Oishiidesune~! – Japanilainen ruoka

18 syys

Japanissa on hyvin monipuolinen ruokakulttuuri. Tätä on edesauttanut Japanin sijainti sekä pituus pohjois-etelä-suunnassa. Siksi Japanin alueelta on jo aikojen alusta asti löytynyt mitä moninaisempaa suuhun pantavaa, niin maasta, mereltä kuin ilmastakin. Nykyään japanilainen ruoka käsittää niin vanhat perinteiset ruokalajit, kuin uudemmat länsimaista saapuneet ja usein hieman muokatut ruuat. Yleisesti kun ei-japanilaisten kanssa keskustelee Japanin ruuasta, esiin tulee lähes poikkeuksetta sushi. Joillain on jopa harhakäsitys että japanilaiset syövät sushia lähes joka päivä. Tästä voimme varmaan syyttää median antamaa yksipuolista kuvaa japanilaisesta ruuasta (tai laajemminkin koko japanilaisesta yhteiskunnasta…) #animesamuraisuperkohteliaisuuseirikoksiapaljonkatastrofejasöpöilyä24hninja

Netistä ja kirjastoista löytyy lukuisia tätä aihetta käsitteleviä teoksia, mutta koitan tässä artikkelissa raapaista pintapuolisesti japanilaista ruokaa ja omaa suhtautumistani siihen.


Perinteet
Tavallisesti ateria koostuu riisistä, jonka viljely opittiin aikoinaan Kiinasta, ja pää- sekä sivuruuista. Ruokalajit tarjoillaan omilla lautasillaan ja omissa kupeissa. Jopa kotiruokailussa on harvinaista laittaa kaikki ruuat samalle lautaselle, niinkuin ehkä Suomessa. Vanhanaikaisessa etiketissä ruuat eivät saa koskea toisiaan ja erityisesti riisin tulee olla ”puhdasta”. Tämä tarjoilutyyli on myös peräisin Kiinasta ja luo perustan perinteiselle kaiseki-ruokailulle. Yhteys, jota eräät japanilaiset haluavat vähätellä korostaessaan kulttuurinsa ainutlaatuisuutta.

Aterioissa usein korostetaan kulloista vuodenaikaa. Tämä toki johtui aikoinaan ihan käytännön syistä, koska nykyaikaisia menetelmiä ruuan säilyttämiseen tai kuljetukseen muista maista ei ollut. Kehityksestä huolimatta perinne on kutakuinkin säilynyt ja tiettyjä ruoka-aineita nautitaan erityisesti tiettyitä aikoina. Esimerkiksi useilla kalalajeilla on ns. paras aika ja metsien antimista bambunversoja syödään keväällä, kun taas kastanjoita syksyllä. Näiden lisäksi on erityisiä ruokalajeja juhlistamaan tiettyjä tapahtumia, kuten osechi uuden vuoden aikaan.

Perinteiset ainekset
Aikaisemmin Japanissa käytettiin hyvin vähän punaista lihaa, öljyjä ja maitotuotteita. Sen sijaan mereneläviä on käytetty laajasti japanilaisessa ruuassa. Buddhalainen perinne saapuessaan Japaniin vähensi vielä enemmän punaisen lihan käyttöä, koska sen mukaan nelijalkaisten eläinten syöminen oli tabu. Toki tätä ei noudatettu kaikenkattavasti ja alueellisia eroja oli paljonkin. Tästä huolimatta proteiinilähteenä oli ensisijaisesti kalat, sitten linnut ja tämän jälkeen nisäkkäät. Mielenkiintoisena kuriositeettina valaiden ja delfiinien syönti oli OK, koska niillä ei ollut jalkoja. Myös metsästettyjen nelijalkaisten eläinten syöntiä, kotieläinten sijaan, siedettiin. Erityisesti jänikset olivat OK. Tämä tulee myös ilmi hauskasti japanin kielessä, jossa jänisten ”laskentasana” on ’wa’ kuten linnuilla, sen sijaan että käytettäisi pienten nelijalkaisten laskusanaa ”hiki / piki”.

Ruokaöljyä alettiin laajemmin käyttämään vasta Edo-kaudella, kun erilaiset uppopaistetut ruuat saapuivat Japaniin Kiinasta ja länsimaista. Näistä syntyi esimerkiksi useat tempura ja aburaage ruuat, jotka lasketaan nykyään perinteisiksi japanilaisiksi ruuiksi.

Japanilainen ruoka mielletään yleensä terveelliseksi. Kyllähän se sitä voi olla, mutta ei välttämättä. Kaikki Japanissa käyneet varmasti ovat huomanneet että joukkoon mahtuu paljon aikamoisia kaloripommeja. Myös hyvin terveellisiksi mielletyt soijakastike, miso ja vaikka umeboshit ovat hyvin suolaisia ja varmasti runsaasti nautittuna kovin haitallisia. Oma veikkaukseni onkin että japanilaisten keskiarvoinen hoikkuus verrattuna moniin länsimaisiin johtuu ennemminkin ryhmäpaineesta, kuin (varsinkin nykyisen) ruuan terveellisyydestä.

Vegaaniruoka on harvinaista Japanissa. Useimmat kasvisruuat ovat usein maustettu dashilla, joka on kalapohjainen liemi.


Mausteet
Japanilaisessa ruuassa käytetään mausteita kohtuudella. Perusmausteita ovat dashi, soijakastike, mirin, sake, etikka, suola ja sokeri. Ruuassa pyritään korostamaan perusaineen makua. Nykyään suositut curryt tai kastikepohjaiset ruuat ovat myöhemmin tuotua ruokakulttuuria. Mausteita voi olla lisäkkeenä, kun ruoka on tarjoiltu sen sijaan että niitä käytettäisiin ruuan valmistuksena aikana. Näitä ovat mm. inkivääri, merilevä, wasabi, raastettu daikon ja shisho.

Yleisesti maku on miedompaa ja hillitympää kuin länsimaisessa ruuassa. Vaimonikin usein suomalaista/eurooppalaista ruokaa syödessään kommentoi niiden olevat liian suolasia/mausteisia/makeita.


Riisi
Ei voida puhua japanilaisesta ruuasta sanomatta muutamaa sanaa riisistä. Se ei suinkaan ole vanhin ruokalaji Japanissa, koska riisinviljely levisi sinne vasta Yayoi -kaudella Koreasta ja Kiinasta. Riisi on kuitenkin ollut pitkään se perusruoka Japanissa, mikä ilmenee myös kielessä keitettyä riisiä tarkoittavan sanan ’gohan’ tarkoittaessa myös ateriaa. Lisäksi Japanin läänitysajalla paikallisten daimyoiden varallisuutta mitattiin alueensa riisintuoton määrässä. Myös veronkanto keskushallinnolle suoritettiin riisinä. Riisin käytössä on alueellisia eroja. Esim. Pohjois-Japanissa muiden viljojen, kuten vehnän, käyttö oli yleisempää.

Japanilainen riisi on lyhytjyväistä ja tarjotaan lähes aina kuorittuna valkoisena riisinä. Siitä tulee hieman tahmeaa keitettäessä, mikä helpottaa syömistä syömäpuikoilla.

Vaikka useat paikalliset korostavat mielellään Japanin olevat oikea riisimaa, ruokailutottumukset ovat nykyaikana muuttuneet hyvinkin paljon länsimaisempaan suuntaan. Henkilöä kohden laskettaessa Japani ei mahdu edes top 30 maan joukkoon riisin syömisessä.


Nuudelit
Toinen ”perusruoka” on nuudelit. Tattarista valmistettu soba ja vehnästä valmistettu udon, ovat perinteisempiä nuudeleita. Suosiossa ne on kuitenkin syrjäyttänyt Kiinasta saapunut raamen, joka valmistetaan myös vehnästä. Sobaa syödään yleensä sellaisenaan ja dippaamalla sitä erillisessä astiassa kastikkeeseen. Udonia ja raamenia syödään sekoitettuna keittoon, jossa voi olla erilaisia kasviksi tai lihaa lisukkeena. Lähes jokainen paikallinen alue on kehittänyt omanlaisensa nuudeliruuan, josta ollaan hyvin ylpeitä. Ramen on todellista kansanruokaa, mikä näkyy jokaisen kaupungin katukuvassa. Se on myös tyypillinen pikaruoka hampurilaisten ja pitsojen sijaan. Todella kiireisille on nykyään vaihtoehtona lukuisia kuppinuudelimakuja, ja niille on jopa omistettu oma museo.


Tuotua ruokakulttuuria
Kuten aikaisemmin mainitsin, Japanin ruokakulttuuriin ovat vaikuttaneet myös naapurit ja kaukaisetkin maat. Tuontiruokalajit erotellaan termillä ’yoshoku’ perinteisestä japanilaisesta ruuasta ’washoku’. Tuontiruokalajeihin kuuluvat mm. monet liharuuat, okonomiyaki, tonkatsu, curry, raamen ja nykyään suositut italialaiset ruuat.

Oma henkilökohtainen japanilainen lempiruokani on Osakatyylinen okonomiyaki. Todellisuudessa lempiruoka vaihtelee paljon sen hetkisen fiiliksen mukaan, mutta okonomiyaki on sellainen, joka harvemmin pettää. Lisäksi se on hyvin helppo ja samaistuttava vastaus kun vääjäämättä uusi paikallinen tuttavuus jossain vaiheessa asiaa kysyy. BTW kaikenkaikkiaan maailmanlaajuisesti lempiruokani on hyvin tehty lasagne.


Ruoka mediassa
Jos seuraat japanilaista mediaa, et voi välttyä ruoka-aiheilta. Erityisesti japanilainen TV on surullisenkuuluisa jatkuvasta ruokaohjelmien tulvasta. Joko niitä valmistetaan tai sitten kysessä on matkailuohjelma / ruokamainosohjelma. Käytännössä poikkeuksetta näissä ohjelmissa ihmetellään ja ihastellaan jotain paikallista ”herkkua” ja lopuksi maistetaan. Tämän jälkeen on aivan *PAKKO* sanoa ’oishii’. Sama kaava toistuu kerrasta toiseen. Syynä ruokaohjelmien suosioon TV-yhtiön kannalta lienee niiden tekemisen helppous ja varmasti myös niiden saama sponsoriraha. Kaikki tämä johtaa lievään aivopesuun japanilaisen ruuan erinomaisuudesta. Myönnän että se on useimmiten erittäin hyvää, mutta ei mielestäni kuitenkaan niin korkealla lähes jumalallisella jalustalla, kun monet paikalliset haluavat.

Ne jotka ovat ihmetelleet artikkelissa esiintyvää ukkelia. Hän on Japanin pääministeri, Abe Shinzo. Ilmeisesti virkatehtäviin kuuluu myös KAIKKIEN ruokien maistaminen, ja varmasti poikkeuksetta niiden kehuminen… ”oishiidesune~”. Kuvat Abesta syömässä erinäisiä asioita on ansiokkaasti kerännyt Mulboyne.

Paljon jäi vielä japanilaisesta ruuasta sanomatta, mutta periaatteessa voisin kirjoittaa siitä sivutolkulla. Eri asia on että kiinnostaako se ketään yhtään enempää kuin tusinaruokaohjelmat TV:ssä. Jätän tähän loppuun kokoelman Abesta työn touhussa ja voitte etsiä tarkemmin juttuja kiinnostuksenne kohteista interwebsin ihmemaailmasta… tai kirjastosta. Esimerkiksi Hirame-no-me blogi on kirjoittanut suomeksi ansiokkaasti japanilaisesta ruuasta.

Mainokset

Yksi vastaus to “Oishiidesune~! – Japanilainen ruoka”

  1. Hirame-no-me 07.10.2018 klo 01:31 #

    Tämä oli kyllä hulvaton ;D ;D Kuvasarja siis 😉
    Japanilainen ruoka on aihe, josta riittää kirjoitettavaa, maistettavaa ja puhuttavaa. Minäkin olen ajatellut vähitellen palailla sen pariin… Kiitos linkistä!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: