Hatsumoude, eli vuoden ensimmäinen visiitti pyhäkölle

28 Feb

Jotkut saattaa ihmetellä että eikös nyt ole jo vähän myöhäistä hatsumoudelle… No, itse asiassa vierailulla kävin jo tammikuun 11. päivä, mutta blogi on tyypilliseen tapaan aikalailla myöhässä. Myönnettäköön tuo 11. päivä ei ole mikään tyypillinen aika hatsumoudelle, kun normaalisti pyhäköllä käydään 1.-3. päivien aikana, jolloin Japanissa on kansalliset vapaapäivät. Mutta, parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös vain?! Niin visiitin ja bloginkin suhteen…

Hatsumouden kohteena oli Shimogamo-jinja Kiotossa. Se sijaitsee kätevästi kävelymatkan päässä kämpästäni. Sisäänkäyntikadun varrella oli kasa valkoisia kiviä, jotka edustavat shitolaisessa perinteessä puhtautta, jos aikaisemmasta artikkelista muistatte. Kivikasan ympärillä on köysi (shimenawa) ja useita paperiliuskoja (shide). Shimenawa, kirjaimellisesti ”ympäröivä köysi”, rajaa pyhiä alueita tai esineitä ja sen uskotaan toimivan pahoja henkiä vastaan. Sitä käytetään myös ympäröimään jumaluuksia ja henkiolentoja sisältäviä tai houkuttelevia objekteja, kuten erittäin vanhoja puita tai erityisiä lohkareita. Sumopainin suurmestarin, yokozunan, ympärillä on myös samainen köysi seremonioiden aikaan, koska silloisen suurmestarin sisällä uskotaan hengen asuvan. Köyden ”shide” on tyypillistä zik-zak muotoista Yoshida-tyyliä.

Shimogamon pyhäkkö on vanhan metsän keskellä, nimeltään Tadasu no mori, eli ”selvityksen metsä”… tai toisin sanoen ”metsä jossa salat tulee julki”. Se on noin 12 hehtaarin laajuinen ja suojeltu historiallinen kohde. Se on nykypäivän Kioton ainoa aarniometsä, jonka sanotaan säilyneen koskemattomana aikojen alusta asti. Käytännössä se on vaurioitunut muutaman kerran Kiotossa tapahtuneiden tulipalojen yhteydessä, mutta metsän on annettu kasvaa takaisen luonnollisella tavalla. Itse metsään ei ole istutettu ylimääräisiä puita eikä sen kasvustoa leikata. Metsän lähes täydellinen luonnonvaraisuus tekee siitä shintolaisuudelle erittäin pyhän paikan, koska koskematon luonto on jumalien aluetta.

Shimogamon pyhäkkö, viralliselta nimeltään Kamo-mioya-jinja, on yksi Kioton vanhimmista pyhäköistä. Se perustettiin 500-luvulla jopa pari sataa vuotta ennen kuin Kiotosta, silloiselta nimeltään Heian-kyo, tuli Japanin pääkaupunki. Shimogamo on pyhitetty Tamayori-hime:lle, joka kuuluu useiden ukkosjumalien ja henkien sukuun. Shimogamo on ollut kautta historiansa tärkeä ns. ykkösluokan pyhäkkö, joka nautti suoraa tukea maan johdolta.


Yllä on Taikobashi, silta joka sai nimensä pyöreästä taiko-rumpua muistuttavasta muodostaan.

Eli siis hatsumoude… yleensä kuuluisissa pyhäköissä on aivan tajuton ruuhka hatsumouden takia, mutta koska olimme ”muodikkaasti” myöhässä, paikalla ei ollut juuri ketään. Ostimme kuitenkin tämän vuoden ennusteet (omikuji) kuten asiaan kuuluu. Valitettavasti en saanut suurta onnea (dai-kichi), vaan jouduin tyytymään pieneen onneen (sho-kichi). Sentään en napannut kirousta (kyou), joten otin lappusen mukaan sen sijaan että olisin sitonut sen pyhäkön alueelle ja toivonut kirouksen estoa. Odotettavissa siis tälle vuodelle melko normaalia meninkiä, ehkä pienellä ripauksella onnea.

Pyhäköllä oli isot rivit firmoilta ja yksityisiltä henkilöiltä saatuja lahjuksia tulevia festivaaleja varten. Tavara koostui lähinnä sakesta ja myös muista elintarvikkeista.


Temppelialueella oli myös värikäs lintupatsas. Minulla ei ole hajuakaan mitä se edusti… ehkä se oli moderni taideteos, tai sitten rekvisiittaa johonkin tulevaan festivaaliin.

Shimogamon jälkeen vierailimme saman metsän eteläosassa sijaitsevassa pienemmässä Kawai pyhäkössä. Kuuluisahko kirjailija Kamo-no-Chomei oli pyhäkköä hoitavan suvun jäsen. Mutta useiden epäonnisten luonnonkatastrofien ja oman poliittisen tuen menetyksen myötä hän päätti kääntää selkänsä yhteiskunnalle ja erakoitua buddhalaisena munkkina pääkaupungin ulkopuolelle. Erakkoaikana hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa nimeltään ”Houjouki”, jonka teemana on erityisesti buddhalainen asioiden pysymättömyyden käsite. Varmaan aiemmat hänen kokemat koettelumukset olivat vaikutteina. Teema on selvä jo teoksen aloituskappaleesta, joka on vapaasti suomennettuna seuraava:

Virtaavan joen liike ei lakkaa, eikä vesi ole samaa vettä kuin aikaisemmin. Vaahto joka kelluu tynevissä altaissa, nyt kadoten, nyt muodostuen, ei koskaan pysy samana. Yhtälailla on maailman ihmisten ja asumusten asianlaita.

Shimogamon pyhäkössä vietetään vuosittain rituaalinen pallonpotkimisseremonia, Kemari Hajime. Siihen liittyvä Yatagarasu, kolmijalkainen korppi, on pyhitetty Kawain pyhäkköön. Kolmijalkainen korppi on muuten Japanin jalkapalloliiton ja maajoukkueen symboli.

Muuten Kawain pyhäkkö tunnetaan naisten suojelujumaluuden, Tamayorihime-no-mikoton, pyhänä paikkana. Naiset usein käyvät pyhäköllä toivomassa sujuvaa synnytystä, onnea lapsen kasvattamisessa, onnea parin löytämisessa tai muuten vain hyvää terveyttä ja erityisesti nuorekasta ihoa. Tämän takia pyhäkön toivomuslevyt (ema) ovat peilin muotoisia, johon vieraat voivat piirtää mielestään kauniit kasvot. Mielestäni aika riskialtista puuhaa, jos piirustustaidot eivät ole kohdillaan ja jumaluudet päättää käyttää piirrosta mallina toiveelle.

Pyhäkkö on hyvin suosittu ainakin toivomuslaattojen määrästä päätellen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: