Japanilaiset puutarhat: elementit

20 Hel

Jatkoa edellisestä puutarha-artikkelista. Tässä jutussa käymme läpi tyypillisiä japanilaisten puutarhojen elementtejä ja niiden merkityksiä. Japanilaiset puutarhat pyrkivät usein simuloimaan luonnollisia maisemia ja käyttävät erittäin paljon ns. luonnonmukaisia elementtejä. Kun taas länsimaiset muodolliset puutarhat painottavat geometrisiä muotoja sekä värikkäitä kukka-asetelmia sekä patsaita. Japanilaiset puutarhat voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: tsukiyama (mäkipuutarha), karesansui (kivipuutarha) ja chaniwa (teepuutarha). Tässä artikkelissa esiteltyjä elementtejä löytyy kaikista puutarhatyypeistä. Ajoittain merkityksien tulkinnoissa on toki joustoa ja kuten taiteessa katselija itse viimekädessä päättää oman näkökantansa asioihin. Täten esitetyt asiat ei välttämättä oli niin yksioikoisia, mitä artikkelia lukiessa saattaisi kuvitella. Blogin lukijat voivat toki esittää omia tulkintojaan ja mielipiteitään kommenttiosioissa. Aloitetaan aluksi kovista ja kouriintuntuvista asioista.

Kivet, sora ja hiekka
Kivet ovat olleet osa Japanin kulttuuria pitkään, jo ammoisista ajoista asti (kuten itse asiassa Suomessakin). Suuria ja erityisen muodon omaavia kiviä palvottiin jumaluuksina shintolaisuudessa. Lisäksi sorakenttiä käytettiin merkitsemään pyhiä alueita pyhäkköjen tai mausoleumien ympäristössä. Myöhemmissä puutarhoissa kiviä käytettiin koristeellisina elementteinä ja tietenkin rakennusmateriaalina silloille ja lyhdyille. Kiviä käytettiin merkitsemään kulkureittejä ja reunustamaan puroja sekä lampia. Suuret kivet saattavat symboloida vuoria, erityisesti mystistä Horai-vuorta, tai joissain tapauksissa tärkeitä henkilöitä. Kivet ja vesi täydentävät toisiaan Buddhalaisessa ajattelussa. Kivet ovat kovia ja vesi on pehmeää, mutta silti vesi voi muokata kiven muotoa ajan saatossa.

Erityisesti kivet ovat suuressa roolissa tietenkin kivipuutarhoissa. Sora ja hiekka usein kuvastaa vetisiä elementtejä: puroja, jokia ja lampia. Suuret kivet puolestaan edustavat vuoria, saaria tai jopa vesiputouksia, joita edustaa pytyt littanat kivet. Kivipuutarhojen sorakentät on haravoitu kuvioilla kuvastamaan veden virtausta tai vaihtoehtoisesti erilaisilla geometrisilla kuvioilla symboloimaan rakennuksia, kaupunkeja tai vain olemaan koristeellisena elementtinä. Hiekan kuvatessa vettä, joskus mukaan asetetut kivet edustavat eläimiä, kuten kilpikonnia tai vedestä loikkaavaa karppia. Tummat vulkaaniset kivet ovat yleisiä ja hillityn väriset sedimenttikivet reunustavat lampia. Kirkkaan värisiä kiviä ei juuri käytetä lainkaan. Kiviä asetellaan yleensä parittomissa ryhmissä, joista kolmen kiven ryhmä on yleisin. Korkein kivi merkitsee taivasta, matalin kivi maata ja keskikokoinen kivi ihmiskuntaa niiden välillä. Lisäksi saattaa olla näennäisen satunnanvaraisesti sijoitettuja yksittäisiä kiviä (suteishi), vaikkakin niidenkin sijainti on tarkoin harkittu.

Kivellä voi olla myös käytännön merkitystä. Esimerkiksi keskikokoinen kivi, jonka ympärille on kiedottu köysi (tome ishi tai sekimori ishi) tarkoittaa ”ei sisäänpääsyä/kulkua”. Täten vieraiden kulkua voidaan ohjailla ilman rumia ja silmiinpistäviä kylttejä tai portteja säilyttäen puutarhan harmonisen ulkoasun (olettaen että vieras ymmärtää kiven merkityksen). Nyt tekin arvon lukijat osaatte toimia etiketin mukaan köysikiven nähdessänne. Köysi auttaa merkin erottumisessa muista kivistä, helpottaa siirtämistä ja köydellä on perinteisesti ollut symbolinen merkitys alueiden rajaamisessa esim. Shintolaisuudessa. Köysikiviä voi nähdä silloin tällöin myös puutarhojen ulkopuolella, joten pitäkää silmänne auki. Paikallisetkaan eivät usein tiedä kiven merkitystä, joten voitte saada aikamoisia kulttuuripointseja tästä tiedonjyväsestä.

Lammet, purot ja vesiputoukset
Kuivista ”vesistä” märkään veteen… Lammet ovat tärkeitä elementtejä useissa puutarhoissa. Ne voivat symboloida / simuloida todellisia järviä ja jopa meriä tai sitten voivat olla tulkintoja myyttisistä vesistöistä, kuten Puhtaan Maan buddhalaisuuden puutarhoissa. Silloin kun lampia ei käytetä vapaa-aikakalastukseen, niitä usein asuttaa värikkäät karpit. Näistä monenlaisia värivariaatioita ja kuvioita omaavista kaloista on tullut tunnettu ”japanilainen” symboli ja niiden kasvattaminen on jo pitkäaikainen perinne. Lammista nautitaan pienillä veneillä tai rannalla sijaitsevista pavilijongeista. Lampien rannat usein toimivat aristokraattien runonlausuntatapahtumien tai kuunkatselujuhlien pitopaikkoina. Lampi on näennäisen sattumanvaraisen muotoinen ja yleensä on yksi puutarhan pääelementeistä. Suuremmissa puutarhoissa lampia saattaa olla useampia. Noin 1000-luvulta peräisin oleva ohjeistus, sakuteiki, neuvoo että veden tulisi virrata puutarhaan idästä tai kaakosta ja virrata kohti länttä tai vaihtoehtoisesti pohjoisesta etelään. Tämän pitäisi tuoda onnea Buddhalaisten perinteiden mukaan.


Purot voivat edustaa todellisia jokia asiankuuluvan järven yhteydessä. Puroilla on myös erityinen rooli eräässä runousmuodossa (renga). Tässä runoudessa ensin yksi henkilö kirjoittaa ja lausuu aloitussäkeen (hokku) ja asettaa sen pieneen veneeseen yläjuoksulla. Toinen runoilija odottaa alajuoksulla ja hänen pitää keksiä hokkuun sopiva toinen säe ennen kuin vene saapuu puron mukana hänen kohdalleen, ja täten muodostaen kokonaisen renga runon. Usein tuomari tai yleisö arvostelee sekä ensimmäistä säettä, toista säettä ja runoa kokonaisuudessaan. Runoilijalta vaaditaan nopeaa ajattelukykyä ja sopeutumista. Erityisen kekseliäitä ja taitavia runoja koottiin jälkikäteen suurempiin kokoelmateoksiin.

Vesiputoukset voivat myös edustaa kuuluisia suurempia vesiputouksia tai sitten niiden tarkoituksena on vain olla visuaalisena elementtinä ja tuottaa rauhoittavaa veden virtauksen ääntä. Vesiputouksen tulisi olla kohti kuuta niin että katselupaikalta kuu heijastuu putouksen edessä olevan veden pinnalla.

Saaret ja sillat
Saaret vaihtelevat kooltaan pienistä yhdestä kivestä koostuvista täplistä suuriin rakennuksiakin sisältäviin saariin. Ne voivat tarjota uuden näkökulman laajoissa kävelypuutarhoissa tai sitten ovat vain koristeellisiä elementtejä joihin ei ole tarkoitus astua jalalla. Luonnollisesti saaretkin voivat simuloida oikeita paikkoja tai sitten ne voi symboloida myyttisiä tai abstrakteja teemoja. Esimerkiksi saaria saatetaan rakentaa muistuttamaan kilpikonnia tai kurkia, jotka ovat perinteisiä pitkä iän ja kestävyyden symboleja Japanissa.

Siltoja tietenkin tarvitaan, jotta yllä mainittuihin saariin päästään kulkemaan tai purot voidaan ylittää. Siltoja on japanilaisissa puutarhoissa mitä moninaisimmissa muodoissa. Suuremmat kaarisillat mahdollistaa veneiden kulkemisen niiden alta. Koristeelliset ja katokselliset sillat toimivat myös levähdyspaikan tai juhlien pitkopaikan roolissa. Toisaalta silta saattaa olla hyvin pelkistetty. Joskus ne on vain yksikertaisia lankkuja (yatsuhashi), joissa mahtuu vain yksi henkilö kerrallaan kulkemaan. Minimalistisimmillaan silta voi muodostua yhdestä muotoilemattomasta kivestä.



Kasvillisuus
Näennäinen luonnollisuus on silmänlumetta. Kasvit ja puut ovat tarkoituksella valittuja ja sijoitettuja. Kuitenkin muodolliset kukkapenkit ovat erittäin harvinaisia. Puut usein asetellaan siten jotta niiden ruskan värit ovat sopusoinnussa. Erityisesti vaahterat ja niiden kirkkaanpunaiset lehdet ruskan aikaan ovat tärkeässä osassa. Sammaleella havainnollistetaan puutarhan pitkää historiaa ja joissain tapauksissa se voi kuvastaa ruohokenttiä, kun varsinainen ruoho olisi liian pitkää muihin pienennettyihin elementteihin verrattuna. Joillain kasveilla on erityistä symboliikkaa, kuten lootuksella Buddhalaisessa pyhyydessä ja männyllä merkitsemään pitkää ikää. Puut leikataan huolellisesti, jotta ne eivät estä maisemasta nauttimista tai oksat voidaan kääntää veden päälle luodakseen heijastumia veden pintaan. Lumisilla alueilla vanhojen puiden oksia joudutaan tukemaan, jotta ne eivät katkea lumen painosta. Myös matalampia kasveja ja puskia trimmataan. Niistä usein muotoillaan palloja tai laineita kuvaamaan veden virtausta.



Muuta
Muita tyypillisiä elementtejä ovat erityisesti monet ns. luonnottomat asiat kuten kivilyhdyt, vesialtaat, portit ja kulkupolut. Japanilaiset kivilyhdyt kehitettiin Nara- ja Heian-kausilla ja lopulta Momoyama-kaudella niistä tuli tärkeitä puutarhojen elementtejä. Kivilyhty, kuten sen mallina olevat pagodatkin, kuvaavat Buddhalaista käsitystä maailmanjärjestyksestä. Maata koskettava osa on maa (chi), seuraava osa on vesi (sui), itse valaisevan lyhdyn sisältävä osa on tuli (ka), minkä päällä on ilma (fu). Ylimpänä huippuna on vielä tyhjyys tai sielu (ku).

Vesialtaat ovat vieraiden käsien pesua varten. Tämä rituaali on erityisen tärkeää ennen teeseremoniaa. Vesiallas on yleensä hyvin matala, jotta vieraat joutuvat kumartamaan pestäkseen kädet ja täten osoittamaan nöyryyttä. Yhtälailla, teehuoneeseen kulkeva polku on tärkeä. Vieraan kulkiessa hiljaisen puutarhan läpi tunnetila rauhoittuu ja vieras voi valmistautua henkisesti teeseremoniaan jättäen kiireisen elämän taakseen.



Kirjoja japanilaisista puutarhoista*

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: