Japanilaiset häät

12 Dec

Osallistuin tänä syksynä tuttavan häihin Tokiossa. Se oli itse asiassa ensimmäiset häät, joihin olen osallistunut Japanissa, joten sen lisäksi että oli mukava tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia odotin myös mielenkiinnolla itse tapahtuman kulkua ja sen eroavaisuuksia suomalaisiin häihin verrattuna. Japanissa hääseremonia on puhtaasti… no… seremoniallinen, eikä sillä ole virallista tai laillista merkitystä. Itse ”oikeasta” naimisiinmenosta kirjoitan myöhemmin erillisen artikkelin, mutta keskitytään ensiksi tähän häiden hauskempaan ja kimalteisempaan osuuteen.

Koska hääseremoniat ja juhlat eivät ole mitenkään virallisesti säädeltyjä, tyylit toki vaihtelevat paljon riippuen siitä mitä hääpari haluaa ja kuinka pitkälle rahkeet riittää… kuten Suomessakin. Joten tässä artikkelissa esittelemäni häätapahtuma ei ole mikään kiveenhakattu sääntö, vaikkakin ymmärtääkseni melko tyypillinen tapa viettää häitä.


Tämänkertaiset häät olivat sekoitus Shintolaisia perinteitä ja länsimaista ravintolajuhlintaa. Uskonnolliselta kannalta häitä voi viettää Shintolaisin, Buddhalaisin tai sitten länsimaisin (kristityin) menoin. Kuten blogin lukijat varmaan muistavat, se että häät suoritetaan Shintolaisin menoin ei tarkoita että henkilöt olisivat välttämättä tiukasti vain shintolasia, vaan Japanissa Shintolaisuus ja Buddhalaisuus eivät ole ”joko-tai” asettelussa. Usein yhden henkilön häät voi olla Shintolaisella kaavalla ja saman henkilön hautajaiset taas Buddhalaisin menoin. Tämä jaottelu on itse asiassa kaikista yleisin. Vaikka shintolaisuus on Japanin ”alkuperäinen” uskonnollisuuden muoto, ei nykyinen shintotyylinen hääseremonia ole ollenkaan vanha. Peruskaava muodostui vasta 1900-luvun alkupuolella. Nykyään häiden suhteen mukana sopassa on pseudo-kristityt seremoniat. Pseudo-lisänimi tulee siitä että käytännössä kumpikaan hääpareista ei yleensä ole kristittyjä ja usein seremoniaa toimittava ”pappi” ei ole edes mikään oikea pappi, vaan joku hommaa sivutyönään tekevä englanninkielen opettaja. Tämä on vain seurausta länsimaisen kulttuurin leviämisestä erityisesti elokuvien myötä, minkä takia erityisesti morsiamet haluavat pukea valkoisen koltun päälle ja leikkiä prinsessaa yhden päivän ajan.

Toinen perustavanlaatuinen ero suomalaisiin häihin on järjestelyissä. Suomessa häät usein tehdään ns. talkootyönä tai hajautetusti etsimällä erikseen kirkko, juhlapaikka, pitopalvelu, kukat, valokuvaus yms yms. Japanissa häät ovat usein pakettiratkaisu, ja erittäin kallis sellainen. Yksittäinen häiden järjestelyfirma hoitaa homman alusta loppuun asti sisältäen valmistelut, puvut, tilat, näyttelijä-papin, ruuat, koristelut, valokuvauksen, seremoniamestarin, kutsut ja joskus jopa häämatkan. Valinnanvaraa toki on mutta rajoitetummin kuin hajautetussa järjestelyssä ja kilpailuttamisessa. Henkilökohtaista kokemusta yhdysvaltalaisesta häistä minulla ei ole, mutta vaikuttaa että japanilainen tyyli siltä osin on samoilla linjoilla jenkkien kanssa (jos ei lasketa mukaan pikahäitä Vegasissa).

Se pohjustuksesta… mennäänpä lopulta itse häiden kulkuun. Häät alkoivat Shintolaisella osuudella. Yleensä tähän osuuteen osallistuu vain hääparin lähin perhe, kun kaverit ja työtoverit osallistuvat vasta jälkimmäiseen juhlaosuuteen. Minulla on onneksi kunnia käytännössä kuulua sulhasen puolen sukuun, joten pääsin todistamaan häitä alusta asti. Ymmärrettävästi kaikista seremonian osuuksista ei ole kuvia, mutta toivottavasti nämä muutamat antaa hieman osviittaa tapahtumista.


Aluksi morsiamen ja sulhasen suvut kokoontuivat tatamilattialliseen tilaan, jossa heille tarjoiltiin teetä ja pieniä makeisia. Morsian sekä sulhanen olivat pukeutuneina perinteisiin asusteisiin ja istuivat erillään omilla puolillaan. He kirjoittivat häälupaukset papereille sekä kirjoittivat nimensä puupalikoille. Nämä palikat sidottiin yhteen punaisella langalla. Tämä symboloi toivetta pitkään kestävälle suhteelle. Tapahtumien aikana shintolainen pappi selosti vieraille tapahtuman eri osuuksien ja esineistön merkityksiä. Lopulta suvut muodostivat tilan ulkopuolelle käytävän ja hääpari asteli keskeltä kulkueen, musiikin ja aploodien saattelemana.


Tämän jälkeen siirryttiin shintopyhäkköön suorittamaan itse seremonia. Tapahtuman aikana pääpappia ja hääparia avustivat kaksi mikoa ja nuorempi pappi, joka vastasi musiikista ja osasta puheita. Aluksi pyhäkön jumala pyydetään/houkutellaan paikalle symbolisin lahjuksin. Sitten seremonian aikana pappi pitää puheita ja lausuu uskonnollisia tekstejä niin hääparille kuin ko. pyhäkön jumaluudelle. Pappi myös siunaa ja puhdistaa (henkisesti) hääparin paperiliuskaisella kepillä, haraegushilla. Hääpari vaihtavat kolmea sakekuppia keskenään ja ottavat jokaisesta kolme pientä huikkaa (san-san-kudo, eli kolme-kolme-yhdeksän kertaa). Sulhanen lukee tekstin jossa sitoutuu tukemaan ja suojelemaan morsianta. Pappi ojentaa pyhitetyn oksat, tamagushi:t, parille ja ne ojennetaan lahjukseksi pyhäkölle. Tapahtumaan liittyy myös musiikkia, mikojen tanssia ja lisää seremoniallista saken juontia, johon myös läsnä olevat perheiden jäsenet osallistuvat.



Pyhäkössä tapahtuneen seremonian jälkeen kokoonnuttiin ulkopuolelle, jossa otettiin niin yksittäisiä kuin ryhmäkuviakin. Kuvaussessioiden jälkeen niin hääpari kuin vieraatkin lähtivät takseilla kohti juhlapaikkaa, joka tyypillisesti on joku hienohko ravintola. Siihen osuuteen osallistuu paljon suurempi väkijoukko mukaan lukien ystäviä, työkavereita ja esimiehiä/naisia. Vieraita oli arvioni mukaan kaiken kaikkiaan noin 100-120.



Hääparin ja juhlatilan valmistelua odotellessa vieraat antoivat onnittelulahjoituksiaan ja seurustelivat erillisessä tilassa virvokkeiden kera. Japanilaisissa häissä ei ole tapana antaa häälahjoja tavaran muodossa, vaan vieraat antavat riihikuivaa käteistä erityisissa onnittelukuorissa. Samalla myös otettiin muutamia lisäkuvia hääparin kanssa. Lopulta vieraat päästettiin istumaan määrätyille paikoilleen. Sulhasen ja morsiamen lähiperheiden pöytäkunnat olivat hääparin pöydästä kauimpaisessa laidassa. Kun kaikki olivat paikoillaan odottamassa hääpari asteli musiikin ja aploodien saattelemana saliin ja istuutui oman erillisen pöydän ääreen.






Juhla jatkuu pöytiin tarjoilulla illallisella, jonka aikana pidetään runsaasti puheita niin perheenjäsenten kuin kavereiden toimesta. Tapana on myös että hääparin pomot myös pitävät puheet. Kesken aterian hääpari saatettiin puvunvaihtoon. Siitä minulla ei ole kuvaa koska sain kunnian olla toisena heidän saattajista. Illallinen jatkui hetken aikaa ilman pariskuntaa kunnes he palasivat takaisin morsian pukeutuneena valkoiseen hääpukuun ja sulhanen myös länsimaisessa asusteessa. Juhlan aikana oli myös muutamia tapahtumia, kuten pariin liittyvien kysymysten ja vastausten lukemista, valokuvakollaaseja musiikin kera heidän elämästään siihen asti. Hauskana kurioisiteettina puheiden ja kysymysten/vastausten aikana sulhasen isälle (lääkäri) paljastui että sulhanen oli nuorempana polttanut tupakkaa melko pitkään isän tietämättä asiasta. Isä otti asian kuitenkin huumorilla ja kommentoi paljastusta myös omassa puheessaan.



Pitkin hääpäivää mukana oli seurannut kaksikin kuvaajaa. Yksi otti valokuvia ja toinen videota. Illallisen aikana näistä kuvista oli pikaisesti koostettu noin 10 minuutin elokuva musiikin kera (yllä jannu videota väsäämässä). Mielestäni ripeää ja tehokasta toiminaa järjestelijöiden osalta. Muutenkin koko illallisjuhla kulki pitkälti ennaltamäärätyn kaavan mukaan ja palkattu seremoniamestari piti huolta että aikataulussa pysyttiin.



Kuten mainitsin, hääparille annetaan rahallinen lahja. Mutta myös vieraat saivat lahjoja, jotka tosin eivät puolestaan olleet rahaa vaan lähinnä herkkuja, teetä ja erinäisiä hyödyllisiä tavaroita. Illallisjuhlan päätyttyä halukkaat jatkoivat jatkoille jatkamaan, missä ilta jatkui yleisen juhlimisen merkeissä.😛 Itse en valitettavasti jatkoille ehtinyt, koska olin jo sopinut illanvieton vanhojen Tokion Farmaseuttisen Yliopiston kavereiden kanssa.

5 vastausta to “Japanilaiset häät”

  1. äiti 13.12.2014 klo 18:01 #

    Olipa mukava saada tietää japanilaisesta hääseremoniasta!
    Näyttää tosi kauniilta ja tietysti aika eksoottiselta meidän näkövinkkelistä😉
    Onnea hääparille!!!

  2. Nimetön 26.12.2014 klo 03:20 #

    Onnea hääparille…. Sain hyvän käsityksen Japanilaisista häistä. Tatu, hienosti ja kattavasti tehty kertomus upeine kuvineen.
    T. Lea T

    • Tatu 26.12.2014 klo 08:06 #

      Kiitos kehuista. Se oli kyl hieno ja mielenkiintoinen tilaisuus.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Naimisiinmeno Japanissa | Tatu @ nihon - 18.01.2015

    […] artikkeli käsittelee virallista naimisiinmenoa Japanissa. En siis esittele tässä mitä tapahtuu shintolaisin tai länsimaisin tyylien mukaan tehdyissä vihkiseremonioissa. Lain ja aviostatuksen kannalta ne ovat merkityksettömiä, epävirallisia tapahtumia. Lisäksi […]

  2. Avioliiton rekisteröiminen Suomeen | Tatu @ nihon - 31.01.2015

    […] vain kaavakkeiden täyttämistä. Eri asia on toki järjestää epävirallinen seremonia esim. Shintolaisin menoin, jos se kiinnostaa, mutta tällöin lienee viisaampaa hoitaa avioliiton virallinen osuus ihan […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: