Suomalais-Japanilainen perhe: ensimmäiset 8 kuukautta

14 Jou

Keväällä perheemme sai lisäystä. Aika kuluu todella nopeasti ja pienokainen kasvaa vikkelästi… ja nyt liikkuu myös yhtä vikkelästi. Konttailee ympäriinsä ja nousee tuen avulla seisomaan. Odotettavissa siis kauhunsekaisia kaatumisia ja kommelluksia. Jotta tästä ei tule mitää stereotyyppistä vauvablogia, joita netti on pullollaan, kirjoitan lähinnä japanilaisen ja suomalaisen kasvatuksen eroista ja huomioista. Huomioikaa että otanta on siis vain yksi perhe ja yksi lapsi (n=1), joten tilastollista merkitsevyyttä ja p-arvoja on turha artikkelista hakea. Kaksikielisyydestä olen jo kirjoittanut aikaisemmin mm. täällä ja täällä ja täällä. Kaksikielisyydestä on tulossa lisää juttua vielä jossain vaiheessa.

Kuulisin toki lukijoilta omia mielipiteitä ja huomioita aiheeseen.

Ruoka
Japanissa tuntuu että ns. pseudo-kiinteää vauvanruokaan (esim. Pilttipurkit) annetaan Suomea myöhemmin. Finskilässähän soseita voi alkaa antamaan jo 4kk iästä alkaen. Tämä on noin 1-2kk aikaisemmin kuin yleensä Japanissa. Muita huomioitavaa on purkkien pieni koko Japanissa. Syökö paikalliset vauvat vähemmän? Onko ne mitoitettu ennemminkin yhden aterian annoksiin? Suomalainen tapa antaa kiinteitä ruokia jo 3 kertaa päivässä myös herättää ihmetystä. Muuten yleisiä eroavaisuuksia löytyy ruuan perusmateriaalista, Japanissa riisiä ja Suomessa perunaa. Vaimon mielestä japanilainen vauvanruoka on myös suomalaista vaihtelevampaa. Aiheeseen perehtyviä kirjoja sekä aikakausilehtiä on vino pino. Täytyy toki huomioida että Japani on suurempi markkina, joten tuommoiset niche-julkaisut pärjää paremmin. Yleisesti ottaen kuuluu kommentteja että juurikin nuo eri ruokatottumukset johtaa japanilaisten mukaan ”ulkomaalaisten” isoon kokoon ja runsaaseen lihansyöntiin. (sivuhuomio: Japanissa usein erityisesti länsimaalaiset ryhmitetään yhteen ”gaikokujin” käsitteen alle huolimatta kultturellisesta tai geneettisestä vaihtelusta. Vertauksena kiinalaiset ja korealaiset ovat ”kiinalaisia” ja ”korealaisia”)

Nukkuminen
Tämä jos mikä herättään japanilaisissa kauhua ja epäuskoa. 😀 ”Siis mitä ihmettä?! Laitatte vauvan ulos nukkumaan, jopa pakkaseen? Ihmisrääkkäystä!!!” Vakuuttelut siitä että kunnollisella pukeutumisella vauvalla on ihan hyvä olo vaunuissa nukkuessaan ei aina mene perille. No, siinähän koheltavat. Me näytetään että tälläkin tyylillä lapsesta kasvaa ihan normaali… tai niin normaali kun allekirjoittaneen lapsesta voi ylipäätään tulla. Parvekenukkumisen sijaan kiinnostusta ja positiivisia kommentteja herättää suomalainen ”unikoulu”. Vauvan totuttaminen omassa sängyssä nukkumiseen melko varhaisessa vaiheessa ei ole niin tunnettua Japanissa.

Liikkuminen
Lastenvaunuissa nukkumisesta päästäänkin hienolla aasinsillalla seuraavaan aiheeseen, liikkumiseen. Eroavaisuudet voi tiivistään selkeästi: Suomi – lastenvaunu, Japani – kantoreppu/liina. Sen huomaa jo kuka tahansa ko. maissa vieraileva. Ahtaassa Tokiossa kantorepun käyttö on minunkin mielestäni erittäin perusteltua. Lastenvaunuja mukanaan raahaavia turisteja ei varmaan arvosteta pahimpaan ruuhka-aikaan. Haja-asutusalueilla en näkisi miksi lastenvaunu ei olisi oiva apuväline Japanissakin. Kateellisuutta paikallisissa herättää Suomessa lastenvaunujen kanssa liikkuvien ilmainen julkisen liikenteen käyttö, sekä myös vaunuille varatut tilat junissa ja busseissa. Japanissa raskaana oleville ja pikkulasten vanhemmille varatut penkit junissa ei aja ihan samaa asiaa. Niistä kuitenkin kilpailee myös alati kasvava vanhusten joukko, tai muuten vain penkeillä istuvat ovat ”nukkumassa”, jolloin heitä on vaikea siitä häätää.

Leikit
Suomi on pimeä maa… talvella. Siksi olemme tottuneet liikkumaan ja toimimaan pimeän aikaan jo pienestä pitäen. Oma lapsemme ei toki vielä leiki ulkona itsenäisesti, mutta Japanin puolelta on tullut silti huomioita lasten leikkimisestä. Se että lapset voivat temmeltää ulkona pimeän aikaan tai jopa sateessa aiheuttaa ihmettelyä. Japanissa yleisesti illan pimetessä lapset ovat kotona. Tämähän ei Suomessa toimisi lainkaan, varsinkaan Lapissa talvella. Pitäisikö lapset sulkea sisään puoleksi vuodeksi?! Muutenkin tuntuu että japanilaiset ovat kovin vesi-foobista kansaa. Aina pitää olla sateenvarjo auki vaikka sade olisi todella heikkoa. Se että sateellakin voi leikkiä ulkona kurahousuissa ja sadetakissa ei tunnu menevän jakeluun. Sisäleikit ovat tämmöiselle 8kk taaperolle aika samanlaisia. Ehkä henk.koht. huomioni on kiinnittynyt joihinkin standardin tasolle päässeisiin leikkeihin Japanissa. Esim. poikkeuksetta kaikki leikkivät vauvan kanssa ”inai inai, BAAA!” -leikkiä. Siinä aikuinen peittää kasvonsa käsillä ja sanoo ”inai inai (ei ole, ei ole)” ja sitten avaa kädet ja huutaa ”baaa!” Sama leikki on myös erittäin yleinen vauvojen kuvakirjoissa.

Pukeutuminen
Vauvojen pukeutumisessa on pari pientä eroa. Ja ei… Japanissa vauvoja ei pueta kimonoihin joka päivä. Japanissa naruilla sidottavat alusvaatteet ovat suosittuja, kun taas Suomessa suositaan vauvolle kokovartalohaalareita/bodyja. Vauvojen kokotaulukot menee Suomessa 6cm välein, Japanissa 10cm välein. Mielenkiintoinen ero liittyy jalkoihin. Suomessa käytetään usein sukkia, sukkahousuja tai bodyssa on jo jalat peitettynä. Japanissa vauvojen jalat pidetään paljaana, ja tapana on tarkistaa että onko vauvalla kuuma/kylmä kokeilemalla hänen jalkojaan. Sen mukaan sitten laitetaan huoneen lämpötilaa ylös tai alas. Suomessa lienee yleisempää tarkastella vauvan lämpömukavuutta kokeilemalla niskan ihoa.

Puhtaus
Ei merkittäviä eroja. Japanissa kylvetään useammin. Suomessa kakkainen peppu pestään usein vedellä hanan alla, Japanissa pyyhitään kosteilla kertakäyttöpyyhkeillä.

Terveys
Suomen neuvolajärjestelmä kiinnostaa japanilaisia. Toki Japanissakin käydään raskauden aikana ja vauvan kanssa useita kertoja lääkärissä, mutta tyyliltään tapaamiset ovat enemmän kaavamaisia rutiinitarkistuksia. Välitöntä keskustelua vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä ei juuri ole. Lekuri vie ja vieraat vikisee. Tapaamisia on Suomessa paljon, ja ne ovat perhekohtaisia. Japanissa suositaan ryhmätapaamisia, jolloin henk.koht. aiheista puhumiselle ei ole tilaisuutta. Ryhmäpaine hiljentää ja perheen asioista ei halua kertoa muiden läsnäollessa. Rokoteohjelma on molemmissa maissa lähes yhtä kattava. Japanissa ohjelmaan kuuluu myös hepatiittirokotteet, joita Suomessa ei anneta ohjelman sisällä. Toisaalta Suomessa lapsen lisäksi vanhemmat saavat ilmaiseksi influenssarokotteet. Suomessa rokotukset tapahtuvat neuvolan vastaanotoilla, kun taas Japanissa järjestetään massarokotustapahtuma suurelle joukolle perheitä.

Äitiyspakkaus
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä tämä kuuluisa äitiyspakkaus. Suomessa sen saa, Japanissa hieman muokatussa muodossa joskus ja vain joissain paikoissa. Japanissa pakkaus saa laukkumaisen muodon, ei siis vauvan nukuttelua laatikossa. Systeemi on vasta kokeiluasteella ja tarkoituksena olisi saada se koko Japanin kattavaksi lähitulevaisuudessa. Jotkut firmat rahastavat äityispakkausbuumilla ja myyvät enemmän Suomalaista versiota vastaavia settejä aika suolaiseen hintaan netissä.

Mites lukijoilla on mennyt pienten vauvojen kanssa? Heräsikö jotain kommetteja tai kysymyksiä?

Pandafeet.fi

Mainokset

2 vastausta to “Suomalais-Japanilainen perhe: ensimmäiset 8 kuukautta”

  1. Hirame-no-me 16.12.2017 klo 05:24 #

    Sen verran voin ainakin todeta, että Tokiossa lastenvaunut tai mitkä lie työntökärryt ovat todella epäkäteviä. Seurasin vastikään ratikassa, kun harvinaisesti kaksi lastenvaunua tukki käytävän ja oli aiheuttaa massakaatumiset, kun väkeä tuli seuraavalta pysäkiltä vähän enemmän. Toisaalta oli mielenkiintoista nähdä (metrossa), miten kätevästi ne kärryt voi myös vetää kasaan, yhdellä kädenliikkeellä! Tuttu nuori äiti (maalla) puolestaan totesi, että kärryt ovat vain tiellä, lapsi menee paremmin sylissä. Olin – vierestä näitä tilanteita seuranneena – tismalleen samaa mieltä (heh, minunhan ei siis tarvinnut lasta kanneskella 😉 )

    • Tatu 17.12.2017 klo 16:37 #

      Jepuli! Eipä Tokiossa kannata hyökkaysvaunuilla liikuskella. Tuossa sylittämisessä on vain se yksi hankala aika, jolloin taapero on jo niin painava ettei sitä viitsisi pitkään kanniskella, mutta vielä niin nuori ettei oikeen itsekseen kävele.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: