voi päätellä, halli on omistettu Benzaitenille, yhdelle seitsemästä hyvän onnen jumaluudelle.




Alla oleva Kondo-halli rakennettiin vuonna 926, mutta paloi poroksi kaksi kertaa historiansa aikana. Nykyinen rakennus on itse asiassa siirretty Wakayaman prefektuurista Toyotomin toimesta Daigojiin vuonna 1600.



Daigoji ei ole ilmainen. Sanboin maksaa 600 jenia kuten myös temppelin alaosat. Tarjolla on myös kombolippu kumpaankin 1000 jenillä. Paikalle pääsee kätevimmin metron Tozai-linjaa pitkin ja asemalta 10 minutin kävelyllä tai bussilla.

Yksi vastaus to “Daigoji”

Trackbacks/Pingbacks

  1. Japanilaiset puutarhat: historia | Tatu @ nihon - 22.12.2014

    […] vartiotornista. Vaikkakin ei ole linnoituspuutarha, Toyotomi Hideyoshin rakennuttama Sanbo-in Daigojin temppelissä edustaa ajan puutarhatyyliä, jossa esim. rakennukset ovat hyvin lähellä lampea […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: