Punaportit

15 Nov

Etelä-Kiotossa sijaitseva Fushimi Inari-taisha oli erään aurinkoisen sunnuntain reippailureissun kohteena. Olin käynyt siellä pikaisesti kerran aikaisemmin viisi vuotta sitten (Huh! Onko siitä ollut jo 5 vuotta? Aika se vaan rientää!), mutta silloin aikataulu ei riittänyt perusteellisempaan tutustumiseen ja kapuamiseen ylös vuoren rinnettä. Kiipeämistä nimittäin siellä riittää ja matkaan ei kannata lähteä korkokengillä (joita en siis muutenkaan omista #tärkeätarkennus). Vuori on myös nimeltään Inari, ja sillä on korkeutta 233 metriä. Okei… ehkä sitä ei voi oikeen vuoreksi kutsua, lähinnä nyppyläksi, mutta Japanissa ei muutenkaan paikan korkeudella ole paljoa väliä sen suhteen että voiko sitä vuoreksi kutsua. Polut vuoren rinteillä ovat noin 4 kilometria pitkät, joten aikaa siellä saa kulumaan tuntitolkulla rippuen kävelytahdista. Vuori ei sinällään ole erikoinen vaan paikka on kuuluisa lukuisista punasista porteistaan.



Aloitetaan kuitenkin itse temppelialueelta vuoren juurelta. Itse pyhäkkö on perustettu niinkin aikaisin kuin vuonna 711, joskin sijaitsi alunperin Kyotosta lounaaseen. Kuuluisa munkki Kukai siirrätti pyhäkön nykyisille sijoilleen vuonna 816. Heian-kaudella Fushimi Inari-taisha oli suoraan keisarillisen tuen kohteena. Keisari Murakami sääti että valtakunnan tärkeät tapahtumat tulee heti kertoa myös Japanin suojelijajumaluuksille. Nämä ilmoitukset lähetettiin 16 eri pyhäkköön, joista yksi oli Fushimi Inari. Temppelin päärakennus on kuitenkin paljon tuoreempi, vuodelta 1499.

Kaksikerroksinen pääportti oli aikansa Japanin päämiehen Toyotomi Hideyoshin rakennuttama. Hänen kädenjälkensä on nähtävissä kaikkialla Kansain alueella, mikä oli Japanin historiallinen keskus, niin politiikassa kuin taloudessakin. Myöhemmän johtajan, Tokugawa Ieyasun, rakennuksia ei täällä päin juuri ole, koska hän siirsi poliittisen pääkaupungin itään, pieneen Edon kaupunkiin, joka nykyään tunnetaan nimellä Tokio.

Inaria pidetään kaupankäynnin jumaluutena, tai itse asiassa riisin jumaluutena. Ennen muinoin riisi toimi varallisuuden mittana ja tavallaan käypänä valuuttana. Lääninherrojen, daimyoiden, varallisuus mitattiin heidän tiluksien tuottaman riisin määrässä. Mittayksikkönä oli ”koku”, mikä on 278 litraa. 1 koku on myös se määrä minkä oletetaan riittävän ruokkimaan yhden henkilön vuodeksi. Joka puolella temppelialuetta on sijoitettuna kettu-patsaita. Kettuja pidetään lähettiläinä ja niitä on nähtävillä myös yli 30000 Fushimi Inarin alaisuudessa olevassa ali-pyhäkössä ympäri Japania. Kettu kuvataan usein pitämässä avainta suussaan. Avain on riisivaraston oveen, mikä tietenkin perustuu Inarin toimeen riisin jumaluutena.



Inarin kaupankäyntiyhteyden takia se onkin kautta historian ollut kauppiaiden ja käsityöläisten palvonnan kohteena. Tapa on jatkunut ihan tähän päivään asti, mikä näkyy siinä että punaiset portit polkujen varrella ovat yhtiöiden tai yksittäisten kauppiaiden lahjoittamia. Toki ne toimivat pysyvinä mainoksina erittäin väkirikkaassa paikassa (joskin yhtiön nimi hukkunee helposti tuhansien muiden joukkoon).


Yllä olevat kuvat ovat paikan suosituimmalta alueelta. Se on Fushimi-inarin sisäänkäyntiä lähimmät polut, jossa on runsaasti noita punaisia portteja. Nuo polut ovat aina todella ruuhkaisia, koska kiireisellä aikataululla matkaavat turistit käyvät vain pikaisesti siellä pyörähtämässä ja jatkavat muihin kohteisiin. Muutenkin Fushimi-Inari on suosittu turistikohde. Erityisesti uuden vuoden aikaan, jolloin melkein 3 miljoonaa vierailijaa käy siellä 3 päivän aikana. Paikalla on myös sankoin joukoin ulkomaalaisia. Fushimi-Inari on aina ollut ulkomaisten turistien suosiossa, koska ikoniset punaiset portit on suosittu aihe matkailuesitteissä. Monet varmaan tunnistavat nähneensä Fushimi-Inarin kuvia joskus, vaikka eivät tietäisi mistä ko. otokset ovat kotoisin. Lisäksi suosiota on viime aikoina korostanut TripAdvisor-sivuston arvio, mikä sijoitti Fushimi-Inarin Japanin parhaimmaksi turistikohteeksi.

Jatketaan matkaa ylös vuoren rinnettä läpi metsän ja porttien.


Punaisten porttipolkujen varrella on aika ajoin pienien pyhäkköjen ja hautakivien täyttämiä alueita.


Myös pieniä kauppoja ja tee-kuppiloita on ripoteltu sinne tänne.

Jos ei välttämättä halua ihmisiä kuviin, niin hyvä idea on ottaa fotoja porttikäytävän ”ulkopuolelta”. Valokuvaaminen tosin helpottuu suoraan verrannollisesti riippuen kuinka ylös vuorelle kapuat. Turistilaumat vähentyvät huomattavasti ylärinteillä.


Jotkut portit ovat hieman ötököiden syömiä, mutta yleisesti ne ovat hyvässä kunnossa ja ainakin hyvässä maalissa.

Puolivälissä vuorta on pieni näköalatasanne, josta on mainiot näkymät kaupungille. Tämä on päätepiste monille, jotka viitsivät kavuta edes jonkin matkaa rinteille. Ihmismassat vähenevät huomattavasti tästä eteenpäin jatkaessa.





Alla pappi matkalla johonkin uskonnolliseen tapahtumaan jossain vuoren rinteillä olevista lukuisista pyhäköistä.

Lisää portaita ja portteja. Hyvät kengät on tarpeen täällä.

Sitten kun on nähnyt tarpeeksi punaista tai jalkoja alkaa väsyttää, voi vain kääntyä ympäri ja köpötellä samaa reittiä takaisin. Jos haluaa palata Fushimi-Inarin juna-asemalle, niin suoria reittejä ei ole juurikaan kuin yksi. Maisemat on toki hieman erilaiset ellei kavutessa ole tehnyt paljon taakseppäin katsomista. Ainakin palatessa näkee portteja lahjoittaneiden tahojen kirjoituksia.

2 vastausta to “Punaportit”

  1. Tatu 16.11.2014 klo 10:24 #

    Lisäsin yhden unohtuneen kuvan artikkelin loppuun. Siinä näkyy hieman eläväisempiä ”kettuja”.

  2. äiti 21.11.2014 klo 20:48 #

    Taas, ah niin ihania kuvia!!! Mukavaa katsella niitä täällä marraskuun harmaudessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: