Voiko japanilainen säästämiskulttuuri muuttua? …ja paikalliset Bogleheadit

8 Hel


Säästäminen eroaa Japanissa hyvin paljon suomalaisesta tavasta. Selkeimpänä erona voidaan pitää suomalaisten tendenssiä säästää maksamalla asuntolainan lyhennyksiä. Suurin osa suomalaisten varallisuudesta (54%) on kiinni omassa asunnossa ja ns. rivikansalaisilla tämä osuus on vielä suurempi. Talletukset pankkitileillä ovat puolestaan alle 10% suomalaisten säästöistä ja osakkeet tai rahastot samaa luokkaa. Japanissa omistusasuminen on myös hyvin suosittua, mutta asunnot eivät säilytä arvoaan niin hyvin kuin näennäisesti Suomessa (poislukien pahimmat Suomen muuttotappiokunnat maaseudulla). Edes hyvä sijainti suurkaupungissa ei estä huomattavaa asunnon arvon alenemaa Japanissa, mistä seuraa että vanhoja koteja on vaikea saada kaupaksi väestön edelleen ikääntyessä ja supistuessa. Toistaalta, japanilaiset makuuttavat varojaan pankkitileillä lähes nollakorolla. Jopa yli 50% varallisuudesta makaa toimeettomana pankissa.



Kuplatalouden puhkeaminen 90-luvun alussa teki kansan syvistä riveistä varovaisia osakemarkkinoiden suhteen. Tästä romahduksesta alkoi Japanin ”kaksi menetettyä vuosikymmentä” ja säästäjien oletuksena oli etteivät kurssit voineet nousta ja pörssissä vain menettää rahansa. ”Normaalisti” rahojen makuuttaminen tilillä on järjetöntä, koska inflaatio alentaa tämän rahan arvoa ajan myötä. Mutta Japanin taantuman aikana jeni oli deflaatiossa, eli käytännössä jokaisella säästetyllä jenillä sai enemmän tulevaisuudessa. Tämä on ongelma kansantaloudelle, joka kukoistaa kun raha saadaan liikkeelle ja tuottamaan. Hallitus onkin pyrkinyt saamaan tätä nukkuvaa rahaa liikkeelle erilaisin kampanjoin mm. ekopisteet, IDECO, NISA yms.


Yksi este sijoitussäästämiseen Japanissa, on sen imago riskialttiina keinotteluna, jossa pyritään nopeisiin voittoihin. Pitkäaikaista säätämistä ei ainakaan edesauta perinteisesti hyvin korkeat hallinnointikulut kivijalkapankkien tarjoamissa aktiivisissa rahastoissa. Tätä trendiä vastaan nousi aikojen saatossa muutamia ”toisinajattelijoita”, jotka olivat hyvinkin Vanguardin perustajan John Boglen jalanjäljillä, eräänlaisia nousenvan auringon maan Bogleheadeja (joskin osa samaa ikäluokkaa hänen kanssaan). Yksi ensimmäisiä on Atsuto Sawakami. Hän perusti suurpankeista riippumattoman rahaston, jonka perusajatuksena on pitkäjänteinen säästäminen markkinoille. Hän on myös ensimmäisiä pioneereja Japanissa taistelussa rahastosäästämisen korkeita kuluja vastaan. Mutta yksi mies voi saadan muutoksen vain paikallisesti, ja koko sijoituskulttuurin muutokseen tarvitaan suurempi samoin ajatteleva joukko. Siksi Sawakami onkin kerännyt ympärilleen ja mentoroinut useita uusia tulokkaita, mukaanlukien omaa poikaansa.

Yksi näistä tulokkaista on Takahiro Kusakari, joka nykyään hoitaa Sawakamin rahastoa. Hänen tiensä finanssimaailmaan on aika epätyypillinen ja tämä freesi näkökulma miellytti Sawakamia. Lisää voitte lukea linkatusta artikkelista. Alussa Kusakari toimi pitkälti oppi-isänsä nuottien mukaan, mutta on viime aikoina poikennut hieman linjasta. Pitkäaikaisen säästämisen periaate tosin on säilynyt.

Sawakamin vaikutus ei rajoittunut ainoastaan hänen omiin työntekijöihin. Yksi erittäin mielenkiintoinen tarina kertoo herrasta nimeltään Haruhiro Nakano. Hänen ohdakkeinen matkansa perustamaan alhaisten kulujen pitkäaikaisen säästämisen rahastoa oli pitkä. Nakako varsin viisaasti otti avukseen Boglen Vanguardin, kun hän lopulta pääsi rakentamaan omaa rahastoaan. Tämä tulee myös ilmi rahaston nimestä ”Saison Vanguard Global Balance Fund”. Kulut ovat alhaiset, joskaan ei ihan edullisten ETF:ien tasolla (eikä niin hyvä kuin suomalainen vaihtoehto*). Nakano perustelee preferenssiä perinteisen rahaston suuntaan pyrkimyksellä pitkäaikaiseen säästämiseen. Hänen mielestään ETF houkuttelee ostamaan ja myymään kurssiliikkeiden mukaan. Nakano on perustanut myös aktiivisesti hallinnoitavan rahaston, joka kuitenkin on kuluiltaan ilahduttavan alhainen.

Tämä vähemmistössä oleva Bogleheadien joukko on saanut puolelleen varsin vaikutusvaltaisen tukijan, fiannssipalvelujen viranomaisten johtajan Nobuchika Morin. Hän perusti systeemin jonka tarkoituksena on tukea kansalaisten pitkäaikaista säästämistä kustannustehokkaasti. Tarkkaavaiset blogin lukijat saattavat tässä vaiheessa saada ahaa-elämyksen. Kyseessä on siis se 20-vuoden NISA systeemi, josta kirjoitin blogissa aikaisemmin. Jotta rahasto pääsee systeemiin mukaan se ei saa olla vivutettu, ei saa maksaa osinkoa (kasvuosuus), ei saa olla lyhyen tähtäimen rahasto, eikä liian kallis kuluiltaan. Käytännössä jopa 99% Japanin rahastoista eivät täyttäneet ehtoja, yleensä juuri korkean hinnan takia, mutta Nakanon molemmat rahastot pääsivät mukaan. Suunnitelma kohtaa vastustusta finanssipiireissä, mutta trendi on selvä. Japanissa myös suunta on kohti edullisempaa sijoittamista ylihintaisten rahastojen sijaan… vaikkakin noin vuosikymmenen länsimaita jäljessä.


Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: