Kasvatus Japanin ulkopuolella ja kaksikielisyys vanhemman näkökulmasta

16 syys

Eräällä foorumilla eräs vanhempi kysyi erään kysymyksen, mikä myös askarruttaa erästä blogin kirjoittajaa. Kysyjä kuuluu monikulttuurilliseen perheeseen (joista yksi on Japani). Hänen kysymys oli lyhykäisyydessään Japanin ulkopuolella asuville perheille ja ovatko he kasvattaneet lapsensa kaksikielisiksi. Hän itse kuulemma katuu sitä ettei ole tehnyt niin. Toteaa tosin että hänen lapsien ollessa vasta 10 ja 12 vuotiaita, he ehtivät vielä hankkia melko hyvän japanin kielen taidon. Lapsemme syntyi vasta tänä vuonna, joten aikaa on runsaasti ajatella asiaa. Paras lähde tiedolle lienee ne jotka ovat asian jo kokeneet.

Koostan tähän hieman kysymykseen tulleita vastauksia ja tarinoita ja kommentoin omia ajatuksia aiheeseen.

Ensimmäinen vastaaja toteaa että hänen poikansa (16v) ei puhu yhtään japania. Hän koitti saada oman äitinsä (pojan japanilainen isoäiti) puhumaan pojalle vain japania, mutta jostain syystä isoäiti puhuu vain englantia lapselle. Samalla tavalla kävi kun isoäiti aikoinaan puhui pojan äidille, vaikka isoisä (ei-japanilainen) koitti saada hänet puhumaan japania. Tämä äiti oli tilanteesta kovin harmissaan, mutta pojallakaan ei näytä olevan yhtään intoa oppia muita kieliä. Tämä äiti osaa itse japania, mutta ei ihan natiivin tasolla. Toisissa foormunin perheissä tilanne on vielä huonompi, kun vanhemmat itsekkään eivät aikoinaan olleet oppineet japanin kieltä. Onneksi osalla näistä epä-kaksikielisistä perheistä jälkikasvu on alkanut kiinnostumaan japanin kielestä päästyään teini-ikään… varmaankin animen yms. vaikutuksesta.

Toisessa tapauksessa tytär (nyt 11v) laitettiin japaninkieliseen päiväkotiin. Käytännössä hänet ”ympäröitiin” japanin kieleen. Tästä syystä ko. lapsi puhui pitkään murtaen englantia vaikka oli asunut koko elämänsä jenkeissä. Kun nyt vanhemmiten lapsen elinpiiri kasvoi, hän kuulemma oppi ”normaalin” englannin hyvin nopeasti. Nähtävästi japanilaiset päiväkodit amerikassa ovat jotenkin japanin valtion tukemia ja vaativat että lapsi on japanin kansalainen. Se ei toki ole ongelma jos ilmoitukset on hoidettu syntymän jälkeen asianmukaisesti. Toisessakin perheessä puhuttiin vain japania kotona ja katsottiin japanilaisia ohjelmia TV:stä. Heidän lapset, 5 ja 4 vuotta, ovat vasta viime aikoina alkaneet oppimaan englantia. Tarkoituksena on laittaa sitten kouluun jossa käytetään ½ japania ja ½ englantia. Nämä erikoispäiväkodit ja -koulut nähtävästi maksavat maltaita… ainakin jenkeissä. Moni perhe onkin käänteisesti huolissaan englannintaidosta, koska he ovat kääriytyneet eräänlaineen japaninkieliseen kuplaan, vaikka asuvatkin ulkomailla. Näillä perheillä lapset näyttävät tosin olevan vielä erittäin nuoria. Silloin semmoisen kuplan muodostuminen on helpompaa. Arvelen että muu kielitaito kohenee lapsen varttuessa ja saadessa uusia kontakteja.

Meidän taktiikkamme on hieman eri. Emme aio altistaa lastamme vain yhdelle kielelle aluksi ja sitten ottaa toinen kieli mukaan. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan puhumme hänelle meidän omilla äidinkielillä. Pyrkimyksenä on kehittää molempia kieliä tasaisesti ajan kanssa.

Yleinen konsensus vanhempien joukossa näyttää olevan että kaksikieliseksi kasvattaminen on vaikeaa ja vaatii todella määrätietoista paneutumista alusta asti. Ei sinällään yhtään yllättävää. Toivottavasti meiltä löytyy pitkäjänteisyyttä eikä sorruta helppoihin ratkaisuihin, mitkä kostautuvat myöhemmin. Toinen vaikuttava tekijä on vanhempien oma kielitaito. Jos he ovat unohtaneet toisen kielen, vaikka ovat alunperin monikielisestä perheestä, siirrytään ns. toisen tason perheessä helposti käyttämään vain yhtä kieltä.

Jotkut perheet ovat sittemmin muuttaneet Japaniin, ja havaitsivat että lapsille muutto oli erittäin hankalaa, jos he eivät olleet oppineet japania etukäteen.

Hauskasti moni perhe kommentoi että lapset ovat sanoneet vanhempansa kuulostavan kiltimmiltä puhuessaan japania. Sen sijaan muut kielet (yleensä englanti) ovat olleet heille ”kylmiä”. Jotkut vanhemmista sanoivat että englantia on vaikea puhua ”söpösti”. Toisaalta tämä kielen ”tyyli” on myös vanhempien itsensä syytä. Pari perhettä myönsi käyttävänsä nuhtelun aikana lähes yksinomaan englantia.

Sitten on oikeita sekameteliperheitä. Esimerkkeinä; ranskalais-vietnamilainen isä ja japanilais-venäläinen äiti (asuvat Vietnamissa), joilla lapset puhuu lähes ainoastaan vietnamin ja englannin sekoitusta. Toisessa esimerkissä on japanilais-saksalainen äiti ja tanskalainen isä, jotka asuvat Norjassa. Heidän lapsi meni saksalaiseen päiväkotiin ja pitää siitä kielestä eniten. Nyttemmin lapsi on alkanut puhumaan tanskan ja japanin sekoitusta ja englantia (vanhemmat puhuvat englantia keskenään). Monissa tapauksissa on nähtävästi käynyt niin että lapselle muodostuu yksi ns. lempikieli, jota hän suostuu puhumaan. Toista kieltä ymmärtää, mutta ei halua puhua vaan vastaa ko. lempikielellä. Toivottavasti löydämme ratkaisun tähän hyvin yleiseen ongelmaan.

Aikaa meillä vielä on ja suunnitelmat ehtii muuttua. Onko lukijoiden keskuudessa kokemuksia kaksikielisyydestä? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.

Mainokset

2 vastausta to “Kasvatus Japanin ulkopuolella ja kaksikielisyys vanhemman näkökulmasta”

  1. Tatu 19.09.2017 klo 17:26 #

    Naamakirjassa artikkeliin saatujen kommenttien yleinen konsensus näyttää olevan että lapselle vaan kannattaa puhua omaa äidinkieltään. Lapselle saattaa muodostua oma mieluinen kieli, jota käyttää enemmän mielellään, mutta siitä huolimatta kaksikielisyyteen panostaminen alusta asti kannattaa.

    • Maria 19.09.2017 klo 22:40 #

      Samaa mieltä, että äidinkielen puhuminen kannattaa. Näin lapsella on (ainakin toivottavasti) kaksi vahvaa kieltä, joista sitten valikoituu se ”tunnekieli”.

      Mielenkiintoinen artikkeli – kaksikulttuurisuus/-kielisyyspostauksia saa tulla lisää 🙂

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: