Tatamihuone: elementit ja käyttö

21 Tam

Nykyään japanilaiset kodit ovat pääpiirteittäin hyvin samankaltaisia kuin länsimaiset asunnot. Toki pieniä eroja on havaittavissa, jotka johtuvat paikallisista mieltymyksistä esim. suljetut kylpyhuonekokonaisuudet Japanissa, kun taas Suomessa monissa asunnoissa on oma sauna. Mutta, ehkä merkittävin erikoisuus japanilaisissa asunnoissa, vielä nykyaikanakin, on tatamihuone (zashiki). Sitä voidaan kutsua myös japanilaiseksi huoneeksi (washitsu) tai jopa teehuoneeksi (chashitsu). Paikka on yleensä hyvin niukasti kalustettu. Yksinkertaisuudestaan huolimatta kyseessä on monipuolinen ja monikäyttöinen tila. Käyn tässä artikkelissa lyhykäisesti läpi tuon tatamihuoneen rakennetta ja käyttöä nykykodeissa (harvemmin enää teen tarjoilulle pyhitetty paikka).

Tatami
Nimensä mukaisesti tatamimatot peittävät huoneen lattiaa. Sana ”matto” voi olla vähän harhaanjohtava, koska vaikkakin tatamit voidaan nostaa paikoiltaan, siirrellä ja tuulettaa ulkona, näin aika harvoin tehdään. Maton sijaan tatamia voisi luonnehtia ennemminkin lattiamateriaaliksi. Tatamipalaset ovat 2:1 suhteen suorakulmioita. Tarkka koko vaihtelee hiukkasen asunnon sijaintialueesta riippuen. Perinteiset tatamit ovat tehty aikoja sitten saatavilla olevista materiaaleista. Ydin koostuu riisioljista, mikä antaa tatamille jäykän mutta hieman joustavan rakenteen. Ytimeen jäävä ilma tekee tatamista erittäin lämpimän lattiapäällysteen. Nykyään riisioljet saatetaan korvata puusilpulla tai vaahtomuovilla. Tatami päällystetään toisiinsa punotuilla vihvilän korsilla (google kertoo minkälainen kasvi tuo vihvilä on). Uudet tatamit ovat vihreitä ja ne muuttuvat ajan saatossa keltaisiksi. Samalla uuden tatamin ehkä pistävä tuoksu laimenee… toiset tykkää toiset ei. Tämäkin materiaali korvataan joskus synteettisillä kuiduilla, joiden etuina ovat helppo puhdistettavuus ja kestävyys. Perinteiset tatamimatot tulee tuulettaa aika ajoin sekä kääntää ympäri, jotta ne pysyvät kunnossa. Hyvästä hoidosta huolimatta perinteiset tatamit täytyy vaihtaa useita kertoja vuosien saatossa, mikä voi olla kovin kallista johtuen niiden korkeahkosta hinnasta.

Tatamin pitkiä sivuja koristaa kangasnauha, jonka väri voi olla hillitty tai sitten hyvinkin kirkas ja värikäs. Tatamit asetetaan mielellään niin että reunat muodostavat T-risteyksiä. Jos reunoista muodostuu risti (+), sen sanotaan tuovat huonoa onnea. Nykyaikana tosin moiseen taikauskoon ei niin paljoa perusteta, joten ristiasetteluakin näkee aika paljon. Tatamien tärkeydestä jotain kertoo se että tatamin pinta-alaa käytetään vieläkin yleisesti kuvaamaan asunnon pinta-alaa (vaikka asunnossa ei olisikaan ainuttakaan tatamihuonetta). Perinne tosin on vähän hankala, koska kuten mainitsin, tatamien koko voi vaihdella jopa 10% riippuen missä päin Japania ollaan.

Shoji
Shoji on liukuovi, joka koostuu puisesta kehikosta (usein bambua) ja paperisista ”ikkunoista”. Koska tatamihuoneet, ja japanilaiset huoneet yleensäkkin, ovat kovin pieniä, liukuovet ovat käytännöllinen ratkaisu. Kääntyvät ovet vaatisivat huomattavasti enemmän tilaa avautuessaan. Perinteisesti sana ”shoji” kuvaa sekä ohuesta paperista tehtyjä ovia että paksumpia ja valoa läpäisemättömiä ovia. Jälkimmäisille on oma nimityksensä, fusuma, minkä takia shojilla nykyään tarkoitetaan juuri tuota kevyempää versiota. Sekä shoji että fusuma ovia valmistetaan nykyisin myös moderneista materiaaleista, joilla pyritään parantamaan niiden pahamaineista herkkyyttä vaurioille.

Tokonoma
Tämä on tatamihuoneen kiintopiste. Tokonoma on pieni syvennys tai alkovi, jossa pidetään esille koriste-esineitä, muistotavaroita, kukkia, kuvia ja palkintoja. Aikoinaan tokonomalle oli erittäin säännelty ja vakava tarkoitus. Sitä käytettiin vain lähinnä perhettä kuvaavan käärön esittämiseen ja suitsukkeiden polttamiseen. Tämä tyhjä tila soveltunee myös muuhun tarkoitukseen kuten television paikaksi, kuten minä sitä aikoinaan käytin vanhassa asunnossani. Perinteisesti illan kunniavieras asetettiin istumaan selkä kohti tokonomaa, koska tapana ei ollut rehvastella omilla saavutuksilla, jota tokonoman tavarat usein edustivat. Minun kunniavieraat eivät siis voineet katsoa telkkaria… Heh!

Huoneen käyttö
Totta puhuen käyttötapoja on toki niin monta kuin on koteja. Esitän tässä siis lähinnä yleisiä yleistyksiä tatamihuoneen käytölle. Hyvin pienissä asunnoissa tatamihuone saattaa olla asunnon ainoa huone keittiön ja kylpyhuoneen lisäksi, joten siellä sitten tehdään kaikki paitsi ”ravintoketjun” alku- ja loppupään asiat. Entisaikojen (paremmissa) kodeissa käytännössä kaikki huoneet olivat tatamihuoneita, mutta nykyään vain yksi, jos sitäkään on tatamipäällysteisiä. Tatamihuone on askeettisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, erittäin monikäyttöinen tila. Sen rooli käytännössä määräytyy tilanteen mukaan ja silloisen sisällön perusteella, sen sijaan että se olisi jo ennalta määrätty ruokailuhuoneeksi, työhuoneeksi tai leikkihuoneeksi.

Perinteisin käyttötapa lienee ns. vastaanottohuone. Eli kun vieras tulee kylään, hänen kanssaa istutaan iltaa ja keskustellaan juuri tatamihuoneessa. Keskelle asetetaan lämmittävä matala pöytä, kotatsu, ja kaikki kerääntyvät sen ympärille istumaan tyynyjen päällä. Tatamihuone pidetään siistinä ja siellä ei ole ylimääräistä tavaraa antaen vieraille järjestäytyneen kuvan kodista. Japanilaiset kodit muuten ovat usein aivan täynnä tavaraa ja hyvin sotkuisen näköisiä, joskaan ei toki likaisia. Riippuen vierailun tarkoituksesta, tatamihuone muuntuu myös helposti teehuoneeksi tai sitten illan pimetessä kaapista voi ottaa futon patjan, jolla vieras voi yöpyä ihan omassa vierashuoneessaan.

Tatamihuone voi olla myös ns. perhehuone. Paikka jossa säilytetään ja pidetään esillä kaikkia perheen tärkeimpiä tavaroita. Paljon valokuvia lapsista ja matkamuistoja yhteisiltä reissuilta. Huoneessa vietetään aikaa koko perheen kera; kotatsun alla lämmitellen, pelejä pelaille tai TV:tä katsellen. Joskus tämä perhe-funktio käsittää myös poismenneitä jäseniä. Tatamihuoneeseen voidaan asettaa butsudanin, joka on suuri perhealttarin sisältävä kaappi. Tällöin ehkä huonetta ei enää kannata käyttää vieraiden nukkumatilana, koska he saattavat pelätä yöllisiä vieraita tuonpuoleisesta.

Viimeisenä käyttötapana on ns. harrastehuone. Tämä saattaa olla oikeastaan pakon sanelemaa. Muut huoneet eivät välttämättä tarjoa riittävää tilaa harrastamiselle niiden pienuuden ja tavarapaljouden johdosta. Tatamihuone voi tarjota oivallisen tilan lapsien leikeille, piirtämiseen/maalaamiseen, musiikin kuunteluun, pötköttelyyn, valokuvausvälineiden rassaamiseen, rauhalliseen lukemiseen ynnä muuhun. Huoneen pelkistetty ulkoasu voi auttaa keskittymään kyseiseen toimintaan ja koska huoneessa ei ole yleisesti ”mielenkiintoisia” asioita, pysyvät asunnon muut asukit poissa jaloista.

Ymmärrän hyvin tatamihuoneen monikäyttöisyyden ja varmasti sellaisen myös budjettini rajoissa haluaisin asuntooni. Tosin käytännönläheisenä (ja semi-kitsaana) ihmisenä valitsisin varmaan nykyaikaisemmat ja helppohoitoisemmat materiaalit kuin oljen ja paperin. Aidosta orgaanisesta tunnelmasta voi sitten aika ajoin mennä nauttimaan vaikka onsen-reissujen aikana.

Mainokset

Yksi vastaus to “Tatamihuone: elementit ja käyttö”

Trackbacks/Pingbacks

  1. Japanilainen koti | Tatu @ nihon - 05.06.2017

    […] artikkelissa käsiteltiin japanilaista tatamihuonetta. Tässä jutussa puolestaan käydään läpi japanilaisen kodin pääpiirteitä, jotka voivat erota […]

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: